Aivokuvat ja diagnoosi

Seuraava teksti on Kent Kiehlin kirjasta Psykopaattikuiskaaja. Vaikka kirja käsittelee lähinnä psykopatiaa, siinä sivutaan myös muiden mielenterveyshäiriöiden diagnosointia harmaiden aivosolujen tiheyden, aivosähkökäyrien sekä toiminnallisten magneettikuvien avulla.

Harmaat aivosolut harvassa

MRI-kuvien avulla mitattuna älykkäillä ihmisillä on harmaita aivosoluja tiheämmässä kuin vähemmän älykkäillä. Muistisairailla ja skitsofreenikoilla hermosolut ovat harvemmassa erityisesti otsa- ja ohimolohkossa.

Psykopaateilla harmaat aivosolut ovat harvassa koko tunne-elämää säätelevällä paralimbisellä alueella sekä otsalohkon alapinnan kuorikerroksessa. Nuorisovangeilla, jotka olivat saaneet nuorille suunnatussa psykopatiapiirrelistassa korkeat pisteet, esiintyivät samat poikkeavuudet kuin aikuisilla psykopaateilla. Aivokuvat olivat hämmästyttävän samanlaiset.

Myös toiminnallinen magneettikuvaus (fMRI) paljastaa paralimbisen alueen toiminnan heikkouden. Monet paralimbisen järjestelmän aivoalueet, kuten mantelitumake (Korbian Brodmanin alue 34) aivoturso (27), ylemmän ohimopoimun etuosa (38) ja limbisen aivokuoren (pihtipoimu) etu- (24) ja takaosa (23), toimivat psykopaateilla vaimeammin kuin ei-psykopaateilla. Lisäksi impulsiivisien yllykkeiden hillinnässä ja viisaassa harkinnassa tarvittava otsalohkon alapinnan kuorikerros (11 ja 47) oli hiljainen. Paralimbiseen järjestelmään kuuluu myös aivosaari.

Harvimmassa harmaat aivosolut paralimbisellä alueella olivat superpsykopaatiksi osoittautuneella sarjamurhalla. Hänellä on toistaiseksi hallussaan paralimbinen ”harvapäisyysennätys”. Aivosolujen puuttuminen kertoo siitä, että psykopatia on pohjimmiltaan kehitysvamma tai -viivästymä.

Vaikka psykopaattien aivoista tiedetään paljon, silti ei tiedetä tarkalleen, mistä psykopaatin tunne-elämän häiriöt johtuvat. Ja vaikka kaikilla psykopaateilla on samansuuntaiset muutokset aivoissa, kaikki ihmiset joilla on ”psykopaatin aivot” eivät ole psykopaatteja. Joku on nimittäin voinut periä psykopaatin aivot, mutta hänellä ei ole psykopaattista käytöstä.

Aivosähkökäyrät ja diagnoosi

Kun koehenkilölle soitetaan samoja ääniä ja sitten erilainen ääni (oddball), reagointi poikkeamaan näkyy aivosähkökäyrässä. Syntyvässä sähkökäyrässä on monta osaa, mutta kiinnostavin on ns. komponentti P3. Erilaisuudet P3:n amplitudissa (käyrän korkeudessa), latenssissa (kestossa) ja topografiassa (muodossa) auttaa aivoissa ilmenevien erilaisten häiriöiden tunnistamisessa. Oddball (esimerkiksi poikkeava ääniärsyke) voi näkyä kaikkiaan 35:llä eri aivoalueella.

Esimerkiksi skitsofreniassa P3:n amplitudi on madaltunut ja latenssiajat ovat pidentyneet. Muutokset havaitaan selkeimmin vasemman ohimolohkon alueella. Vakavassa masennuksessa P3:n amplitudi on madaltunut otsalohkon alueella. Oikea diagnoosi on tärkeä, koska jos ja kun taustalla on skitsofreniaa luullaan masennukseksi ja potilaalle annetaan mielialalääkettä, tuloksena voi olla väkivaltainen teko.

P3-aivoaallon amplitudin avulla voidaan myös ennustaa, ketkä päihteiden väärinkäyttämiseen taipuvaiset tulevat todennäköisimmin retkahtamaan. Mitä matalampi P3, sitä todennäköisemmin retkahdus tapahtuu.

Psykopaattien P3-aivosähkökäyrä viittasi häiriöön mantelitumakkeessa, ylemmän ohimopoimun etuosassa sekä aivotursossa (hippokampus), joka on etevä emotionaalisten muistijälkien tallentamisessa. Aivoturson heikko toiminta voi olla syynä siihen, ettei psykopaatti opi mitään toimintansa ikävistä seurauksista. Se, joka ei mieltään pahoita, ei tapojansa paranna.

Ylemmän ohimopoimun etuosaa sanotaan heteromodaaliseksi alueeksi eli se on keskus, jossa kuva ja ääni yhdistyvät toisiinsa. Niinpä oikean ohimolohkon vammat voivat aiheuttaa vaikeutta tunnistaa puhetta sävyttävä tunne. Tämän alueen heikkous voi olla syynä siihen, että psykopaatti ei pysty rekisteröimään toisen ihmisen tai eläimen kauhua. Vastaavasti ylemmän ohimopoimun etuosan vamma saattaa aiheuttaa häiriötä puheen abstraktien osien, kuten metaforien, ymmärtämisessä.

Magneettikuvien kertomaa

Normaalisti aivot tekevät eron yleisimpien ja harvinaisempien sanojan välillä sekä abstraktien ja konkreettisten sanojen välillä. Noin 175 millisekunnin jälkeen aivot siirtävät sanojen käsittelyn eri poluille. Psykopaattien aivot käsittelevät konkretiaa ja abstraktioita samalla tavalla. Siksi he ymmärtävät vertauskuvat kirjaimellisesti.

Kun koehenkilöiden pää oli toiminnallisessa magneettikuvauslaitteessa, heille näytettiin muistamistarkoituksessa toisaalta tunnepitoisia sanoja (kuolema, tappaa, viha) ja toisaalta neutraaleja sanoja (pöytä, jalka, tuoli). Tunnepitoiset sanat jäivät herkemmin ei-psykopaattisten ihmisten mieleen kuin neutraalit. Lisäksi mantelitumake ja limbisen aivokuoren (pihtipoimun) etu- ja takaosa aktivoituivat tunnepitoisia sanoja prosessoidessa.

Ei-psykopaattien paralimbinen alue reagoi moraalittomiin (aikuinen mies kiljuu lapsille) ja tavallisiin (sivulliset katsomassa auto-onnettomuutta) valokuviin eri tavalla. Sen sijaan psykopaattien aivot käsittelivät sanoja samalla tavalla. Psykopaatit eivät pysty tekemään moraalisia valintoja, koska he eivät tunnista moraalia samalla tavalla kuin muut. He kyllä tietävät, miten ei saa toimia, mutta paralimbisessä aivoissa eli ”tunneaivoissa oleva omatunto ei väännä heitä vatsasta”.

Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivien mantelitumakkeet toimivat päinvastoin kuin psykopaattien eli traumatisoituneilla ilmenee korostuneen voimakasta toimintaa mantelitumakkeissa ja etumaisessa pihtipoimussa. Psykopaatilla paralimbisen alueen toiminta on vähäistä. Niinpä he eivät hätkähdä mistään.

Myös pakko-oireisuus ja psykopatia ovat toistensa peilikuvia. Tuskin on psykopaattia, joka kotoa lähdettyään olisi huolissaan lieden päälle jäämisestä. Myöskään menneitten tekemisten vatkaaminen ei kuulu tapoihin. Psykopaatti ei kykene olemaan masentunut paria tuntia kauempaa.

Kent Kiehl on kehittänyt yhdessä Vince Calhounin kanssa menetelmän, jolla pystytään erottamaan skitsofreniapotilaat terveistä 98 %:n tarkkuudella. Skitsofrenia kyetään erottamaan myös kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Oikea diagnoosi on äärimmäisen tärkeä sopivan lääkityksen löytämisen kannalta.

Aiheeseen liittyvät sivut:

Psykopaattikuiskaaja kertoo psykopatiatutkimuksesta

Haretus eli psykopaattisuuden asteen arviointi aikuisilla

Lasten ja nuorten ”haretus”

Paineenpurkumalli kuvaa nuorten kuntoutusta