Esimerkkejä antajista

Rosa Parks oli hiljainen antaja, joka kokema epäoikeudenmukaisuus sytytti mustien kansalaioikeusliikkeen liekkeihin.

Antajat, ottajat ja tasaajat

 

Organisaatiopsykologi Adam Grantin mukaan aikuiset ovat tilanteesta riippuen antajia, ottajia tai tasaajia. Antajana olet kuin aurinko, joka paistaa niin hyville kuin pahoillekin. Ottajana olet kuin musta aukko, joka imee hyvän itseensä antamatta mitään takaisin. Suurin osa osa ajasta kuluu tasaajana, joka pyrkii vastavuoroiseen tasapainoon antamisessa ja ottamisessa. Myös kulttuuri vaikuttaa.

Ottaja

Jokainen syntyy ottajana ja vielä taaperonakin perusasenteena on: mulle heti kaikki. Vähitellen lapsi oppii vastavuoroisuutta: jos haluaa kaverin tulevan syntymäpäiville, on mentävä hänen synttäreilleen. Aikuisista noin 8 % ei ole omaksunut vastavuoroisuutta. Syynä voi olla synnynnäinen psykopatia tai narsistinen kehityshäiriö. Myös ankeat kasvuolosuhteet voivat olla syynä uskoon, jonka mukaan kaikki mahdollinen pitää ottaa irti muista tai systeemistä.

Ottaja voi ensi alkuun vaikuttaa tasaajalta ja jopa anteliaalta. Ottajat voivat menestyä ja kukoistaa lyhyen aikaa. Ennen pitkää ”karmapoliisina” toimivat tasaajat bongaavat vastavuoroisuuden puutteen ja alkavat karttaa ottajaa. Räikeissä tapauksissa tasaajat alkavat varoittaa muita ottajasta eli tasaajat tuhoavat ottajan maineen. Ottajan sillat palavat takana. Nyky-yhteiskunnassa, ottajalle löytyy aina uusia ihmisiä kertakäyttösuhteeseen. Silti varsinainen ottajan onnenpotku on rajaton antaja, joka ei laske saataviaan.

Antaja

Tasapainoinen ja iloinen antaja jakaa hyvää, koska hänellä on paljon annettavaa. Tasapainoiset antajat tulevat hankkineeksi mittavan sosiaalisen luottamuspääoman ja he etenevät organisaatioiden huipulle. Sen sijaan pakonomainen ja rajaton antaja uhrautuu siinä uskossa, että hänen pitää antaa vähästäänkin kaikki. Adam Grantin missiona on ylianteliaiden ohjaaminen viisaiksi antajiksi, koska rajattomat auttajat päätyvät helposti muiden  ovimatoiksi eivätkä saa ansaitsemaansa arvostusta.

Ajatellaan esimerkiksi verenluovutusta. Viisas antaja luovuttaa verta säädetyn pussillisen pari kertaa vuodessa, mutta rajaton antaja on valmis luovuttamaan kerralla koko ämpärillisen. Viisas antaja ajattelee omaa ja toisen etua, joten hän säilyttää oman toimintakykynsä ja pystyy auttamaan toisia jopa vuosikymmeniä. Pakonomainen antaja polttaa itsensä loppuun, jolloin hänestä ei ole hyötyä kenellekään.

Vaikka tasaaja pyrkii vastavuoroisuuteen, hän ei halua verta siltä nimenomaiselta ihmiseltä, jolle hän on itse luovuttanut verta. Tasaaja luovuttaa verta anonyymiin veripankkiin jos hän tietää saavansa tarvittaessa verta leikkaukseen joutuessaan. Tasaaja panee hyvän (ja pahan) kiertämään, mutta ottaja panee korkeintaan pahan kiertämään.

Mikä minä olen

Koska ihmisen kehitys tapahtuu hyvässä lykyssä ottajasta tasaajan kautta antajaksi, olemme taipuvaisia näkemään itsemme suurempina antajina kuin mitä todellisuudessa olemmekaan. Arviomme takana vaanii ns. resposibility bias eli oman osuuden suurentelu.

Vääristymä tulee esiin kokeessa, jossa pariskunta ohjataan erillisiin huoneisiin ja kummankin tulee arvioida, kuinka monta prosenttia kotitöistä hän tekee. Kun prosentit lasketaan yhteen, vain joka neljännen pariskunnan summa on 100 % tai sen alle. Muiden summa on suurempi eli toinen tai molemmat puolisot yliarvioivat oman panoksensa. Oman osuuden yliarviointi johtuu siitä, että tiedämme omat tekemisemme tarkkaan. Sen sijaan emme ole paikalla näkemässä toisen osapuolen ahkerointia. Vaikka luulemme jakavamme askareet tasan, havainnot johtavat meitä harhaan.

On hyvä muistaa Kirjailija E. M. Fosterin lausahdus: ”Tiedän kuka olen vasta sitten, kun näen miten oikeasti toimin.” Sekä omalla että toisten kohdalla kannattaa keskittyä tositoimien seuraamiseen.

Neuvokas neuvo

Eräs keino tutkia omaa ottajuuttaan ja antajuuttaan on neuvon kysyminen ”nukkuvalta suhteelta” eli ihmiseltä, jonka kanssa et ole ollut tekemisissä pitkään aikaan. Jos olet vastapuolen silmissään ottaja, vanha tuttava suhtautuu pyyntöösi nuivasti tai varovaisesti. Jos sinut nähdään tasaajana, toinen osapuoli pyrkii kertomaan, miten voit korvata palveluksen. Jos olet antaja, vanha kamu auttaa sinua enemmän kuin mielellään.

Vaikka vanhan toverin suhtautuminen pyyntöösi kertoo myös hänestä itsestään, usean nuivan vastauksen saaminen toisistaan riippumattomilta ihmisiltä on tärkeä hälytysmerkki. Aputarjouksien hyöky kertoo siitä, että sinulla on varastossa paljon sosiaalista luottamuspääomaa. Mitä vanhemmaksi säännöllinen ja monipuolinen auttaja tulee, sitä enemmän mukkuvista suhteista voi olla.

Jos et pysty tekemään mainittua neuvonkysymistehtävää, olet luultavasti pakonomainen antaja. Jäykästi auttajan roolissa pysyttely tuo vahvuuden illuusion, mutta tosiasiassa kukaan ei saa tehtyä asioita yksin. Jos antaja ei pyydä apua ja tukea toisilta, hän ei voi toimia tehokkaasti, mikä on pois varsinaisilta tuen tarvitsijoilta. Pakonomaisen auttajan on vaikea antaa toisen kokea auttamisen tuomaa hyvää mieltä.

Neuvon pyytämättä jättäminen on suuri virhe. Neuvo on pieni palvelus, joka on helppo maksaa takaisin. Neuvon antaminen on tietysti imartelevaa, mutta se voi auttaa neuvojaa kiteyttämään ajatuksia. Kognitiivisen dissonanssin teoria on lisäksi osoittanut, että olemme taipuvaisia tykkäämään niistä, joita autamme ja vielä enemmän niistä, joiden eteen teemme uhrauksia. Neuvon kysyminen myös yhdistää, koska neuvon antaminen innostaa vastaajaa asettumaan kysyjän asemaan. Neuvosta voit saada idean, joka auttaa sinua auttamaan muita paremmin. Myös yhteisten etujen kytkyttäminen onnistuu helpoimmin kun kysyy neuvoa.

Kusetustutka käyttöön

Salakavalien ottajien tunnistaminen, rajojen asettaminen ja valikoiva antaminen ovat elintärkeitä taitoja antajille. Muuten ottajat imevät luottavaisen, empaattisen ja omantunnonherkän antajan tyhjiin. Itsekeskeinen ottaja (taker) on helppo tunnistaa, mutta sovinnollisuuden kaapuun pukeutunut valeantaja (faker) voi hämätä jopa tasaajaa. Joskus vain toinen ottaja huomaa ovelan ottajan metkut.

Sekä uusien että vanhojen tuttavuuksien kohdalla on tärkeää seurata tekoja eikä puheita. Sosiaalipsykologisissa kokeissa on käynyt ilmi, että antajaksi ilmoittautuminen vähentää tosiasiallista anteliaisuutta. Oikeasti anteliaat eivät mainosta anteliaisuuttaan ympäriinsä vaan he käyttävät energian rakentavaan toimintaan. Niinpä päällepäin yrmeä ja suorapuheinen ärripurri ja vastarannankiiski voi osoittautua tekojen ja tulosten tasolla anteliaaksi ja auttavaiseksi. Pesunkestävä psykopaatti on puheen tasolla pelkkää hunajaa ennen kuin iskee puukon selkääsi. Ottaja nuolee ylempiään ja potkii alempiaan, joten jos olet ylempänä, et tunnista heitä.

Tuttujen ihmisten luotettavuudesta meillä on jo kokemusta, mutta meille syntyy jatkuvasti uusia ihmissuhteita. Viisas ja järkevä tutustumistapa on tehdä uudelle tuttavuudelle pyyteetön palvelus. Jos uusi tuttavuus on ottaja, hän ei huomaa olevansa musta aukko. Ottaja kuvittelee muiden olevan olemassa vain häntä varten, joten hän on kärttämässä heti lisää. Kun kyltymätön ottaja on bongattu, häneen viisasta pitää etäisyyttä. Häntä voi ja kannattaa auttaa hieman silloin tällöin, mutta vastakaikua ei kannata jäädä henkeä pidätellen odottamaan.

Koska tasaajat eivät halua jäädä kiitollisuudenvelkaan, he pyrkivät korvaamaan avun melko välittömästi tai he panevat hyvän kiertämään. Tasaajien ongelmana on, että he eivät kiitollisuudenvelkapelon vuoksi tohdi ottaa vastaan sellaista apua, mitä he eivät usko voivansa maksaa takaisin. He eivät mielellään auta sellaista, joka ei heidän arvionsa mukaan pysty korvamaan saamaansa tukea. Tämä voi johtaa suppeisiin ja homogeenisiin ihmissuhdeverkostoihin, jossa vaihdetaan samaa hyvää edestakaisin. Rikkaat ihmissuhteet ovat piknikkejä, joihin kukin tuo makunsa mukaan hyvin erilaisia herkkuja.

Jos uusi tuttavuus on antaja, hän käyttää antamasi avun yhteisen hyvän edistämiseen. Lisäksi hän antaa pyyteettömästi takaisin, koska hän uskoo kaikkien edun olevan hänen oma etunsa. Siksi avun pyytäminen ja jopa oikeuksien vaatiminen yhteiseksi hyväksi ei antajaa hävetä. Mutta jos uusi tuttavuus on rajaton antaja, hän ei pysty vastaanottamaan antamaasi lahjaa koska hän kokee että vain hänen tulee antaa. Piintyneen antajan antaminen voi olla yhtä yksipuolista kuin piintyneen ottajan.

Antamisen autuus

Darwin on sanottu kannattaneen raakaa olemassaolon taistelua. Ovelat ottajat tuntuvat olevan aikamme sankareita. Kun Darwinin kirjoituksia luettaan tarkemmin, hänen huomataan pitäneen luonnonvalinnassa selviytymiskykyisimpänä niitä laumoja, joissa yksilöt auttoivat toinen toisiaan.

Jotta jopa ottajat saadaan houkuteltua mukaan antamiseen, on tärkeää luoda yhteisöjä ja organisaatiorakenteita, jossa ottajalle on syntyy painetta antamiseen ja sitä kautta tasaajaksi tai peräti antajaksi identifioitumiseen. Mainittu rakenne on esimerkiksi Humax network, jonka kautta voidaan luoda vastavuoroisuuden piirejä.

Tutkimusten mukaan antaminen lisää onnellisuutta, jos ja kun antajalla on vapaus päättää, mitä hän antaa ja kuinka paljon. Vapaaehtoistyössä keskimäärin 2 tuntia viikossa on kohteelle avuksi ja aika tekee auttajan onnelliseksi. Työssä alamme kukoistaa kun näemme ne ihmiset ja hyödyt, joita työmme tuottaa.

Burnout ei tule hädänalaisten ihmisten asemaan asettumisesta tai työn määrästä. Uupuminen syntyy, jos ja kun omat tekemiset eivät tunnu vaikuttavan mihinkään. Kun huomaa, ettei voi olla avuksi eikä hyödyksi. Varsinkin elämän ehtoopuolella hienotunteisen antamisen taito voi kehittyä. Antaminen on jopa hauskaa, jos ja kun on saanut kerrytettyä jaettava tietoa, näkemystä ja elämänkokemusta.

Ehdottomin etu antajuudessa on kuitenkin se, antaja saa luvan olla hieman erikoinen ja haavoittuva. Onnistuminen ei herätä tasaajissa kateutta ja epäonnistuminen on vain söpöä. Riskejä on helpompi ottaa, koska luottamuspääoma mahdollistaa avoimen ilmapiirin. Antajan on helpompi kehittyä, koska hänellä on varaa myöntää virheet ja korjata ne. Ottajalla ei ole tähän varaa, koska hänen suojeltava mielikuvaa omasta paremmuudestaan ja kuvitellusta tärkeydestään.

Antajan ehdottamia uudistuksia ja ehdotuksia kuunnellaan ja otetaan huomioon, koska antajan tiedetään tavoittelevan yhteistä hyvää. Antajan ei tarvitse manipuloida eikä ”myydä” mitään. Hänellä on suuremmat mahdollisuudet kyseenalaistaa kivettyneitä uskomuksia myönteisen muutoksen saavuttamiseksi.

’’’’

Innoittajana Adam Grantin kirja Give and Take (2013)

 

Täällä voit tehdä testin ym.

www.giveandtake.com

Adam Grantin luennot:

Haastattelu 6 min

Antajat pähkinänkuoressa 6 min

Ottajat, antajat ja tasaajat organisaatiossa 29 min

Pitkä luento Give and Take luennosta kirjan sisällöstä 1 tunti 40 minuuttia

Introventti johtajana  53 minuuttia, valitettavasti kalvot eivät näy.

Voit perustaa vastavuoroiseen auttamiseen perustuvan ryhmän katsomalla ohjeet osoitteesta:

www.humaxnetworks.com