Suhteiden kirjo kaipaa aika ajoin säätöä

 

Evoluutiopsykologi Robin Dunbarin mukaan ihmisapinoiden aivojen koko määrittää optimaalisen laumakoon. Ihmisen ”laumaan” kuuluu keskimäärin 150 lajitoveria, jotka tunnemme helposti nimeltä. Näistä 2 – 5 läheisintä on sydänystäviä. Meillä on noin tusinasta toiseen toveria tai kaveria, joita ehdimme tavata suhteellisen tiheästi.  Loput ovat hyvänpäiväntuttavia tai muita nassukka- eli FB-kavereita.

Omassa laumassamme on enemmän tai vähemmän läheisiä perheenjäseniä, sukulaisia, ystäviä, tovereita ja tuttuja. Olemme luoneet jokaisesta personoinnin eli Ihmistyksen ihmeen. Monesti suhteet ovat tiedostamattomia, joten aika ajoin on paikallaan hahmotella oma Läheiskartta. Myös entiset hyvät haltijat, nykyiset Tukijoukot, mentorit ja upagurut ja tulevat kriisinhallintajoukot kannattaa kartoittaa (ks. termit: Mentori ja Upaguru).

Ystävyys on monen suhteen pohja, mutta koska ystävävyys, toveruus ja kaveruus ja jopa tuttavuus ovat menevät arkikielessä tuon tuostakin sekaisin, on hyödyllistä tunnistaa ja erotella Ystävyyden alalajit.

Ajan kuluessa tietty suhde voi vahvistua tai väljähtyä väljähtyvät. Siksi suhteen suhteen voi tehdä pientä Suhdesambaa ja säätöä.  Lopulta on hyvä hahmotella optimaalinen Suhdeasetelma.

 

Esimerkkejä genogrammien ja läheiskartan tekemisestä ja tutkimisesta Ira Heilveilin mainiosta kirjasta Sukulaisuussuhteet solmussa? Vihanpidosta sovintoon. (Kirjapaja 1999).

Risto Saarisen kirja Oppi rakkaudesta (Gaudeamus 2015) käsittelee viisaasti antiikin rakkauden muotoja: ludus, eros, mania, pragma, filia ja agape sekä Ficinon romantiikkaa.