Ollaan möllötyspaastolla

 

Verbi ”olla” ilmentää laiskaa ja tylsää jämähtäneisyyttä: sitä ollaan vaan ja möllötellään. Jos esimerkiksi sanon, ”Heikki on hauska”, annan rivien välistä ymmärtää, että Heikki on aina ollut, on ja tulee maailman tappiin olemaan hauska. Vastaavasti oman mielen sisäinen tiuskaisu, ”Olen tollo luuseri”, tuomitsee meidät aivan turhan takia iankaikkiseen tyhmyyteen. Heikki olkoon ikihauska, mutta luuserimietteiden kohdalla möllötysmyllytys tekee terää.

Möllötyspaasto tai -lakko tarkoittaa olla-verbin käytöstä pidättäytymistä ja muun ilmaisun käyttämistä sen sijaan. Koska möllötys jumittaa syvällä ajattelussamme, möllötysverbit tyrkyttävät itseään vähän joka lauseeseen. Korvaavien ilmaisujen kannattaa aloittaa nappaamalla esiin vaikkapa pieni pätkä päiväkirjasta tai tuohtuneena kirjoitettu sähköpostiviesti. Tekstiä analysoidessa voi kaikessa rauhassa hihitellen miettiä jammaavia synonyymejä olla-verbille. Voihan möllötyslakosta tehdä myös hauskan seuraleikin. Se häviää keneltä möllötysverbi lipsahtaa tiheimmin.

Kepeäksi verryttelyesimerkiksi otamme Heikin hauskuuden. Tarkkaile lihavoitujen kohtien vaikutusta tunnelmaan.

  • Koska Heikistä, minusta ja varsinkin Hentun Liisasta pompsahtelee esiin kaikenkarvaisia ominaisuuksia, hauskuuden lisäksi meissä luurailee muun muassa uteliaisuutta, kekseliäisyyttä ja lempeyttäkin.
  • Siksi Heikki voi myös näyttää/kuulostaa/tuntua/haista/maistua mukavalta.
  • Lisäksi esimerkiksi tutkivan ihmettelevästä mielestä, hihityksestä ja niin edelleen voi löytyä muitakin hauskuuden aineksia.
  • Nimitän/sanon/kutsun Heikin tekemisiä hauskaksi, mutta vaikuttaisiko hänen tekemisensä sittenkin enemmän sympaattiselta, hilpeältä vai sittenkin nimenomaan lämpimältä.
  • Esimerkiksi näitä vaihtoehtoja käyttäen voi muun muassa keksiä yllättäviä ja hauskoja piirteitä myös ihan itsestäänkin.

Möllötysmyllytys (metamalli) on tietenkin paikallaan aina, kun lausumme itsestämme synkkiä ja masentavia ”totuuksia” tyyliin: ”olen tollo luuseri”. Kirjoita tai kuvittele oma likainen, synkkä tai kipeä ”ominaisuutesi” … kohdalle.

  • Juuri nyt /tällä hetkellä / tähän aikaan vuorokaudesta / tällä viikolla /toisinaan / joskus / välillä  / parillisilla viikoilla tunnen itseni …:ksi
  • Sen lisäksi, että näytän joidenkin näkökulmasta ja makuun toimineen ikään kuin , toiset haistavat ja tuntevat meikäläisessä myös/kin/esim./mm. ___ jne. eli vastakohdan.
  • Eri ihmiset nimeävät ”…:n kukin käsityksensä mukaan esimerkiksi: ilmiöksi, paheeksi, virheeksi, ominaisuudeksi, vammaksi tai jotkut jopa sairaudeksi jne. Tällä kertaa kutsun sitä ”ilmiöksi”.
  • Jotkut pitävät ”ilmiötäsynnynnäisenä. Muutamat ajattelevat ”ilmiön” johtuvan kokemuksen kautta opitusta. Useimmat päättelevät ”ilmiön” kutoutuvan perimästä ja kokemuksen kautta opitusta. Harvat uskovat ”ilmiön” johtuvan synnistä
  • Toisten mielestä pyrinnöissään epäonnistunutta voidaan kutsua ”luuseriksi”. Toisten katsantokannan mukaan ”luuseri” pitäytyy tekemään vain sitä, missä ihan varmasti ”onnistuu”. Kolmansien järkeilyn mukaan ”voittajat” ”epäonnistuvat” mahdollisimman monella eri tavalla. Neljänsien mielestä ”epäonnistuminen” tuottaa aina uutta kokemusta, jolloin puhutaankin oikeastaan
  • Nimitän/kutsun ” toista ihmistä ”luuseriksi” (valitse luuseriuden raja-arvo), kun hän epäonnistuu 90 % / 70 % / 50 % / 30 % / 10 %:a yrityskerroista. Omalla kohdallani ”luuseriraja” on … %, mistä sen voisi ehkä säätää … %:iin.
  • Huomasit varmaan, että termin paneminen lainausmerkkeihin ”…” panee kyseenalaistamaan sen sisältöä ja vähentää möllötystä jne.

Innoitteena psykologi Riitta Asikaisen moniste Mielen oikaisuja