Lopeta pilailu on oikeastaan artikkeli, joka ilmestyi MIELI-lehdessä (kevät 2014). Juttu kannattaa lukea, jos ja kun sinulla on taipumusta sabotoida itseäsi. Tai lähelläsi on ihminen, joka unissakävelijän varmuudella pilaa asioita ikään kuin vahingossa. Ikävämmin tätä käytöstä kuvataan nimellä passiivis-aggressiivisuus.

Tarina Porsche myynnissä on oiva esimerkki täydellisestä passiivis-aggressiivisesta kostosta.

Lähteet:  

Andrea Brandt: 8 keys to eliminating passive-aggressiveness. Strategies for transforming your relationships for greater authenticity and joy. (Norton 2013)

Henry Cloud & John Townsend: Boundaries. When to say YES. When to say NO. To take control of your life.

Mike Robbins: Be yourself everyone else is already taken. Transform your life with the power of authenticity. (Jossey-Bass 2009). Kirja kertoo, miten paljon rohkeutta omana itsenään oleminen vaatii.

 

Lopeta pilailu – aseta rajat

 

  • Sanonko liian monelle pyynnölle: kyllä?
  • Viljelenkö kyllä tai ei -vastauksen sijasta selittelyjä: kyllähän minä olisin, mutta…?
  • Mokaanko kuin ihmeen kaupalla tärkeän projektin tai annetun tehtävän?
  • Rankaisenko muita mykkäkoululla tai kohtelemalla heitä välinpitämättömästi?
  • Panttaanko huomion tai ansaitun kiitoksen antamista?
  • Pitkitänkö kiireisen projektin hoitoa viime tippaan tai sen yli?
  • Olenko kroonisesti myöhässä tai ”unohtelenko” tärkeitä tapaamisia?
  • Kuuluvatko ”ihan sama”, EVVK ja muut muminat sanavarastooni?
  • Lausunko tiheästi sarkastisia tai vähätteleviä kommentteja itsestäni ja muista?
  • Mörköilenkö pikkuharmeista suhteettomasti?
  • Ärjyilenkö ympäriinsä tietämättä miksi ja sanomatta suoraan, mistä kenkä puristaa?

 

Jos vastaat yhteenkin kysymykseen myöntävästi, sinussa voi asustaa vihaa + passiivisuutta = passiivis-aggressiivisuutta. Koska passiivis-aggressiivisuus on pitkä sana, käytän siitä ilkikurista nimitystä pilailu. Pilaillessa et uskalla pyytää tarvitsemaasi tai tohdi kieltäytyä pyynnöstä. Leikkisänä nimityksenä pilailu pitää huolen siitä, ettet ota passiivis-aggressiivisuutta liian juhlallisesti. Pilailu on osuva sana myös siksi, että kun pilailija haluaa väistää vihaisista ja sattuvista sanoistaan koituvan vastuun, hän vähättelee muka viattomana: ”Minähän vain pilailin!”

 

Vitkuttelun viisaus ja sabotaasin salat 

Käykö tehtävän saadessasi niin, että alat suorittaa sitä vastahakoisesti, kunnes tehtävän antaja kääntää selkänsä ja projekti ”unohtuu” sikseen. Vitkuttelu johtaa työn loppuun saattamiseen viime tipassa, jolloin lopputulos voi olla sinne päin. Ehkä muut kyllästyvät odottamaan tositoimiasi ja hätäisempi hoitaa homman puolestasi. Vastuusi ei kasva, koska vain onnistujan tehtävät tuppaavat lisääntymään ja haasteellistumaan.

Sabotoinnissa voi olla kyse kostosta. Tiskatessa rikot toisen lempikupin ”vahingossa”. Ehkä ”unohdat” välittää tärkeän tiedon, jolloin vihasi kohde joutuu kärsimään. Jos et halua laittaa ruokaa mutta et tohdi kieltäytyä köksävuorosta, ruokaan kummasti ”lipsahtaa” liikaa suolaa. Sabotoinnissa työsi tulos on niin sutta ja sekundaa, ettei sinua pyydetä toiste ja saat olla rauhassa. Silti voit loukkaantuneena ja hämmästyneenä ihmetellä, miten muut kehtaavat olla käärmeissään huonosta lopputuloksesta, vaikka sinä niin yritit kaikkesi.

Sabotoinnissa voi olla motiivina työn valmiiksi saattamisen aiheuttamat seuraukset. Pelko pätemättömyyden paljastumisesta voi johtaa siihen, ettet aloita raportin tekemistä ajoissa. Kun raportti myöhästyy tai laatu jää huonommaksi, voit vedota kiireeseen eikä sinun tarvitse kohdata pelkoa omasta riittämättömyydestäsi. Näin ehkä vältät idiootin leiman ja saat siedettävämmän söhlääjän maineen. Jos uskallat kohdata sen, ettet osaa heti kaikkea, voit pyytää hyvissä ajoin sparrausta. Näin voit tehdä parhaasi annetussa ajassa ilman pitkästyttävää vitkuttelun vatkuttelua.

Mitkä pilailun muodot ovat kohdallasi yleisimpiä? Minkä sortin pilailu aiheuttaa eniten ongelmia? Mikä oli sabotoinnin laukaissut sytyke? Esimerkiksi kroonisen kokouksesta myöhästymisen takana voi olla riski joutua verratuksi toisiin eli kilpailutilanne. Jos takatavoitteena todellakin on päästä vertailussa alakynteen ja välttää muiden taholta tuleva kateus tai vastuullisemmat tehtävät, jatkuva myöhästely toimii vaikka se luo toisissa ärtymystä. Mikä estää tulemasta paikalle hyvissä ajoin? Kuka, mikä tai ketkä joutuivat kärsimään ja miten?

 

Pilailun juuret

Erilaiset perheet

  • Onnellisessa perheessä (happy family) ikävät asiat lakaistaan siististi maton alle. Kaikki on päällisin puolin hyvin: ”ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa… ”
  • Kiljusen Herrasväessä vihaa puretaan vapautuneesti. Lapsetkin pukkaavat raivareita saadakseen haluamansa. Jopa rakkautta ilmaistaan räjähdysten ryydittämänä.
  • Avoimessa perheessä hyväksytään, että perheenjäsenet eivät pidä samoista asioista, mistä syntyy ristiriitoja. Omia syviä tunteita uskalletaan ilmaista rauhassa ja rennosti, koska taustalla on luottamus siihen, että ketään ei rehellisyyden vuoksi hylätä. Vaikka kaikki tunteet ovatkin sallittuja, kaikki teot, kuten toisten satuttaminen fyysisesti, eivät käy laatuun.

Vauvalla ole aavistustakaan, missä hän loppuu ja toinen alkaa. Taaperona käsitys itsestä alkaa orastaa, mutta pikkuinen on vielä täysin riippuvainen vanhemmistaan. Siksi oman tahdon ilmaisu on uhmaikäiselle taaperolle kuolemanvakava asia.

Psyykkisesti ja fyysisesti pahoinpidellyt sekä seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset oppivat jo varhain, että vain muilla on oikeus vihaan eikä käskyistä kieltäytyminen tule kuuloonkaan. Koska kaltoin kohdellut uskovat ansainneensa saamansa kohtelun, he luulevat olevansa läpeensä pahoja. He oppivat myötäilemään vainoajaansa saadakseen perustarpeensa täytetyksi sen sijaan että he pyytäisivät haluamaansa suoraan. Syvällä kuitenkin velloo syvä viha: olen vielä pieni ja heikko, mutta odotas kun olen iso ja vahva…

Vihan peittämisen taito kehittyy myös perheissä, joissa toinen vanhemmista on dominoiva ja toinen alistuva. Lapsi voi kaikessa hiljaisuudessa liittoutua alistuvan vanhemman kanssa pomottajaa vastaan. Lapsi oppii, että vaikka pomottajaa ei voi vastustaa suoraan, tämän pyrkimyksiä voi sabotoida epäsuorasti. Myöhemmin opettajat, esimiehet ja muut auktoriteettihahmot saavat tuta taidokkaasti pilailemaan oppineen mutkikkaat metkut.

Lapsen tulisi voida tuntea, että hän on tärkeä pelkästään siksi, että hän on olemassa. Että häntä rakastetaan saavutuksista riippumatta. Jos lapseen kohdistetaan epärealistisia vaatimuksia, hän voi olla yrittävinään toteuttaa aikuisen toiveet. Lapsi oppii olemaan herttainen ja myöntyväinen. Mutta kriittisellä hetkellä pilailija mokaa mahdollisuutensa onnistua muiden viitoittamalla polulla. Hän kasvaa aikuiseksi, joka sisimmässään kokee olevansa vääränlainen olio, jolla ei ole oikeutta pyytää mitään keneltäkään.

Jos vanhemmat rankaisevat totuuden puhumisesta selkäsaunalla tai hyytävällä mykkäkoululla, lapsi tekee terävän päätelmän: jos haluan pysyä jengissä ja hengissä, on parasta pitää mölyt mahassa. Pilailun taustalla ei tarvitse olla suoraa uhkaa. Riittää jos lapsen annetaan ymmärtää, että hänen tulisi olla kuten naapurin mallilapsi. Vihjeestä hän oppii, että kaikkein tärkeintä on näyttää hyvältä riippumatta siitä, miltä sisällä tuntuu. Jokaisen lapsen tulisi kuulla Mike Robbinsin viesti: ”Be yourself, everyone else is already taken.” Jokaisella on lupa kasvaa ainutlaatuiseksi itsekseen, koska kaikkien muiden itset jo aikaa sitten varattu.

Kulttuurissamme vallitsee ankara paine kokea vain myönteisiä tunteita. Yksinäisyys, pelko, surullisuus, ahdistus sekä viha ovat luuserin tunteita, joita ei saa näyttää kenellekään. Niinpä nokkela lapsi rakentaa miellyttävän naamion. Todellisten tunteiden salaaminen pakottaa lapsen yksinäisyyden kaappiin, josta haluamme murtautua aikuisena ulos. Tunteet eivät katoa sillä, että käyttäydymme ikään kuin niitä ei olisikaan. Vaikka hymyilemme maireasti, pidätelty viha vuotaa ulos eleissämme, ilmeissämme ja asenteistamme. Mitä kauemmin naamion takana turvattomana piilottelemme, sitä varmemmin naamio palaa kiinni nahkaan. Naamio alkaa ikävästi kiristää ja alamme kantaa itsellemme kaunaa pelkuruutemme tähden. Haluamme nähdä omat todelliset kasvomme, vaikka naamion irrottaminen voi aluksi repiä sielun vereslihalle.

 

Rajauskomukset syyniin

Lapsuudesta lähtien kehittelimme itseään toteuttavia uskomuksia, jotka eivät aikuisen maailmassa pidä paikkaansa. Nämä uskomukset on aika haastaa ja oikaista. Kuulostaako jokin seuraavista tutulta?

  • Minun pitää olla aina mukautuva, koska muuten minusta ei pidetä. Todellisuudessa: jokapaikan myötäilijää pidetään kameleonttimaisena teeskeetelelijänä, johon ei voi loppupeleissä luottaa.
  • Viha on vaarallista, koska vihapäissäni teen asioita, joita sitten kadun. Todellisuudessa: jos pystyn huomaamaan nousemisen vihan ajoissa, pystyn toimimaan viisaasti eikä raivo ehdi räjähtää omille tai toisten silmille.
  • Vihan kohtaaminen tuo mieleeni muistoja, jotka ovat liian tuskallisia käsiteltäväksi. Todellisuudessa: jos en kohtaa kipeitä asioita, sisäinen kipu kroonistuu ja kertautuu.
  • Vihasta ei ole mitään hyötyä, pelkkää haittaa. Todellisuudessa: viha on apuri, joka auttaa määrittämään rajani eli sen, missä haluan olla mukana ja missä en.
  • Jos näytän vihani, minut hylätään. Todellisuudessa: kun avaan tunteeni ja uskallan olla haavoittuva, on mahdollista saavuttaa todellinen läheisyys – tai luopua tyhjistä suhteista.
  • Vaikka olen jo uuvuksissa, minun pitää pärjätä yksin enkä saa pyytää apua. Todellisuudessa: vain suuruudenhullut luulevat suoriutuvansa kaikesta yksin.

Mikä näistä on lähinnä omaa ajatteluasi? Tunnustele, miltä siihen uskominen tuntuu? Auttaako tuolla tavoin uskominen elämään onnellisena? Muistatko, miten uskomus syntyi? Kuka on sitä jankuttanut ja vahvistanut? Haasta uskomus. Jotkut elämäsi realiteetit voivat olla samat kuin lapsuudessasi. Mitä ne ovat? Missä asioissa päätäntävalta ei ole enää vanhemmilla, opettajilla tai muulla auktoriteetilla? Missä suhteissa olet kykenevämpi kuin lapsena? Mitkä ovat ne asiat, joissa sinun ei tarvitse miellyttää ketään muuta kuin itseäsi?

 

Viha ilmaisee rajakohdan

Kehosta tulevat sisäaistimukset ovat ajattelun alkukieli. Ne eivät koskaan valehtele. Vihan tehtävänä on hälyttää heti, jos jokin näyttää uhkaavan paikkaamme yhteisössä tai joku on rikkomassa rajojamme. Siksi suuttumus vierailee mielen majatalossa tuon tuostakin.

Pilailijalle rajan käsite voi olla täysi mysteeri. On mahdotonta siirtää rajaa, jos ei ole tietoinen sen sijainnista. Koska rajat alun perin syntyivät suhteessa läheisiin, rajoja voi tarkistaa suhteessa toisiin ihmisiin. Niinpä voit pyytää ymmärtäväisen tukihenkilön apua piilossa olevien rajojen hahmottamisessa.

Jos haluat tutkia rajoja omin nokin, epäselvät rajat ilmenevät ristiriitaisina tunteina. Saatat olla epätoivoisen riippuvainen toisten hyväksynnästä ja huomiosta, vaikka samaan aikaan olet vakuuttunut omasta riippumattomuudestasi. Et halua olla hetkeäkään hiljaa yksin vaan sinun pitää olla jatkuvasti yhteydessä muihin esimerkiksi netissä. Voit antaa jonkun halata itseäsi, vaikka et pidä hänen kosketuksestaan. Toivot muilta tukea ja neuvoja, mutta hetimiten sinua pännii muiden puuttuminen asioihisi. Voit väittää, että sinulle sopii mikä tahansa vaihtoehto, mutta sitten kun toinen tekee päätöksen molempien puolesta, oletkin tyytymätön. Toisen harmiksi paljastuu, että sinulla oli kuin olikin tietty toive, jota et kuitenkaan tohtinut ilmaista.

Mieli on kuin lehmän pötsi tai säkki. Siihen kerääntyy aikojen saatossa sulamatonta tunnemassaa. Jos tunteiden viestejä ei selvitetä, tunteet jäävät tunnesäkkiin muhimaan ja mätänemään. Pilailijalla säkki voi painaa niin paljon, että on lähes mahdotonta kulkea elämässä eteenpäin. Ja kuin ihmeen kaupalla tulet luoneesi yhä uudelleen samat ihmissuhdekuviot, jotka aikoinaan synnyttivät vihan ja pelon. Jos et kuuntele tunteitasi, tunteet keksivät tuhat ja yksi keinoa sabotoida elämääsi.

 

Vihan enteet

Paatuneimmat pilailijat eivät huomaa vihan merkkejä ennen kuin raivo jo valuu yli äyräiden. Tsunami voidaan estää vain, jos kiukun nouseminen havaitaan ajoissa. Mieti muutamia tilanteita, jotka saivat sinut ärtymään, suuttumaan tai peräti raivostumaan. Ehkä se, että naapuri huudatti lehtipuhallinta tai leivänmurut olivat taas pitkin petiä. Kun pääset kiinni vihaan, tunnustele, missä kohtaa kehoa viha tuntuu. Viha ei tapa, joten lepää hetki sen sisällä, päällä, alla, vierellä, tai edessä. Kirjoita vihastumiseen liittyvät aistimukset muistiin.

Fyysisellä tasolla vihan nouseminen tuntuu usein energiana. Nouseeko syke? Puhiseeko hengitys? Alkaako kasvoja tai niskaa kuumottaa? Tekeekö mieli hyökätä vai juosta karkuun? Meneekö ruokahalu? Kiehuuko sappi? Sihiseekö höyry korvista? Tiukkeneeko suu viivaksi? Ilmaantuvatko kiukkurypyt silmien väliin? Siristyvätkö silmät? Jännittyykö niska, särkeekö pää? Alkaako ääni nousta tai jokin kohta kehosta vapista? Jotkut tuntevat olevansa elossa vasta silloin, kun pyhän vihan adrenaliini virtaa koskena suonissa.

Tekojen tasolla voit polkea näkymättömästi jalkaa. Jännittyvätkö leukaperät tai puristuuko nyrkki? Tekeekö mieli kirota, huutaa tai panna saman tien hulinaksi? Pyöriikö mielessä suunnitelmia kostosta tai sarkastisista kommenteista. Sisäinen sabotoija lähtee kostoretkelle pilkkakirves kainalossa. Jos vihan kohde on pelottava, sinuun voi iskeä hyytymys, jota ehkä seuraa vastustamaton halu mielistellä vihan kohdetta ja madella hänen edessään.

Tunteiden kohtaaminen, kuten vatsan kääntyminen ympäri tai kylmän rautatangon ilmaantuminen selkäpiihin, voi tuntua pelottavalta. Torjuimme lapsena tämän tunteen sietämättömänä. Kun tuttu aistimus palaa, selkäytimestä nousee tarve puuhata jotain rauhoittavaa. Vasta ajan oloon alkaa hahmottua, millaiset asiat panevat vihaksi. Yrittikö joku pakottaa sinua johonkin tai estää jonkin aikeesi? Loukkasiko joku egoasi vähättelemällä älyäsi tai tekemällä pilkallisia huomioita ulkonäöstäsi tai muista ominaisuuksistasi? Katso tilannetta puolueettoman hovimestarin näkökulmasta. Jotta vihastumisista löytyisi yhdistäviä tekijöitä, on viisasta pitää päiväkirjaa.

Kun seuraavan kerran huomaat itsessäsi nousevan vihan enteitä, pysähdy hetkeksi. Voit kurillasi ja varsinkin piruuttasi päättää, että olet hiljaa peräti kymmenen minuuttia ja seuraat, miten sisäaistimus hetki hetkeltä tuntuu. Katso ympärillesi lempeän läsnäolon tilassa. Mitä näet ja kuulet? Kenen kanssa olet joko fyysisesti tai mielikuvissa? Mikä sanominen, ilme, tekeminen, muisto tms. sai sinut näkemään punaista? Kenties vihan mukana tulee sanoja tyyliin: ”Mää en tahdo enkä kestä tätä!” Toistele lausetta ääneen tai mielessä nopeammin ja hitaammin, kimeästi ja möreästi, terävästi kovempaa tai pehmeästi kuiskaamalla sekä lopuksi laulaen jonkin hauskalla melodialla. Tunnustele, miten ilmaisutapa kaikuu ja väreilee sisikunnassa.

 

Minuuden rajapinnat

Raja ovat kuin solukalvo, joka ottaa vastaan ravintoa, mutta pitää myrkyt loitolla. Toisaalta solukalvo estää solua liukenemasta osaksi ympäristöä eli se pitää yllä solun ”identiteettiä”. Rajaa voidaan verrata myös ihoon, joka erottaa meidät ulkomaailmasta ja on kosketuspinta ulkomaailmaan. Ihon kautta saamme elämyksiä sisimpään.

Fyysiset rajat tarkoittavat henkilökohtaista reviiriä, jonka suuruutta voit mitata pyytämällä toista lähestymään itseäsi pienin askelin. Rajasi kulkee siinä, missä lähestyjä alkaa olla epämiellyttävän lähellä. Myös lähestyjä voi havaita elekielestäsi, milloin hän on ylittänyt rajan. Liiallinen läheisyys voi näkyä käsien ristimisenä puuskaan, katseen tai pään kääntämisenä muualle sekä askeleena taaksepäin.

Jokainen meistä tarvitsee henkilökohtaisen tilan kotona, työpaikalla tai ”omalla tontilla”. Myös henkilökohtaiset tavarat ja muistoesineet voivat kuulua henkilökohtaiseen tilaan. Alistuminen taloudellisen hyväksikäytön uhriksi kielii tiukempien rajojen asettamisen tarpeesta. Rajojen puutteesta on kyse myös silloin, jos suostut toisten pyyntöihin ja jätät omat tarpeesi syrjään. Täysin rajaton kuvittelee, että hänen on myönnyttävä seksiin jokaisen ehdottajan kanssa jo ensi tapaamisella.

Egon rajat kertovat, kuinka paljon tuttavallisuutta tuntuu mukavalta. Tarkoituksenmukaiset rajat omaava ihminen avautuu kipeistä asioista vain bestikselle eikä joka kaupan kassalle. Pilailija saattaa sulkeutua kaikilta tai avautua mitä syvimmin kenelle tahansa. On hyvä olla empaattinen, mutta raja on ylitetty, jos imaistut toisen elämäntilanteeseen niin perusteellisesti, että stressaannut toisten murheista enemmän kuin nämä itse.

Luontainen auttavaisuus on siunauksellista, jos se perustuu saadun hyvän jakamiseen. Kuten tunnettua, iloista antajaa Jumala rakastaa, mutta pelosta antamista ei Hänkään hyvällä katso. Kiltin ja empaattisen voi olla hyvin vaikeaa olla antamatta apua todellisessa hädässä oleville, koska auttamisesta kieltäytyminen voi nostattaa ankaria syyllisyydentunteita. Syyllisyyden sietämiseen tarvitaan lempeää tukea.

Myös tuskallisen tiedon omaksumista on hyödyllistä säädellä. On viisasta haluta tietää ikävätkin yksityiskohdat omista sairauksista tai vioista, mutta faktoista on järkevää ottaa selvää omaan tahtiin – joskus jopa tipoittain.

Omakuvan rajat kertovat, mitä arvostamme itsessämme ja millaiseksi katsomme roolimme kotona, ammatissa tai yhteiskunnassa yleensä. Jos rajat eivät ole selkeät, rajaton on helppoa riistaa mitä erilaisimmille hyväksikäyttäjille niin työssä kuin kotonakin.

Toistuva rakastuminen ensisilmäyksellä sekä viehtyminen ääriryhmiin, lahkoihin tai karismaattisiin johtajiin voi kieliä selkeiden rajojen puutteesta. Saatat olettaa, että joku toinen tietää tarpeesi paremmin kuin sinä, jolloin tulet luovuttaneeksi tahtosi tälle paremmin tietäjälle. Hyväksikäyttäjät asettuvat mielellään kaikkitietävän asemaan, jolloin syntyy päältä katsoen vastavuoroinen sidos ”johtajan” ja ”seuraajan” välille.

Joskus rajaton ei selviydy tilanteista muuten kuin vetäytymällä pois muiden läheltä. Näin pilailija ei tule toisten taholta hylätyksi, koska hän eristää itsensä jo ennakkoon. Tai sitten hän kokee olevansa sisäisesti pilalla eikä häntä siksi tarvitsisi kunnioittaa, vaikka ohitetuksi tuleminen panee tietenkin vihaksi.

 

Vastavuoroisuutta etsimässä

Vaikka hyväksikäyttäjiä maailmassa riittää, tavikset haluavat vastavuoroisuutta. He kunnioittavat toisten rajoja ja tietysti edellyttävät, että myös heidän rajojaan kunnioitetaan. Ollaksesi vastavuoroisessa suhteessa, sinunkin on opittava asettamaan omat rajasi. Varaudu siihen, että hyväksikäyttäjät tulevat hylkäämään sinut rajojen asettamisen jälkeen, mutta vastapainoksi löydät uusia yhteyksiä.

On tärkeää tehdä ero egon muurin ja egon rajojen välillä. Terveet rajat ovat joustavia eli ne riippuvat vastapuolesta ja tilanteesta. Emotionaalinen egomuuri on jäykkä ja sen tarkoitus on eristää meidät muista ihmisistä. Muuri perustuu mustavalkoisiin sääntöihin, jotka kertovat mitä pitää aina tehdä tai mitä ei tule tapahtua koskaan tyyliin: älä koskaan ystävysty työtovereiden kanssa. Joustavat rajat taas kertovat meille miten kannattaa toimia: huolehdi, ettei liian läheinen tuttavuus työkavereiden kanssa ei pääse haittaamaan työtehtävien asiallista suorittamista.

Mieti, missä kohtaa rajasi ovat liian löyhät ja missä taas jäykän tiukat. Millaisille pyynnöille haluat sanoa hellästi, mutta lujasti: ei. Mitä tärkeitä asioita on vaikea pyytää siinä pelossa, että toinen hylkää sinut tai pitää sinua petturina? Koska toiset ihmiset eivät luulojemme vastaisesti ole ajatuksenlukijoita, meillä ei ole muuta neuvoa kuin oppia pyytämään suoraan. Tai jäätävä lopuksi ikää nuolemaan näppejämme.

Rajalinjaa ei kannata käydä julistamaan ennen kuin olet selvillä syvistä toiveistasi ja tarpeistasi. Et voi ilmaista selkeästi toivetta, joka on itsellesikin epäselvä. Jos rajojen hahmottaminen ja asettaminen on sinulle hankalaa, kannattaa lukea Henry Cloudin raja-kirjoja suhteessa puolisoon, lapsiin, työnantajiin jne. Cloudin kirjat ovat hyviä varsinkin kilteille kristityille, jotka eivät osaa sanoa ei kunniallisille ja jaloille pyynnöille. Kirjoja saa edullisesti sähköisinä kindle-kirjoina Amazon.com -kirjakaupasta.

 

Reaktioiden ennakointia

Kun huomaat, että rajojasi on rikottu, sinun on toimittava ja näytettävä raja. Kulloinenkin kumppanisi puolestaan päättää, kunnioittaako hän asettamaasi rajaa vai ei. Siksi on hyvä ennakoida toisen mahdollisia reaktioita. Virginia Satirin hengessä vastapuoli voi suhtautua pyyntöösi ja asettamaasi rajaan ainakin seuraavin ottein:

Pomottaja ei rajoistasi perusta vaan runnoo tahtonsa läpi niiden yli. Hän alkaa uhkailla sekä sanoin että elein, jos joku uskaltaa olla eri mieltä. Määräilijä ei usko, että toiset suostuisivat hänen toiveisiinsa vapaaehtoisesti, joten hänen ”täytyy” pakottaa muut toimimaan haluamallaan tavalla. Pomottaja voi raivota, huutaa tai piikitellä ilkeästi saadakseen haluamansa. He järjestävät tarpeen tullen suuren draaman, koska voittaminen ja nujertaminen on pomottajalle pääasia. Tietenkin määräily voidaan kietoa leppoisan vitsailun tai asiantuntemuksen kaapuun, jolla pomottaja hallitsee keskustelua ja tukkii muiden suut.

Alistuja antaa heti periksi eli tottelee rajoja. Hän ei ole huomaavinaankaan loukkauksia tai rajojensa ylittämistä. Ja vaikka mitta joskus täyttyisikin ja alistuja puhuisi suutuspäissään suunsa puhtaaksi, katumus on pian kova. Alistuja pyytää anteeksi tarpeitaan tai jopa pelkkää olemassaoloaan. Hän yliymmärtää niitä, jotka kohtelevat häntä huonosti. Purkauksen jälkeen alistuja vetäytyy takaisin häpeänurkan pimentoon välttäen katsekontaktia ja puhumalla tuskin kuuluvalla äänellä. Jos kysyt alistujalta mielipidettä, se on niin epämääräinen, että kukaan ei saa selvää hänen toiveistaan. Sopimuksia on hankalaa tehdä koska alistujalle passaa ”ihan mikä vaan”.

Kylmyri ei näe omien toimiensa vaikutuksia toisiin, joten hän ylittää toisten rajoja mennen tullen. Jos ilmaiset, että kylmyrin toiminta tuottaa sinulle tuskaa, kylmyri toteaa kalseasti: hoida pääsi kuntoon. Mitä tapahtuu, kun kylmyri tapaa pelastajan? He menevät tietenkin naimisiin, koska kylmyrit hakeutuvat mieluusti pelastaja-alistujien seuraan.

Manipuloija kyllä kuulee ja hahmottaa asettamasi rajat, mutta pyrkii hyödyntämään niiden heikkoja kohtia. Tämä tapahtuu mm. imartelemalla ja syyllistämällä. Koska manipuloija ei pysty pyytämään vaikkapa lahjaa suoraan, hän hukuttaa kumppaninsa lahjoihin ja odottaen saavansa paluupostina vastalahjan. Jos toinen ei ymmärrä yskää, manipuloija loukkaantuu syvästi, kun vastalahjaa ei kuulu eikä näy. Manipuloijan tarpeet voivat ilmaantua myös salakaavussa: ulospäin näkyvän seksin vonkaamisen takana onkin hellyyden ja läheisyyden kaipuu.

Pilailija panee pyyntösi leikiksi. Siinä missä alistuja voi joskus harvoin pimahtaa pyyntöihisi, pilailijalta lipsahtaa verhottua kritiikkiä tai hapanta sarkasmia. Sanat viestivät eri asiaa kuin eleet, ilmeet ja äänenpainot. Kun myrkkynuoli osuu, pilailija on muka ihmeissään. Pilailija mutisee ja marmattaa takarivissä, mutta jos häntä pyytää puhumaan ääneen, se ei muka ollut mitään tärkeää.  Hän ei ryhdy avoimeen taistoon, koska uskoo tulevansa satutetuksi. Häviämisen estämiseksi hän pyrkii välttämään konfliktia, mikä ei estä vihaa kasautumasta. Kosto ja oman tahdon ilmaisu jatkuu epäsuorasti nyrkki taskussa.

 

Totuuden hetki

Joskus maailma, luonto keho asettaa rajat esimerkiksi sairauden tai vamman muodossa. Diabeetikko voi luontevasti kieltäytyä herkullisesta leivoksesta vetoamalla ”lääkärin määräykseen”. Auktoriteettiin, tietoon tai vaikkapa lakiin vetoaminen auttaakin rajojen pitämisessä. Menetelmä toimii, koska tolkkuihmiselle ei tule mieleen houkutella haimatulehduksen sairastanutta juomaan edes sitä yhtä saunakaljaa tai antaa alkoholia nauttineelle auton avaimia. Siihen tosin kannattaa varautua, että pomottaja, kylmyri, manipuloija, pilailija ja joskus jopa alistuja yrittävät vaikuttaa siihen, että ”lääkärin määräämä” raja ei pidä.

Jos jalka on kipsissä, on helppo perusteella patikkaretken väliin jättämistä.  Rajan asettaminen muuttuu vaikeammaksi, kun kieltäytymisen takana on halun puute tai retkeä mielenkiintoisemmat puuhat. Varsinkin syyllistämiseen taipuvaiset houkuttelijat tivaavat selityksiä kieltäytymiselle. Jos selitys ei ole heidän mielestään hyväksyttävä, seurauksena on vaikkapa moraalisaarna, jota ei kannata jäädä kuuntelemaan. Pelkkä kieltäytyminen riittää järkevälle ja hän kestää sen, vaikka hän voikin tulla reissun väliin jäämisestä surulliseksi.

Jotkut kokevat kieltäytymisen hylkäämisenä eli merkkinä siitä, että heidän seuransa ei kelpaa. Jos pyytäjä on mukava, tätä kipua on paikallaan lievittää antamalla hylkäämisteorian kumoava selitys. Tilanne on vaikeampi silloin, jos seura ei todellakaan kiinnosta eli lähtisit retkelle ainoastaan säälistä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta viettää vapaa-aikaa tavalla tai toisella ikävän ihmisen kanssa. Teeskentely ei kanna, koska tykkäämisen puute tulee joka tapauksessa ilmi. Armeliaampaa on hoitaa ”hylkääminen” jämäkästi mutta hellästi.

Rajan asettaminen tai oman tahdon puolustaminen on kova paikka. Vaikka aikuisina olet kasvanut käytännön asioissa omatoimiseksi, tarvitset tunnehoivaa yhtä paljon kuin taaperonakin. Tietysti yrität esittää olevasi kaikin puolin omavarainen ja itsenäinen. Silti ainakin itselle on järkevää myöntää, että turvallisuuden, läheisyyden ja yhteisöön kuulumisen tarve eivät ole kadonneet mihinkään.

Raja on kuitenkin asetettava, koska ne vähentävät pitkällä tähtäimellä stressiä, ahdistusta, konflikteja, väärinkäsityksiä – ja tietenkin vihaa. Muista, että sinulla on aikuisena oikeus vapaasti ja ilman rangaistuksen pelkoa ilmaista se, miltä tilanne sinun vinkkelistäsi näyttää ja tuntuu. Onneksi rajan asettamista ei tarvitse tehdä suin päin.

 

Rajan asettaminen

Rajan viestimisen muotoilua kannattaa miettiä rauhassa. Joskus tarvitaan viisaan neuvoja tai tukiryhmän tarjoamaa valmennusta. Mahdollisessa raja-alustuksessa voidaan (0) muistuttaa jokaiselle aikuiselle kuuluvasta toimintavapaudesta.  Varsinainen raja on kaksiosainen ultimatum. (1) Pyyntö tai kielto. (2) Mitä seuraa, mikäli toinen ylittää asetetun rajan.

  • Voit käyttää rahasi kuinka haluat (0), mutta jos vielä ylität tilisi (1), en maksa velkojasi (2) ja menetät luottotietosi.
  • En voi estää sinua juomasta (0). Mutta jos tulet vielä kerrankin umpikännissä kotiin (1), vaihdan lukon (2) ja otan eron.
  • Jos valehtelet minulle asiassa X (1), pidämme saman tien suhteen hautajaiset (2).
  • Minusta ei ole reilua, että olen aina se, joka tekee nämä paskaduunit(0). Haluan, että työt jaetaan tasan (1) tai teen kuun lopussa virallisen valituksen (0).
  • Voit huutaa niin paljon kuin haluat (0), mutta keskustelen kanssasi vasta, kun olemme molemmat rauhallisia. Voit nyt vapaasti valita, haluatko huutaa yksin vai keskustella kaksin.

Rajan asettaminen on totuuden hetki, koska sinun on tarvittaessa toteutettava rajan ylittämisestä koituvat seuraukset. Eli vaihdettava lukot tai tehtävä lupaamasi valitus. Muuten rajalta katoaa uskottavuus. Suhde joutuu vaakalaudalle pomottajan, kylmyrin, manipuloijan ja pilailijan kanssa. Toisaalta, suhde on voinut olla jo pitempään kuollut, joten rajan vetäminen näyttää vallitsevan todellisuuden.

Jämäkkä kumppani yleensä hyväksyy järkevät rajat. Vastavuoroisesti hänkin ilmaisee syvimmät toiveensa ja odottaa sinun kunnioittavan hänen rajojaan. Jämäkkä ymmärtää, että aikuiset voivat kokea samanlaiset elämäntilanteet hyvinkin eri tavalla. Ja juuri siksi yksilöille on aikojen saatossa kehittynyt erilaiset rajat. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus kertoa oma näkemyksensä selkeästi. Jotta kaikkien kannalta paras ratkaisu voidaan löytää yhdessä, on tärkeää sekä puhua että kuunnella keskittyneesti ja rauhallisesti. Ja vielä senkin päälle toisen näkökulman syvällinen ymmärtäminen edellyttää tämän mokkasiineihin asettautumista.

Jämäkkyys on pohjimmiltaan luottamusta siihen, että tilanteeseen voidaan löytää osapuolien kannalta kunniallinen win-win -ratkaisu. Pitemmän päälle kaikki häviävät, jos yhtäkin osapuolta kohdellaan epäoikeudenmukaisesti tai nöyryyttävästi. Jämäkkä ottaa kulloisenkin kumppaninsa toiveet, tunteet, ajatukset ja tarpeet vastaan tasavertaisena.

Jos olet tottunut vaistomaisesti myöntymään kaikkiin pyyntöihin, on syytä pitää leikkimielinen kieltäytymiskuuri eli ”ei-viikko”. Sen aikana vastaat pieniin pyyntöihin: ei! – ilman anteeksipyyntöjä tai selityksiä. Harjoittele aluksi pelkästään kavereiden kanssa, jotka tietävät viikon teeman. Tarkoitus on maistella kieltäytymistä turvallisessa seurassa ja huomata, ettei maailma kaadu ei-sanaan.

 

Armelias aikalisä

Jopa jämäkän suorasuun maineessa oleva voi uhan kohdatessaan kieltää oman totuutensa kuin Pietari Jeesuksen. Sanojen tarttumista kurkkuun ei kannata jäädä nurkkaan häpeämään. Tärkeintä on jatkuva ja sitkeä aitouteen avautuminen. Ei haittaa, vaikka aluksi uskallat nostaa pöydälle vain leppäkertun, koska pian vuorossa on jo hiiri, myöhemmin peräti kissan ja lopuksi rupinen krokotiili. Tuikeille auktoriteeteille tai pomottajille ei parane heti alussa sanoa vastaan, koska hyytävä palaute vie tuossa tuokiossa sisun kaulaan.

Kun muistelet viimeistä vihastumista, ilmaisitko vai salasitko sen? Jos ilmaisit, miten ja kenelle sen teit? Kommentoitko tapahtumaa vain kaverille nurkan takana? Uskalsitko kertoa vihan kohteelle koko totuuden tai edes osan? Vai jäikö kaikki sanomatta ja aloitkin mielistellä? Tuntuiko kehossa, että kaasu ja jarru ja käsijarrukin olisivat kehossa päällä yhtä aikaa? Salasitko vihasi väkinäisesti hymyillen tai taskussa nyrkkiä puristaen? Kannattaa pyytää ystäviltä lisäapua pilailun kitkemiseksi. He voivat hälyttää sovitulla koodisanalla, kun he huomaavat sinussa peiteltyä vihaa, epämääräisiä vastauksia tai vastentahtoista myöntyvyyttä.

Kun huomaat seuraavan kerran pudonneesi myötäilyn ja siitä seuraavan vastaärtymyksen kuoppaan, kirjoita tuntemukset muistiin. Muhivat konfliktinalutkin on hyvä panna merkille. Ratkaisuja kannattaa miettiä ennen kuin ristiriidat äityvät sodaksi. Välillä on hyvä keskustella valitun valmentajan kanssa tapahtuneesta edistyksestä ja takapakeista. Edistys on sambaa, jossa edetään taka- ja sivuaskelien kautta.

 

Lopeta pilailun mahdollistaminen

Olen jättänyt tästä artikkelista pois pilailijan kumppanille tarkoitetut vinkit siitä, miten pilailun tukeminen ja mahdollistaminen kannattaa lopettaa. Näkökulma vaatii oman artikkelin, koska kasvu lähtee nimenomaan pilailijan halusta löytää oma sisin. Ilman havahtumista pilailija kokee olevansa voimaton uhri eikä hän koe tarvetta irrottaa naamiota kasvoiltaan.

Niin kauan kun krooninen myöhästely, juopottelu, tuhlaaminen tms. ei ole pilailijan mielestä vakavaa, pilailija ei miellä, miksi käytös on kumppanin mielestä anteeksiantamatonta. Selittelyn on loputtava ja kumppanille aiheutettu vahinko on hyvitettävä. Muuten muutospuhe ei ole uskottavaa ja pilailijan kumppani asettaa sen viimeisen rajan.

””’

Pääinnoittajana oli Andrea Brandt: 8 keys to eliminating passive-aggressiveness. Strategies for transforming your relationships for greater authenticity and joy. (Norton 2013)

Henry Cloud & John Townsend: Boundaries. When to say YES. When to say NO. To take control of your life.

Mike Robbins: Be yourself everyone else is already taken. Transform your life with the power of authenticity. (Jossey-Bass 2009). Kirja kertoo, miten paljon rohkeutta omana itsenään oleminen vaatii.