Entsyymien parantava voima: läpimurto ravitsemuksessa

Lee Euler (Valmiixi 2015)

 

Yleisluonnehdinta: Kirjanen ”mainosmaisesti” kirjoitettu, mikä ei lisää sen uskottavuutta. Amatöörivaikutelma voi myös johtua suurpiirteisestä käännöksestä. Ravitsemuksen suhteen maallikkona en osaa arvioida, onko puhe ruoansulatusentsyymien riittävästä saannista luontaistuotekaupan käärmesalvamainos vai ovatko ruoansulatusentsyymit tärkeä mutta unohtumaan päässyt aihepiiri.

Saksalaiset näyttävät tutkineen entsyymejä jo viime vuosisadan alkupuolella. Esimerkiksi isoisäni sai pahoihin vatsavaivoihinsa apua käytyään hoidoissa Unkarissa asti. Entsyymihoidon uranuurtaja Edwart Howell julkaisi vuosina 1904 – 1938 aiheesta 400 tutkimusta. Raakaravinnolla ruokitut rotat elivät noin 50 % kauemmin kuin keitetyllä tai jalostetulla ravinnolla ruokitut rotat. Kypsennys näytti rassaavan erityisesti rottien haimaa: keitetyllä ravinnolla ruokittujen eläinten haimat olivat kolme kertaa suuremmat kuin tuoreella ravinnolla ruokittujen.

Nyttemmin kiinnostus entsyymeihin on virinnyt uudelleen, ainakin saksankielisellä alueella. Mielenkiintoisinta Eulerin kirjan antia oli ”vuotavan suolen” oletettu yhteys autoimmuunisairauksiin. Ruoansulatusentsyymien lisääminen näyttäisi lievittävän ruoansulatusvaivoista kärsivien ohella mm. nivelreumasta, MS-taudista sekä kivuista ja tulehdussairauksista kärsivien oireita. Jos kärsit näistä oireista, aiheeseen kannattaa kurkata ja entsyymikkäitä eväitä kannattaa kokeilla.

Vuotavan suolen hypoteesi

Luin jokin aika sitten kirjan Suoliston salaisuus, jossa sivuttiin lyhyesti ruoansulatuskanavan entsyymejä.  Eulerin kirjan lisäidea on: immuunijärjestelmä ryhtyy auttamaan ruoansulatusta, jos ja kun ohutsuolessa ei ole tarpeeksi ruoan mukana tulevia ja/tai haiman tuottamia ruoansulatusentsyymejä. Koska verenkiertoon päässeiden ruokahippusten sulattaminen ei ole valkosolujen varsinainen tehtävä, veren valkosolut eivät ole käytettävissä taistelussa sairauksia vastaan eli immuunipuolustus heikkenee.

Karen DeFelicen mukaan noin 70 – 80 % immuunijärjestelmästämme sijaitsee ruoansulatuselimistössä. Suolistoa ympäröivien immuunijärjestelmän solut ovat lymfakudosta, joka seuloo suolistosta kaiken ulkona pidettävän ravinnon, mikrobit ja kemikaalit. Lymfakudos on portinvartija, joka päättää minkä sallitaan kulkevan suolenseinämän läpi verenkiertoon ja mikä pidetään ulkona.

Vuotava suolen suhteen uskotaan (siis ei tiedetä varmasti) johtuvan siitä, että suolen seinämässä on laajentuneita huokosia tai ”reikiä”, joiden kautta verenkiertoon pääsee liian suuria hiukkasia. Immuunijärjestelmän entsyymejä kuljettavat veren valkosolut alkavat pilkkoa keskeneräisesti sulanutta ravinteita keholle sopiviksi palasiksi verenkierrossa.

Karen DeFelice toteaa suorasukaisesti: ”Kun suoli on liian läpäisevä, kaikenlaista sontaa voi päästä valloilleen veressä.” Immuunijärjestelmä voi tulkita sinänsä harmittomat, mutta vain osittain pilkkoutuneet ”ruokapalat” antigeeniksi eli vierasaineeksi ja kehittää niille vasta-aineen. Näin elimistö alkaa hylkiä itselleen vaarattomia aineita.

Hiivat ja bakteerit ryöstäytyvät

Hiivan liikakasvun ja myrkyllisten bakteerien ajatellaan olevan vuotavan suolen taustalla. Runsaasti sokeria ja hiilihydraatteja sisältävä ravinto sekä vähäinen entsyymimäärä ruonasulatuskanavassa luo hiivoille ja haitallisille bakteereille elinympäristön riehaantua.

Mitä huonommin ruoka sulaa, sitä enemmän hiivalla on syötävää. Ja mitä paremmat päivät hiivalla suolistossa on, sitä huonommin ruoka sulaa. Kun hiivat aiheuttavat tulehduksen, saatat napsia tulehduskipulääkkeitä. Ne voivat vahingoittaa suolen seinämää vielä lisää. Ja kun vielä päälle päätteeksi popsit vielä antasideja neutraloidaksesi mahahappoja, ruoansulatuskyky heikkenee entisestään.

Ruoansulatusentsyymien lisäämistä kannattaa kokeilla ruoansulatusongelmiin kuten ärtyneen suolen oireyhtymään, ilmavaivoihin, ummetukseen, turvotukseen, ripuliin, hiivainfektioon ja vuotavan suolen oireyhtymään. Vaivojen lievittymisen saat syömästäsi ravinnosta enemmän irti.

Immuunikompleksien nousu ja tuho

Kun immuunijärjestelmä huomaa vierasaineen, se kehittää sille vasta-aineen. Vasta-ainetta voi verrata ravintolan portsariin ja vierasainetta rettelöitsijään. Nämä kaksi muodostavat yhdessä immuunikompleksin. Hyvässä tapauksessa portsari saattaa häirikön ulos hyvässä järjestyksessä ja rauha palaa maahan.

Huonommassa tapauksessa häirikkö ei suostu lähtemään, jolloin immuunikompleksi ei poistu. Pahimmassa tapauksessa rettelöitsijällä on mukana pari räyhätuulella olevaa häirikkötuttua, jotka liittyvät tappeluun ja pian kehon kuppilassa on menossa täysimittain kapakkatappelu.

Normaalisti immuunijärjestelmä toimii entsyymiensä kautta ikään kuin hautausurakoitsija, joka hoitaa immuunikompleksit, kuolleet solut ja niiden jätteet kehosta pois. Kun hautausurakoitsija ei selviydy ruumiiden paljoudesta, immuunikompleksit kasautuvat munuaisiin, keuhkoihin, niveliin, verisuoniin jne. Immuunijärjestelmän liiallinen kuormittuminen voi laukaista autoimmuunisairauden.

Todella valtaisa määrä immuunikomplekseja voi laukaista yhden hengenvaarallisimmista immuunijärjestelmän hyökkäyksistä, josta käytetään nimitystä ”kuolemanpartio”. Siinä komplementtijärjestelmä alkaa tuottaa yhdeksää voimakasta proteiinia syövää entsyymiä. Komplementtijärjestelmän viimeinen entsyymi tappaa ja hajottaa solut lopullisesti. Anthony J. Cichoken mukaan keho tekee kaikkensa, välttääkseen aktivoimasta tuota tappajaa väärään aikaan ja väärässä paikassa. Kuolemanpartio voi tuhota koko kehon: samalla tavalla kuin ruoansulatusentsyymit voivat ”ahmia” paistin, ne voivat ”syödä” uhrinsa.

Cichoken mukaan Wienin yliopiston immunologian laitoksella kaneille tuotettuun ankaraan tulehdusinfektioon liittyi erittäin suuri immuunikompleksien määrä. Kaneille ruiskeena annettu entsyymitiiviste tuhosi immuunikompleksit muutamassa tunnissa. Nivelreumaa sairastavilla ihmisillä immuunikompleksien määrä on suuri, mutta ne vähenivät entsyymihoitoa saaneilla.

Entsyymihoito myös lisää veren valkosolujen kokoa ja toimintaa. Se myös lisää T-solujen toimintaa ja auttaa säätelemään immuunijärjestelmää yleensä.

Tulehdusten ja autoimmuunisairauksien vastaisen entsyymihoidon tehon uskotaan perustuvan entsyymien kykyyn keskeyttää kuolemanpartion toiminta ja kykyyn pilkkoa immuunikomplekseja rauhanomaisesti. Ruoansulatusentsyymipitoista evästä kannattaa kokeilla reuman, MS-taudin, sekä ylivilkkauden, kroonisen kivun ja väsymysoireyhtymän, astman, migreenin ja ihottuman oireiden lievittämiseen. Se voi tepsiä jopa tarkkaavaisuushäiriöön ja autismiin

Apua autismista alkaen

Karen DeFelice perehtyi vuotavaan suoleen, koska hänen pojalla on Aspergerin syndrooma ja toisella ADHD. Ruokavaliota muuttamalla poikien oireet lievenivät. Perusongelmana ei ole niinkään kaseiini- tai gluteiini-intoleranssi vaan riittämätön ruoansulatus.

Myös DeFelicellä itsellään oli jatkuvia migreenipäänsärkyjä ja neurologisia oireita. Hän oli myös ”yliherkkä kaikelle” ja hän nimittikin itseään ”aisti-integraatiokatastrofiksi”. Hän innostui erityisesti entsyymivalmiste Peptizydestä, joka ”toteuttaa” kaseiinittoman ja gluteiinittoman ruokavalion. Omien hyvien kokemuksiensa ja lastensa saaman avun innoittamana DeFelice keräsi tietoa 260 autistisen lapsen vanhemmalta. 90 % vanhemmista kertoi lapsen hyötyneen entsyymilisistä.

DeFelice on malliesimerkki siitä, miten epätoivo panee etsimään mitä tahansa parannuskeinoja. Kun ihmisellä on autistinen lapsi tai syöpä, hänellä ei voi noin vain kävellä ulos ongelmasta. Lääkäri voi sivuuttaa ongelman ja osoittaa potilaalle ovea, mutta potilas ei pääse vaivastaan. Jos ja kun edessä ei ole muuta kuin kurjuus tai peräti kuolema, on valmis kaivamaan ja kokeilemaan mitä tahansa hoitoa. Monet entsyymien voimasta kertovat löydöt ovatkin peräisin niiltä, joilla ei ole mitään menetettävää.

Entsyymien päätyypit

  1. Ravintoentsyymejä on lähes kaikissa ruoka-aineissa. Mikä tahansa raakaravinto sisältää 40 – 60 %, joita tarvitset sen sulattamiseen. Eli ruoka tarjoaa ystävällisesti paitsi itsensä myös entsyymit, joilla sitä voi sulattaa. Valitettavasti yli 49 asteen lämpötila tuhoaa ruoan sisältämät entsyymit.
  2. Kirja keskittyy ruoansulatusentsyymeihin, joita meillä on ainakin 22 eri laatua. Useimpia niistä tuottaa haima. Jos ja kun haiman tuotokset eivät riitä ja 1-tyypin entsyymejä voi saada joko kypsentämättömästä ja käsittelemättömästä ruoasta, voidaan tarvita entsyymipitoisia ravintolisiä.
  3. Aineenvaihduntaentsyymejä on elimistössä tuhansia eikä mitään tapahdu ilman näitä ”työmiehiä”. Keho valmistaa niitä itse eikä niitä voi tuoda kehoon ulkoa.

Ruoansulatusentsyymien kolmeen ryhmää

  1. Amylaasit hajottavat tärkkelystä.
  2. Lipaasit sulattavat rasvoja.
  3. Proteaasit pilkkovat valkuaisaineita.

Näitä kaikkia saadaan Aspergillus-nimisestä sienestä. Kasvit, sienet ja eläimet (naudat ja siat) ovat useimpien entsyymilisien lähteinä. Eläinperäisiä ovat trypsiini, chymotypsiin, pepsiini ja pankreatiini ja pepsiini. Ne muistuttavat ihmisen ruoansulatusentsyymejä. Entsyymien pulmana on, että ne saattavat ”kärsiä” mahahapoista ennen kuin ne ehtivät emäksiseen pohjukaissuoleen. Hapon kestävä pinnoite saattaa ratkaista tämän ongelman.

Ruoansulatuksen ”putki”

Ruoansulatuskanavaa voi verrata auton pesulinjaan, jossa auto aluksi saippuoidaan. Sen jälkeen seuraa huuhtelu ja vahaus. Perusteellinen lian irrotus ei onnistu, jos aloitetaan huuhtelusta ilman saippuointia. Pahin tulos tulee, jos vahaus tehdään ensimmäisenä.

Suun sylki ja sen entsyymit aloittavat ruoan pilkkomisen. Ruokaa pilkkova mahahappo eli suolahappo on ikään kuin 23. ruoansulatusentsyymi, vaikka se ei olekaan entsyymi. Nivelrikosta ja reumasta kärsivillä on usein liian vähän mahahappoa.

Kun ruoka siirtyy vatsalaukusta ohutsuoleen, ruoansulatuseritteet neutraloivat hapon eli ympäristö muuttuu emäksiseksi. Aivan uudet entsyymit astuvat töihin.

Paksusuolessa ei ole entsyymejä. Jos entsyymejä on ohutsuolessa liian vähän, ne eivät saa pilkottua ravinteita tarpeeksi irti ohutsuolen loppuun mennessä. Jäljelle jäänyt ravinto päätyy paksusuolen bakteerien herkuksi. 120 cm pitkän paksusuolen ensimmäisessä kolmanneksessa ravinteita imeytyy, mutta lopussa sulamaton ruoka mätänee ikävän ilkeiden bakteerien ja hiivojen toimesta. Hiivat aiheuttavat käymistilan ja niiden aineenvaihdunnan tuloksena on myrkyllisiä aineita, jotka imeytyvät elimistöön paksusuolen imiessä nestettä ulosteesta. Sulamaton proteiini tuottaa paksusuolessa ammoniakkia ja nitrorosamiineja.

Entsyymikkäät eväät

Jos syömme valtaosin kypsennettyä (entsyymit tuhoutuvat yli 49 asteen lämmössä) ja/tai pitkälle prosessoitua ruokaa, emme saa ruoan mukana riittävästi entsyymejä. Säilöminen on entsyymien teurastamo. Nuorena elimistömme selviytyy kypsennetystä ruoasta, koska se kykenee valmistamaan entsyymejä itse. Tämä kyky heikkenee ikääntymisen myötä. Esimerkiksi 18-vuotias pystyy tuottamaan 30 kertaa enemmän hiilihydraatin pilkkomiseen kykenevää amylaasia kuin 68-vuotias. Entsyymien tuotanto laskee noin 13 % vuosikymmenessä, joten ruoansulatusentsyymien puutteen seuraukset alkavat näkyä ikääntyessä.

Vaikka söisit runsaasti kivennäisaineita, vitamiineja sekä muita tärkeitä aineita sisältäviä kuumennettuja ruokia, elimistösi voi nähdä nälkää, koska ravinteet eivät entsyymien puuttumisen vuoksi imeydy kunnolla. Raakaravintoa tulisikin olla vähintään neljäsosa ruokavaliosta. Appelsiinimehu kannattaa puristaa itse. Banaanit, mansikat, mustikat, persikat, kiivi, viikuna, guava sisältävät paljon entsyymejä. Salaattiin kannattaa panna lehtisalaattia, porkkanaa, sipulia, kaalia, selleriä, omenaa, ituja. Inkivääri ja parsa ovat niin ikään hyviä lähteitä.

Hyviä entsyymilisiä

  • Bromeliaiini, jota saadaan tuoreesta ananaksesta (ei säilykkeestä). Sitä käytetään papaiinin ohella lihan pehmentäjänä eli liha on osin ”sulanut” ennen kuin se edes syödään.
  • Papaiini voi auttaa ”gluteeini-intoleranssiin”. Sanalla gluteiini on sama juuri kuin sana glue eli liima. Gluteiinia ei esiinny vain vehnässä, kaurassa, rukiissa ja ohrassa vaan myös maississa, soijassa, hiivassa. Myös elimistömme tuottaa gluteiininkaltaisia proteiineja. Papaiini tukee ylirasituksesta parantumista.
  • Nattokinaasi vähentää verihyytymien syntymistä, joten sitä kannattaa käyttää varoen Marevanin ja muiden verenohennuslääkkeiden kanssa.
  • Laktaasi pilkkoo maitosokeria, joten se voi auttaa varsinkin iäkkäämpiä ihmisiä.
  • Alfagalaktosidaasi hajottaa pavuissa esiintyvät sokerit. Beano-niminen tuote sisältää entsyymi voi säästää papujen ja pähkinöiden jälkeisiltä ilmavaivoilta.

Valkuaisaineita pilkkovat proteaasit eli proteolyyttiset entsyymit vähentävät kipua ja tulehdusta. Saksassa toiseksi yleisin ”kipulääke” aspiriinin jälkeen on Wobenzym, joka on proteolyyttinen entsyymiravintolisä. Sen vaikutus kohdistuu kivun, vamma tai tulehduksen perussyyhyn.

Proteiineja pilkkovat entsyymit ovat tehokkaita verenohentajia, joten verenohennuslääkkeitä käyttävien tulee aloittaa käyttö lääkärin valvonnassa. Entsyymejä kannattaa ottaa eri aikaan kuin probiootteja. Yhdistelmälisiä, jotka sisältävät proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja pilkkovia entsyymejä kannattaa ottaa aterian yhteydessä. Eläinperäisiä enteropäällysteisiä entsyymejä ja proteolyyttejä kannattaa ottaa tyhjään vatsaan, jolloin entsyymit päätyvät ehjänä ohutsuoleen.

”’

Katso myös muistiinpanot kirjasta Suoliston salaisuus