Myötätunnon pelko

 

Jo pelkkä kaupunkilaisjärki sanoo, että kritisoiduksi tuleminen ei ole kenestäkään kivaa. Mutta miten kummassa kukaan voi pelätä inhimillistä lämpöä ja myötätuntoa??? Torjunnan voi toki ymmärtää, joku on aiemmin lähestynyt muka ystävällisessä hengessä mutta todellisuudessa pahat mielessä. Siperia opettaa varovaiseksi mielistelijöiden ja muiden liehakoijien suhteen. Mutta miksi joku voi torjua raivokkaasti pyyteettömän hyvyyden ja syvän myötätunnon?

Kiintymyssuhdeteorian kehittänyt psykologi John Bolwby huomasi, että terapeutin potilaalle osoittama ystävällisyys voi aktivoida potilaan muistoja lapsena koetusta laiminlyönnistä tai tylyydestä. Näin aito myötätunto tulee aktivoineeksi huonoa kohtelua seuranneet tunteet kuten surun, pelon, inhon, vihan tai suoranaisen raivon. Tällöin kaltoinkohdeltu kokee terapeutin (tai jonkun muun ystävällisen ihmisen) osoittaman empatian kaikkea muuta kuin ystävällismielisenä.

Etsijän osoittama raivo on omiaan säikäyttämään vilpittömästi ymmärtämään ja auttamaan pyrkivän lähimmäisen perusteellisesti ja sydänjuuriaan myöten. Lupaava suhde voikin päättyä hämmentyneet auttajan pelästymiseen, vaikka silmitön viha on oikeasti tarkoitettu muinaiselle kaltoinkohtelijalle. Jotta hyväsydämisyytesi ei häkellytäsi kaltoinkohdeltua, myötätuntoa ja lämpöä on hyvä annostella.

Kun et heti kättelyssä hukuta kaltoinkohdeltua myötätuntoon ja inhimilliseen lämpöön, hyväksynnän vastaanottaja oppii kohtaamaan myötätunnon saamiseen liittyvät vaikeat tunteet pikku hiljaa. On myös tärkeää, että kaltoinkohdeltu tietää edes älyllisesti, että myötätunnon herättämään pelkoon kannattaa suhtautua lempeästi ja kärsivällisesti. Hyvään kohteluun voi tottua, mutta vain vähitellen ja omaan tahtiin. Lopulta lämmöstä ja rakkaudesta voi oppia jopa nauttimaan.

””

Paul Gilbert huomasi terapiatyössään, että jotkut etsijät pelkäävät tuntea myötätuntoa jopa itseään kohtaan. He kokevat omamyötätunnon itsekurittomana pehmoiluna tai periksi antamisena haluille. Toiset taas pelkäävät tulevansa itsensä hyväksymisen myötä laiskasi tai ylimieliseksi. Ja kuten tunnettua, laiskoja ei Luoja elätä. Kysymys kuuluukin, voisiko velttoilun estää jollainen muulla keinolla kuin kuin itseä ruoskimalla tai muksimalla. Kolmansissa omamyötätunnon tunteminen herättää surua siitä, miten pitkään ja julmasti on tullut itseä kohdeltua.

Taistele/pakene moodin iskiessä, itse kukin meistä voi olla totaalisen julma sekä itseään että toisia kohtaan. Tulee toimittua ultrahölmösti. Mutta sellaista elämä on. Aivomme ovat sokean evoluution suunnittelemat ja siksi ne voivat vastustaa raivokkaasti ja järjen vastaisesti hyvää ja kaunista. Niin hullua kuin se onkin, myötätuntoa vastaanotettaessa tarvitaan sitkeää harjoittelua. Niinpä itse kunkin meistä on syytä varautua hyvyyden aiheuttamiin raivokohtauksiin.

”’

Idealähteenä Paul Gilbertin kirjat Myötätuntoinen mieli (2009/2015) ja Compassion focused therapy (2010).