Erityisherkälle sopiva kutsumustyö

 

Sosiaalipsykologi Elaine Aron toteaa, että kutsumuksen löytäminen ja kutsumustyön tekeminen on erityisherkän elinehto. Herkän pitää tuntea olonsa sopivan virittyneeksi pystyäkseen toimimaan tehokkaasti. Perustemperamenttinsa mukaan herkät suuntaavat huomionsa keksintöihin, tutkimukseen ja heikkojen suojeluun.

Erityisherkät ovat kirjoittajia, historioitsijoita, filosofeja, tuomareita, taiteilijoita, tutkijoita, teologeja, terapeutteja, opettajia – ja ylipäätään tunnollisia kansalaisia.  Erityisherkät ovat uskollisia, tarkkoja yksityiskohdissa, intuitiivisia visionäärejä ja osaavat ottaa toisten tarpeet huomioon. Erityisherkkä ei suoriudu hyvin, jos häntä seurataan tai arvioidaan varsinkin sellaisin mittarein, joihin he eivät usko. Siksi on etsittävä muita keinoja seurata pärjäämistä. Herkkä ei pidä aggressiivisesta itsensä mainostamisesta vaan toivoo, että hänet ”löydetään” hyvän työn jäljen ansiosta.

Vapautuneissa herkissä on impulsiivisuutta, vahvaa itsenäisyyden tarvetta, korkea energiataso, sisäänpäin suuntautuneisuutta, intuitiivisuutta, tunneherkkyyttä ja mukautumattomuutta. Herkälle työ on leikkiä ja tekemättömyys työtä. Hän haluaa olla aina töissä, joten hän salaa ainaisen työssä olemisen, vaikka sitä ei saisi salata ylitöitä esimieheltä. Työpäiviä tulee joskus lyhentää ja työtä kannattaa aina tasapainottaa harrastuksilla.

Varsinkin sotametaforia vilejelevä liike-elämä väheksyy erityisherkkiä, vaikka nämä olisivat lahjakkaita, intuitiivisia, tunnollisia ja virheitä vältteleviä. Herkätkin voivat olla uranuurtajia, koska je miettivät systeemiä kokonaisuutena. He näkevät ensimmäisenä sen, mitä muut eivät vielä näe.

Kutsumus ja/tai uskallus kadoksissa

Kutsumus voi olla herkältä kadoksissa, koska herkkä huomaa kerkeästi ulkoiset vaatimukset. Jos herkästä tuntuu, että ”minä en vain voi”, herkkä ei uskalla tehdä sitä, mitä sisin kutsumus ehdottaa. Niinpä hän valitsee sosiaalisesti hyväksyttävän, mutta itselleen mahdottoman tehtävän. Vasta kun hän epäonnistuu tai turhautuu perusteellisesti toisten asettamassa tavoitteessa, hän voi ”luuserina” ryhtyä toteuttamaan varsinaisesti haluaamaansa kutsumusta.

Joskus kutsumuksen toteuttamisen esteenä on sisäinen ristiriita, kun jokin itsen osa vastustaa kutsumusta ehdottomasti. Hämmennys siitä, pitääkö tehdä vai ei, valtaa mielen. Mielen sisällä on liian monia ristiriitaisia paineita. Intuitio ei erota niistä tärkeimpiä.

Jos sisäisen kutsumuksen äänen ja sisäistettyjen ulkoisten vaatimusten äänet ovat yhtä vahvoja, on vaikea tietää, mikä äänistä on sisäinen kutsumus. Vaihtoehtoja kannattaakin karsia kahteen tai mahdollisesti kolmeen ja tunnustella niistä hyvät ja huonot puolet ”kylpemällä” kummassakin hetken aikaa”.

Tietysti kutsumustyön este voi olla ulkoinen: esimerkiksi melu, liian monien ihmisten tapaaminen tai matkustaminen. Kutsumusta kannataa kuitenkin kuulostella, koska ulkoiset esteet on ehkä mahdollista kiertää. Silti erityisherkän on viisasta hankkia itselleen mahdollisimman autonominen työtehtävä, koska sitä kautta herkkä voi säädellä ärsykkeiden määrää sekä sitä, keiden kanssa hän on tekemisissä. Ei kannata pelkästään velvollisuudesta rynnätä suoraan etulinjaan, jos ja kun sinne on halukkaita menijöitä, jotka suorastaan nauttivat räväkästä meiningistä ja hulinasta. Kenellekään ole hyötyä siitä, jos herkkä ajaa itsensä piippuun.

 

Itseään ei saa myydä,

vaikka hyödyllinen pitää olla

Kun herkkä mukautuu toisten tahtoon, hän tuntee monesti pettävänsä itsensä, jolloin hän ei pysty sitoutumaan ryhmän tuloksiin. Hän vieraantuu ja kokee itsensä väärinymmärretyksi. Uhattuina herkät kieltävät vahvuutensa, voimansa ja kyvykkyytensä juuri silloin kun oikeidenmukaisuuden toteuttamiseksi vaadittaisiin kovapintaisuutta ja piittaamattomuutta.

Roomalainen Cincinnatus kutsuttiin pellolta sotapäälliköksi. Tehtävän hoidettuaan hän palasi pellolle. Herkät eivät tyrkytä itseään johtoon, joten heitä tulee houkutella. Houkuttelua ei nykymaailmassa kuulu, mikä tieysti masentaa herkkää. Koska organisaation kannalta on parasta, että pätevin tyyppi hoitaa tehtävää, pätevän herkän tulee herätellä sisällään olevaa Machiavellia.

Nykyään verkostoituminen ja itsensä myyminen on päivän sana. Onneksi sitä ei kaikissa töissä tarvita. Yhteyksiä voi pitää myös kirjeiden, sähköpostin, skypen yms. avulla. Herkkä voi huomata trendit ja avautuvat markkinat ennen muita eli kyse on kollektiivisen ilmapiirin haistelusta sen sijaan että puhuisi yksittäisten ihmisten kanssa tai hengailisi ryhmissä.

 

Erityisherkkä erityissuojeluksessa

Esimiehen tulee monesti suojella erityisherkkää itseltään. Herkkä ja levoton mieli voi ajaa jo seuraavaan projektiin ennen kuin edellinen on valmis. Tai sitten kannattaa varmistaa, että joku muu tekee projektin loppuun. Herkkä voi myös imaistua toisten monimutkaisiin yksityiselämiin. Työn ulkopuolella on hyvä olla  jokin turvasatama, johon voi mennä silloin kuin työssä myrskyää.

Lahjakas herkkä joutuu helposti messiaksen rooliin, mikä tietysti käy raskaaksi. Jokaisen tulee löytää oma tiensä eikä omaa tietä saa viedä keneltäkään pois.

Jungin ehdoton mielipide oli, että on suuri virhe tukea erityisherkkää taloudellisesti. Jos erityisherkkää ei pakoteta olemaan käytännöllinen, hän menettää kosketuksensa muuhun maailmaan. Hänestä tulee suunpieksijä ja taivaanrannanmaalari, jota ei usko kukaan. Mutta miten seurata kutsumustaan ja ansaita rahaa? On etsittävä kahden polun risteymää, jossa voi ansaita rahaa tekemällä jotain sellaista, mitä rakastaa. Vapautuminen tapahtuu yleensä elämän loppupuolella, jolloin tulee tietoiseksi sisäisistä äänistä ja kysymyksistä sen sijaan että vastaisi muitten tai kulttuurin esittämiin kysymyksiin.