Antiikkiset rakkaudet

 

Kun ihanne yhdestä ja kaikki pulmat ratkaisevasta sielunkumppanista ei pelitä arjessa, rakkauden käsitettä kannattaa laajentaa. Antiikin kreikkalaisilla oli yhtä monta rakkauskäsitettä kuin urbaanissa kuppilassa on kahvilaatuja.

 

Ludus lutuisa leikkisyys

Jos ajatellaan parisuhteen kaarta, alkukohta on usein ludus. Se tarkoittaa lasten ja nuorten rakastavaisten leikkisää ja hyväntahtoista (FB) tykkäämistä. Ludus-rakkauden kohde on vaan niin ihqu. Ludus on yhdessä nauramista, kepeää ilonpitoa ja hihittelyä nurkissa. Luduksen arkkityyppi voisi olla tuntemattoman kanssa tanssiminen, flirttailu ja kevyt deittailu.

 

Eros – omistautuva hulluus

Jos ja kun kiinnostus syvenee, suhteeseen astuu hedelmällisyyden jumala Eros. Se on kautta aikain liitetty itsekontrollin haihduttavaan seksuaaliseen himoon ja hulluuteen (mania). Toisin kuin nykypäivänä, monomaaninen hurmaantuminen oli kreikkalaisten mielestä arveluttavaa. Ihmislajin lisääntymisen kannalta kiihkeä symbioosi on luonnollisesti elintärkeä, koska miten muuten pariskunnan jälkeläistuotanto saataisiin käyntiin yhden ja ainoan oikean kanssa.

 

Pragma – kypsä lämpö

Intohimon nuotio roihuaa ehkä vuoden, ehkä jopa vuosikymmenen. Rakastuminen on helppoa, mutta kestävä rakastaminen vaatii suvaitsevaisuutta ja kärsivällisyyttä. Jos suhteen nuotioon jää alkuroihun jälkeen hohkaava hiillos, puolisosta ja jälkikasvusta huolehtimiselle syntyy otollinen pohja. Pitkään yhdessä olleiden välillä vallitsee eriytymisestä ja ristiriidoista huolimatta syvä yhteisymmärrys ja luottamus.

 

Philautia – lempeys itseä kohtaan

Itsensä rakastamista on kahta sorttia: pahimmillaan syvää häpeää kompensoivaa itserakasta narsismia (esim. Narkissos) tai parhaimmillaan armahtavaista myötätuntoa itseä kohtaan. Aristoteles ajatteli kiintymyssuhdeteoriaa enteillen, että muita kohtaan tuntemamme rakkauden laatu riippuu siitä, millainen suhde meillä on itseemme. Jos emme osaa rakastaa itseämme lempeästi, emme kykene muunkaan sortin rakkauksiin. Juristi ja citymystikko Annu Palmu on kirjoittanut aiheesta omakohtaisen ja koskettavan kirjan: Rakasta itseäsi löydä sydämesi viisaus ja voima. Basam books 2014.

 

Philia – kaveria ei jätetä

Antiikin kreikkalaiset panivat paljon painoa avoimelle ystävyydelle, reilulle kaveruudelle ja uhrautuvalle toveruudelle. Rakkaudet ja lutuisat tuttavuudet tulevat ja menevät, mutta ”aseveljeys” säilyy ikuisesti. Kaveria ei jätetä. Antiikin kaveruus oli siis hieman toista kuin nykyinen Facebook- eli nassukkakaveruus. Philiaan voidaan laskea myös vertaistukikaveruus.

 

Agape – epäitsekäs anteliaisuus

Lapsena rakkaus kohdistuu omia vanhempia ja perhettä kohtaan. Myöhemmin sisäpiiriin tulee mukaan koulukavereita ja työtovereita. Myös omaa maataan voi rakastaa. Kun kyky rakastaa laajenee, lopulta syntyy rakkaus koko ihmiskuntaa ja/tai luomakuntaa kohtaan. Tutkimusten mukaan agape ja sen pohjalla oleva myötätunto on kutistunut viimeisen 40 vuoden aikana puoleen. Pudotus on ollut nopeinta viimeisen vuosikymmenen aikana. Maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi on tärkeää selvittää, miten voisimme voimistaa kykyämme huolehtia tuiki tuntemattomista ja erilaisista ihmisistä?

 

Rakkaus on moninainen

Rakkaus on elämän tarkoitus. All you need is love. Sanat ”rakkaus” ja ”rakas” yhdistyvät kulttuurissamme hetimmiten erokseen ja sielunkumppanuuteen. Kun joku ilmoittaa sinun olevan hänelle rakas, väärinkäsitysten ja kiusallisten tilanteiden välttämiseksi kannattaa tarkistaa, onko kyse romanttisen rakkauden tunnustamisesta vai kukaties muusta viidestä lajista. Ehkä rakkauden eri muodoilla olisi hyvä olla värikoodit: pinkki ludus, punainen eros, ruskea pragma, vihreä philautia, sininen philia, keltainen agape.

’’’’

Ideakimmoke Roman Krznaricin blogikirjoituksesta Have you tried the six varieties of love? Sojourners-sivustolta. Aiheesta syvemmin Roman Krznaric: How should we live? Great ideas from the past for everyday life. (2014)

Antiikkisia rakkauden lajeja on käsitellyt myös ekumeniikan professori Risto Saarinen kirjassaan Oppi rakkaudesta (Gaudeamus 2015)