Erityisherkkä ihminen

Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen (Nemo 2014)

Englanninkieliset sivut: www.HSPerson.com

Erityisherkkyyden kaksi lajia + yksi lisämuoto

Erityisevästys muistiinpanojen lukemiseen: synnynnäisessä erityisherkkyydessä on kaksi muotoa rauhallinen ja reuhtova. Ne juontavat juurensa syvälle yksilön hermostoon ja syntymätemperamentiin. Jos ja kun erityisherkkyys johtuu temperamentista, elämä on hyvä sopeuttaa ylivirittyneisyyttä karttavaksi, mutta pikku hiljaa kohti uusia kokemuksia kurottavaksi. Ei-herkkien taholta tuleva ylitsemppaaminen lukitsee erityisherkän ja voi viedä rohkeuden ojasta allikkoon.

Rauhallisilla herkillä on ainakin keskivahva varmistusjärjestelmä eli he tarkistavat uuden tilanteen riskittömyyden ennen tositoimiin ryhtymistä. Rauhallinen on se tarinan toinen hiiri, joka söi juuston, koska ensimmäinen (eli kaikkea uutta tavoitteleva ja vahvan lähestymiskäyttäytymisen omaava) hiiri kuoli jäätyään hiirenloukkuun. Rauhallisella on tavallista heikompi lähestymiskäyttäytyminen. Niinpä rauhallinen ei ole se sananlaskun aikainen lintu, joka nappaa madon. Rauhallinen on maan hiljainen, joka on tyytyväinen eläessään yksinkertaista ja arkista elämää. Tai jopa ”munkin” elämää.

Reuhtovilla on niin ikään vahva varmistusjärjestelmä (varovainen hiiri), mutta myös vahva lähestymiskäyttäytymisjärjestelmä (nopea lintu). Reuhtova on rohkea mutta ahdistunut. Hän kyllästyy nopeasti mutta myös ylivirittyy herkästi kaikesta uudesta. Koska toiminnan kannalta paras virittyneisyys asettuu reuhtojalla kapealle alueelle, tasapainoinen elämä on kuin nuoralla tanssimista; elämä on taitelua pitkästymisen ja uuvuttavan uuden kokeilun välissä. Reuhtovassa vaikuttaa kaksi puolta: rauhallinen neuvonantaja (erityisherkän prototyyppi) ja mielijohteesta toimiva, kova sotapäällikkö (ei-herkän prototyyppi).

Traumatisoitunut ei ole syntymätemperamentiltaan herkkä, mutta ylivoimaiset kokemus eli trauma on virittänyt hänet sekä pelokkaaksi ja araksi traumaan liittyvissä tilanteissa. Veitsen terällä elämisen tunne hoituu pelon purkamista oppimalla, pelkoa kohtaamalla sekä turvallisuudentunnetta vankentamalla (katso tarkemmin osio Huokaise).

””

EVÄS Erityisherkkyyteen liittyvä muistisana

E = emotionaalinen ja empaattinen. Aina kun on kuvassa tunnetta, herkkien aivosaari aktivoitui voimalla. Aivosaari yhdestää sisäisten tilojen, tunteiden, ruumiinasentojen ja ulkoisten tapahtumien senhetkiset tiedot. Myös empatian pohjana oleva peilisolujärjestelmä aktivoituu. Kaikki reagoivat voimalla pelkoon tai muihin ikäviin tunteisiin, mutta herkkä reagoi yhtä lailla myönteisiin tunteisiin, kuten uteliaisuuteen, menestyksen odotukseen, miellyttävään haluun, tyytyväisyyteen ja iloon. Herkät pohtivat erityisesti hyviä lopputuloksia ja sitä, miten ne saadaan toteutumaan.

V = vivahteiden herkkää vaistoamista. Yksi tai usea aisti saattaa olla erityisen terävä. Mutta vaikka aistit olisivat tavallisia, niiden kautta tulevaa tietoa käsitellään syvällisemmin. Aistiessa aivossa aktivoituvat tiedon monimutkaisemmasta käsittelystä vastaavat alueet. Herkällä on kuudes aisti. Erityisherkät lajittelevat asiat 10 kategoriaan siinä missä muille riittää kaksi luokkaa.

Ä = ärsykkeiden liiallisuus väsyttää. Varsinkin jos muistettavia asoita on paljon, tilanne on intensiivinen (äänekäs tai sekava) tai liian pitkäkestoinen. Käsiteltävää tietoa tulee yksinkertaisesti liian nopeasti. Tavikset eivät väsy samalla tavalla, koska he eivät havaitse läheskään kaikkea.

S = syvällinen ja pohtiva, miettii ennen kuin toimii. Jos tietoa ei käsittele mitenkään, se unohtuu varmasti. Herkät liittävät havaitsemansa menneisiin kokemuksiin tai samanlaisiin tapahtumiin. Yhdisteleminen tapahtuu usein tietoisuuden alapuolella eli intuitiivisesti. Herkkä saattaa vaikuttaa hitaalta päätöksissään, koska hän punnitsee vaihtoehtoja tarkkaan.

Etologisia yhteyksiä

Aivot käyttävät serotoniinia tiedon kuljettamiseen vähintään seitsemässätoista eri paikassa. Herkillä apinoilla on genettinen muunnos, joka aiheuttaa serotoniinin määrän alhaisuuta reesusapinoilla. Nämä huomaavat herkemmin ympäristön vivahteet ja siten myös vaaran.

Jos herkällä on vaikea lapsuus, vaikeudet ja ”neuroottisuus” voimistuvat. Myös traumaitsoituneista apinoista tulee samanlaisia kuin syntyjään herkistä apinoista. Taitavien emojen kasvattamat herkät ovat kehityksellisesti varhaiskypsiä ja niistä tulee sosiaalisten ryhmien johtajia.

Herkkä vähemmistö esiinty monissa lajeissa. Yksilöille on ominaista pysähtyä varmistamaan, tarkkailemaan, pohtimaan tai käsittelemään havaintoa ennen toimintaan ryhtymistä. Mutta jos tilanne on tuttu, toimintaan ryhdytään heti, koska asia on jo huolellisesti tutkittu. Siksi herkkä voi tutuissa tilanteissa reagoida nopeammin kuin muut. Usein herkkää pidetään estoisena, ujona, pelokkaana tai sisäänpäin kääntyneenä.

Erityisherkät ihmiset kuvittelevat tulevaisuuden mahdollisuuksia. He ovat tietoisia menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Koska he aistivat paremmin nälkää, kylmää, turvattomuutta, uupumusta ja sairautta, he käyttävät enemmän aikaa näiden ongelmien ratkaisuun. Erityisherkät voivat vaikuttaa onnettomilta, koska he ajattelevat muita enemmän ihmisten välisiä ongelmia, elämän tarkoitusta tai kuolemaa. Syntyjen syvien ajattelu on herkästä kuitenkin kivaa.

Herkkä vähemmistö

Herkkyystestin tulokset ovat kaksikyttyräinen kameli. Eli ihminen joko on herkkä tai sitten ei. 15 – 20 % on herkkiä. Silti herkät ovat keskenään erilaisia. 30 % on ulospäin suuntautuneita, 70 % introvertteja.  Pyrkimys eristäytyä on yleistä. Nyky-yhteiskunta vaatii, että kaikki ovat yhtä aikaa kovia, tyyniä ja seurallisia. Koska herkkä väsyy, herkkää väheksytään.

Pelko vs. herkkä virittyminen.

Pelko aiheuttaa virittyneisyyttä, mutta myös monet muut tunteet kuten ilo, uteliaisuus, vähäinenkin innostus tai suuttumus saattavat kiihottaa, samoin kuin sisäiset tiedostamattomat ajatukset. Myös hyvinkin pienet aistimukset voivat virittää paljonkin. On useita tapoja olla virittynyt ja on tapoja tuntea olevansa virittynyt. Virittyneisyys voi ilmetä sydämen hakkaamisena, käsien vapinana, sekavana ajatteluna, vatsan vellomisena, lihasjännityksenä sekä hikoiluna. Herkkyys on eri asia kuin neuroottisuus tai jatkuva ahdistuneisuus ilman syytä.

Herkkä on herkkä vauvasta asti. Muutokset olivat hankalia. Pukeminen ja riisuminen oli hankalaa, samoin uusien ruokien kokeilu. Äänet pelottivat. Nukahtaminen ja nukkuminen oli hankalaa erityisesti silloin, kun taustalla oli yliväsymystä. Syke on usein valmiiksi korkea, joten se ei nouse stressatessa. Noradrenaliini on herkässä. Oikea aivopuolisko on aktiivisempi ja vauvoilla vasen puoli päästä viileämpi.

Aikuisenakin yliherkkä tyypillisesti vastustaa muutosta. Pakon edessä hän heittäytyy virran vietäväksi vaikka se tuntuisi pahalta. Toivotutkin muutokset tuntuvat liian jännittäviltä, jolloin ihminen helposti sabotoi mukavan tilanteen vaikkapa sairastumalla.

Ammattina herkälle sopii neuvonantajan homma, ei missään nimessä sotapäällikön. Herkät suuntaavat huomionsa keksintöihin, tutkimukseen ja heikkojen suojeluun. He ovat kirjoittajia, historioitsijoita, filosofeja, tuomareita, taiteilijoita, tutkijoita, teologeja, terapeutteja, opettajia ja ylipäätään tunnollisia kansalaisia. He miettivät systeemiä kokonaisuutena ja toimiensa kaikkia vaikutuksia. Usein herkkien pitää tehdä itsestään epäsuosittuja ja estää enemmistöä syöksymästä eteenpäin. Herkän pitää tuntea olonsa hyväksi pystyäkseen toimimaan tehokkaasti.

Eritysherkkä vauvasta asti

Vastasyntyneen ainoa reaktio on epämukavuus ja ärtyisyys. Noin kahden kuukauden iässä lähestymiskäyttäymisjärjestelmä alkaa orastaa. Lapsi osoittaa kiinnostusta uusiin asioihin siltä varalta, että ne tyydyttävät hänen tarpeensa. Uusina tunteina tulevat myönteisten tunteiden lisäksi mukaan kiukku ja turhautuminen. Jos sekä lähestymiskäyttäytyminen ja välttämiskäyttäytyminen ovat vahvoja, lapsi kiukustuu helposti. Jos vain lähestymiskäyttäytymisjärkestelmä on heikko, vauva on kiltti ja levollinen.

Puolen vuoden iässä automaattinen varmistusjärjestelmä ottaa vallan, koska kokemuksia osataan jo verrata menneisiin kokemuksiin. Jos käsillä olevat kokemukset muistuttavat menneisyyden ikäviä kokemuksia, syntyy pelko. Varmin tapa välttää pahoja asioita on välttää kaikkea. Ja mitä enemmän maailmaa välttelee, sitä uudemmalta koko maailma vaikuttaa.

Kymmenen kuukauden ikäisenä lapsi alkaa kohditaa tarkkaavaisuuta. Tuolloin hän voi päättää, miten kokee tilanteen ja voi halutessaan pysäyttää toimintansa. Tällöin alkaa esiintyä tavoittelun ja välttämisen välinen ristiriita: haluaisin kokeilla tuota, mutta se näyttää kovin oudolta. Lapsi voi kuitenkin päättää: onhan tuo kovin uutta ja outoa, mutta uskaltaudun kokeilemaan siitä huolimatta.

Jokaisella erityisherkällä on tukku keinoja varmistusjärjestelmän ohittamiseen. Jos jää liian pitkäksi aikaa arpomaan, tilaisuudet menevät ohi suun. Niinpä herkkä voi vain mennä rohkeasti eteenpäin ja kokee mukavia asioita varovaisuudestaan huolimatta. Tietysti itseään voi systemaattisesti totuttaa uuteen, jolloin se muuttuu vähitellen tutuksi ja turvalliseksi. Outo voidaan myös nähdä tuttuna eli elokuvan tiikeri voidaan nähdä isona kissimirrinä.  Myös turvallisten ihmisten apuun ja tukeen voi turvautua uudessa ja pelottavassa tilanteessa. Lapsi voi uskaltaa kokeilla jotain uutta, kun äitikin on paikalla. Ja vaikka hän ei myöhemmin olisikaan oikeasti ”äidin kanssa”, voi kuulla mielessäsi hänen kannustavat sanansa: ”Älä pelkää, hyvin se menee.” Näin virittyneisyyttä opitaan pikkuhiljaa hallitsemaan. Mutta jos oppimista ei ole tapahtunut, maailma näyttää olevan turvaton paikka ja ylivirittyneisyyttä ei voi hallita.

Kun kovahermoisinkin kokee jotain mahdollisesti uhkaavaa uutta, seuraa lyhytaikainen valpastumis- tai hälytysreaktio. Mietimme tilannetta. Onko meillä voimavaroja? Olenko selviytynyt tästä aiemmin? Onko lähellä joku, joka voi auttaa? Jos ihminen uskoo, että hän ja muut selviytyvät, tilannetta ei koeta uhkaavaksi, valmiustila hiipuu pian pois.

Kymmenen kuukauden iässä lapsi alkaa tuntea yhteyttä muihin ja voi oppia nauttimaan muista ihmisistä. Jos sosiaaliset kokemukset ovat myönteisiä ja kannustavia, kehittyy fysiologinen järjestelmä, jota voisi kutsua rakkausjärjestelmäksi.

Sää on hyvä metafora vauvan kokemukselle. Vauva ei pysty erottamaan sisäisiä ja ulkoisia ärsykkeitä. He eivät erota eri aisteja toisistaan eikä nykyhetkeä menneisyydestä. Vauvoilla ei ole tunnetta itsestään kokijana tai sinä henkilölle, jolle asiat tapahtuvat. Asiat vain tapahtuvat ja eroavat lähinnä voimakkuudeltaan, joka pahimmillaan johtaa ylivireyden myrskyyn. Se on perustavaa laatua oleva ahdistuksen kokemus. Esimerkiksi nälkä aiheuttaa myrskyn ja siksi se vaikuttaa voimallisesti erityisherkkiin. Yhdessä väsymyksen kanssa se aiheuttaa taantuman: tahtoo heti piparia. Toisaalta nälkä saattaa jäädä ylivirittyneenä huomaamatta. Niinpä erityisherkän on huolehdittava kehostaan kuin vauvasta konsanaan. Sisäistä vauvaansa ei saa jättää nälkäänsä parkumaan.

Kiintymyssuhde

Gunnar teki kokeen, jossa 9 kk vanhat lapset erotettiin äidistään puoleksi tunniksi. Puolet jätettiin valppaan lastenhoitajan seuraan, joka reagoi lapsen kaikkiin mielialoihin. Toinen puoli jätettiin sellaisten hoitajien seuraan, joka huomioi lapsen vain, jos tämä itki tai ärtyi. Sitten lapset altistettiin jollekin hätkähdyttävän uudelle. Piittaamattoman hoitajan kanssa olleilla lapsilla oli enemmän kortisolia syljessään. Reagoivan hoitajan kanssa olevat lapset ikään kuin tunsivat, että heillä on voimavara eikä pitkäaikaiseen stressireaktioon ollut tarvetta.

Turvallisesti kiintynyt lapsi on vapaa tutkimaan maailmaa eikä hän koe uusia kokemuksia uhkaavina. Turvattomasti kiinnittyneiden vanhempien (joko ylihuolehtivia tai välinpitämättömiä) lapset ovat joko takertuvia tai välttäviä. Jos vahemmat eivät tee mitään auttaakseen herkkää lasta tuntemaan olonsa turvalliseksi, lapsesta voi kasvaa estoinen. Polku määräytyy sen mukaan, miten voimakkaita lähestymisjärjestelmä ja varmistusjärjeselmä ovat.

Jos huoltaja viestii, että maailma on hirveä paikka tai huoltaja on ajatuksissaan tai haavoittuva, lapsen pitää takertua häneen tiukasti. Lapsi ei uskalla tutkia ympäristöään kovin paljon ja välttämättä huoltaja ei sitä haluakaan. Tai sitten lapsi pelkää, että jos hän irrottaa otteen huoltajastaan, kosketusta ei saa enää koskaan takaisin.

Jos lapsi kokee huoltajan vaarallisena, lapsi alkaa häntä vältellä. Välttävä tyyli muodostuu myös silloin, jos huoltaja viestii arvostavansa itsenäistä ja vaivatonta lasta. Jos huoltaja on kovin stressaantunut, huoltaja ei jaksa huolehtia ja hän saattaa epätoivon hetkinään toivoa lapsen katoavan tai peräti kuolevan. Lapsikin yrittää olla kiintymättä ja heissä syntyy välttävä kiintymyssuhde. Kun lapsi erotetaan vanhemmistaan, välttävä lapsi vaikuttaa melko välinpitämättömältä.

Jos aikuisella on ollut turvaton lapsuus, hänen on hyvä tunnistaa se, jotta hän pystyisi olemaan kärsivällisempi itseään kohtaan. On tärkeää tietää, mistä jäi lapsena paitsi, jotta osaa olla huolehtivainen huoltaja sisäiselle lapselleen ja keholleen. Erityisherkkä ei yleensä pidä hyvää huolta itsestään vaan laiminlyö kehoaan tai suhtautuu siihen ylisuojelevasti hössöttäen eli samalla tavalla kuin varhainen huoltaja.

Jos sylissä pitämistä ei tehdä riittävästi tai lasta tai kehoa häiritään, laiminlyödään tai pahimmassa tapauksessa käytetään hyväksi, lapsi tai keho saa liikaa ärsykkeitä. Lapsen ainoa mahdollisuus on lakata tiedostamasta ja olemasta läsnä, jolloin lapsi puolustautuu etääntymisen (dissosiaatio) kautta. Itse ja minuus ei pääse kehittymään, koska kaikki energia pitää kohdistaa häiriöiden torjumiseen. Koko maailma on vaarallinen.

Toisaalta ylisuojelu estää ympäristöön tutustumisen ja itsenäisyyden. Jos lapsi saa hetken kokea pientä nälkää (tai vilua tai kutiaa), lapsi oppii tuntemaan kehoaan ja omia tarpeitaan. Jos huoltaja syöttää lasta ennen kuin tätä edes nälättää, lapsi menettää kosketuksen vaistoihinsa. Jos lasta estetään tutkimasta maailmaa, hän ei koskaan totu siihen. Lapsi alkaa uskoa, että maailma on niin vaarallinen paikka, että ei siitä itse selviä. Näin käy varmimmin, jos lapsella on valmiiksi voimakas varmistusjärjestelmä.

Sopivasti haastetta ja ärsykettä

Jos lapsena on tullut altistuttua liian rajuille kokemuksille, aikuisena kannattaa ryhtyä itsensä huoltajaksi. Tavoiteena on sopivan viritystilaalueen sisällä pysymisen. On tärkeää, että uudelle altistaminen on sopivan turvallista. Liian pelottavien kokemusten toistaminen vain vahvistaa varovaisuutta – erityisesti kokemukset siitä, ettei saa tiukan paikan tullen kaipaamaansa rauhoittelua tai apua. Samoin käy, jos aktiivisesta uuden kokeilemisesta rangaistaan. Tai jos auttajat osoittautuvatkin vaarallisiksi.

Mitä vähemmän lapsi nukkuu, sitä enemmän veressä on kortisolia. Ja mitä enemmän kortisolia, sitä vähemmän lapsi nukkuu. Kortisolin suuri määrä veressä aiheuttaa pelkoa ja pelon kokemukset tuottavat kortisolia. Taaperot tarvitsevat paljon lepoa ja niin tarvitsee myös herkkä aikuinen. Siksi huoltajan tulee pitää huoli siitä, että unta tai ainakin silmien suljettuna pitämistä kertyy 9 tuntia vuorikaudessa. Univajeen tasapainottaminen kestää kaksi viikkoa, jolloin pitää nukkua niin paljon kuin nukuttaa. Herkät ovat alttiimpia vuorotyön vaikutuksille ja aikaerolle.

Koska ihminen alkaa kohdella itseään samalla tavalla kuin huoltaja on häntä aikoinaan kohdellut, itsensä kaltoin kohtelu on tärkeää tiedostaa. Ihmisessä voi olla sisäisen pakottaja, joka on niellyt yhteisön vaatimuksen täydellisyydestä. Joku osa haluaa ehkä todistaa, ettei ole viallinen tai yliherkkä vaan kovis. Osa, joka haluaa todistaa olevansa lahjakas tai muiden huomion kohde. Osa voi jopa uskotella (ainakin itselleen), että maailma ei tule toimeen ilman häntä. Ääri tapauksessa herkkyyttään pelkäävä voi kuvitella olevansa täydellinen ja kuolematon.

Sosiaalinen pelko lievittyy, jos ihmisryhmän keskelle joutuessaan ajattelee, että ihmismassa on vain hieman isompi versio tilasta, jossa on vähän ihmisiä. Tämä on älyllinen hallintakeino. Jos jokin tilanne tuntuu kurjalta, antaa itselleen luvan siihen, ettei tykkää ja joutuu vain lusimaan.

Myös musiikki vaikuttaa herkkiin voimakkaasti, joten musiikin tulee olla sopivan rauhoittavaa. Myös veden juonti vähentää ylivirittyneisyyttä, kuten myös veden äärellä tai luonnossa kävely. Herkkä suojautuu ylivirityksellä hautaamalla pään hartijoiden väliin ikään kuin odottaisi iskua. Vartalo kannattaa ojentaa ja hengittää syvään. Kannattaa ottaa rauhallisen ja määräävässä asemassa olevan ihmisen asento. Myös liikkuminen jotain kiinnostavaa ihmistä tai esinettä kohti voi laukaista lähestymisjärjestelmän toimimaan. Myös jonkinlainen turvakolo tai paikka on hyvä pitää mielessä.

Herkillä on usein epämääräiset rajat: he sekaantuvat tilanteisiin, jotka eivät heille kuulu ja ottavat toisten murheita kantaakseen. He jumittuvat toisten ihmisten sotkuihin.  Hätäpäissään he voivat lähestyä vääriä ihmisiä ja liian nopeasti, jolloin he antavat muiden tuottaa tuskaa itselleen. Yliviritystilassa tulee sanottua enemmän kuin tarkoittikaan.

Rajojen ylläpitoa tulee tietenkin opetella, joten ei tule soimata itseään siitä, jos rajat joskus lipsuvat. Rajoja suhteessa toisiin voi siirtää tarpeen ja kokemusten mukaan. Rajat ovat jokaisen oikeus, velvollisuus ja itsekunnioituksen lähde.

Aikuisen sisäinen huoltaja pitää huolen siitä, ettei tule otettua liikaa tehtäviä. Myötätunto ja kärsivällisyys itseä kohtaan on myös tärkeää. Salli syvällisyytesi ja herkkyytesi. Ole itsesi pulssilla ja auta itseäsi heti kuin vain voit. Anna minun levätä, mutta jos on pakko pinnistää yli voimien, pyydä itseltäsi anteeksi. Säännöllinen aikataulu on tärkeä ja itsensä ilahduttaminen ja jopa pieni hemmottelu on tärkeää. Suojaa itseäsi liioilta äsykkeiltä tai liian jänniltä ”leluilta”. Anna itsesi tottua asioihin hitaasti.

Herkkä hälytin

Herkillä on taipumusta nähdä uhkaavien tilanteiden yksityiskohdat ja niiden sisältämät vihjeet. Erityisherkkä saattaa vaistota hoitajan tiedostamattomat tunteet. Koska hänen elämänsä on kiinni hoitajasta, hän ei uskalla tiedostaa vaistoamiaan asioita. Herkkä tukahduttaa sen, mitä hän vaistoaa. Silti pelko jää sisimpään ja ilmenee sen sijaan eräänlaisena järjettömänä kauhuna.

Herkkyys toisten vaivautuneisuudelle, paheksunnalle ja kiukulle voi saada herkän noudattamaan kaikkia mahdollisia sääntöjä, jottei hän tekisi virheitä. Jos on jatkuvasti kiltti ja hyvä muita kohtaan, omat inhimilliset tunteet kuten ärtymys, turhautuminen ja raivo jäävät sivuun. Muut jättävät kiltin ja miellyttämistaitoisen herkkiksen tunteet ja tarpeet huomiotta, vaikka oikeastaan herkän tarpeet ovat suuremmat kuin muiden. Tämä voi ruokkia herkän kiukkua. Kiukun purkautumisen pelko saattaa olla yhden järjettömän pelon ja painajaisten syy.

Jos herkästä lapsesta huolehtiva muuttuu yhtäkkiä vihaiseksi tai vaaralliseksi, lapsen tiedostamaton mieli hautaa tiedon liian kauheana. Samaan aikaan hänessä kuitenkin tiedostamatta kehittyy syvä epäluottamus. Kun herkkä tiedostamattaan etsii maailmasta kauan kaipaamaansa turvallisuutta, hän tekee helposti virheitä. Hän valitsee yhä uudelleen ihmisiä, jotka herättävät hänessä turvattomuutta. Koska pelko on tiedostamaton, hän ei näe toisessa vaaran merkkejä.

Koiranomistaja heitti pienen koiransa aallokkoon. Koira ui epätoivoisesti takaisin omiasajan luo, vaikka tiesi, että tämä heittäisi hänet takaisin. Palaaminen oli hukkumisen rinnalla toinen vaihtoehto. Syli toi myös kaiken turvan ja ruoan, jonka pentu tiesi. Niinpä koira heilutti häntäänsä villisti, ja luultavasti siksi omistaja kuvitteli pennun pitävän leikistä, vaikka tosiasiassa se oli kauhuissaan. Samaan tapaan traumatisoitunut ihminen toistaa traumaa.

Samat neuvot pätevät tavistaaperoihin ja  herkkiin aikuisiin:

  1. Vanhempi ei lähetä leikki-ikäistä tai taaperoa yksin uuteen tilanteeseen. Älä tee niin myöskään aikuiselle itsellesi. Ota joku mukaan tukihenkilöksi.
  2. Vanhempi aloittaa puhumalla uudesta tilanteesta lapselle – puhu sinäkin pelokkaalle puolellesi. Keskity siihen, mikä on tuttua ja turvallista.
  3. Vanhempi pitää lupauksensa siitä, että vie lapsen pois vaikeasta tilanteesta, jos lapsi on menossa pois tolaltaan. Anna myös itsellesi lähteä kesken kaiken kotiin tai turvaan.
  4. Vanhempi luottaa siihen, että lapsella on kaikki hyvin hetken päästä. Myös sinun herkkä puolesi on hetken kuluttua OK, kunhan se on ensin saanut totutella uuteen ympäristöön.
  5. Vanhempi varoo vastaamasta lapsen pelkoihin huolestuneisuudella, paitsi tietysti silloin kun tilanne on oikeasti vaarallinen. Jos pelokas puolesi pyytää apua, annan rohkeamman puolen auttaa sopivalla tavalla.

Kun herkät pojat kasvavat miehiksi, heissä ilmenee tarve muuttaa elämänvaiheiden ajoitusta ja sen luonnetta suhteessa normiin. Miehet viivyttelevät, koska herkkyys ei kuulu normiin. Naiselta herkkyyttä odotetaan ja tytöille on aivan liian helppoa valita pikkurouvan rooli ja ohittaa siten maailmassa pärjääminen ja uskaltaminen. On hyvä muistaa, että myös iloiset tapahtumat ja menestymiset saattoivat aiheuttaa ylivirittymistä.

Sure ja hyväksy

On lannistavaa ja kateutta synnyttävää seurata ystävien nauttivan jostain, mitä ei itse uskalla yrittää tai johon pystyisi jos…. Vaativat urat ja jännittävät matkat on jätettävä väliin ja se on hyväksyttävä suremisen kautta. Joskus kateus on impulssi tehdä jotain, kun vielä pystyy. Monet herkät nuoret tuhoavat orastavan itsen luovuttamalla, jotta heidän ei tarvitse nähdä sen kykenemättömyyttä kukoistaa oikealla tavalla. Viivyttely on parempi väline kuin välttely, koska viivyttely antaa aikaa uskaltaa sitten kun on valmis. Kateus voi myös johtaa toteamukseen: tuo asia jää minulta elämässä väliin. Herkkyys ottaa elämästä asioita pois, mutta toisaalta se antaa syvällisyyttä.

Monesti sanotaan: älä huoli, kukaan ei arvostele sinua. Erityisherkkä kuitenkin huomaa, että ihmiset tosiaan seuraavat ja arvostelevat todella rankasti. Epäherkät ovat vain tietämättömiä arvioinnin raakuudesta. Erityisherkkä huomaa silmät selässään, mutta yrittää olla välittämättä niistä. Se ei ole helppoa. Parempi olisi myöntää suoraan, että kilpailu ja kampitus voi olla kovaa ja että se on inhottavaa. Ja uskaltaa silti eteenpäin.

Ujo ja/tai herkkä

Ujous on pelkoa siitä, että muut eivät hyväksy. Ujous ilmenee tietyssä tilanteessa eikä ole persoonallisuuden piirre. Ketä tahansa ujostuttaa, kunhan tilanne on tarpeeksi tiukka. Ujous ei ole perinnöllistä, mutta herkkyys on. Siksi kroonista ujoutta voi kehittyä herkille. Silti ihminen voi olla hyvinkin herkkä olematta kuitenkaan ollenkaan ujo.   Ja vastaavasti erityishekkä pelkää torjuntaa, vieläpä hyvästä syystä, koska herkkyys ei ole yhteiskunnassamme suotavaa.

Joskus erityisherkkä ei ole ujo vaan ainoastaan välttelee ylivirittyneisyyttä. Erityisherkän voi olla vaikea käsittää, että hän itse on se, joka ylivirittyneisyyden pelossa torjuu muut eikä päinvastoin. Muut ovat ehkä vain pitäneet häntä ujona ja jättäneet herkän rauhaan. Se on eri asia kuin hylkääminen. Jos ja kun herkkä ei ole harjoitellut muiden kanssa olemista, hän on muita taitamattomampi silloin, kun hän joutuu olemaan muiden joukossa. Taitamattomuus virittää lisää ahdistusta, mikä voi johtaa eristyneisyyteen.

Ujoudella on kulttuurissamme ikävä kaiku. Herkkyytteen pitäisi ennemminkin liittää sanoja hienovarainen, hillitty, ajattelevainen. Muut saattavat luulla, että herkkä on arka, ujo, ahdistunut, estoinen, vaivautunut tai peloissaan. He haluavat lisätä herkän itsevarmuutta ja vakuuttelevat, että herkkä on ihan miellyttävä. Erityisherkkä kokee, että ujoksi leimaaminen ja sellaisena kohteleminen on merkki siitä, että hänessä on muiden mielestä vikaa. Jopa mielenterveyden ammattilaiset arvioivat herkän älylliset kyvyt, saavutukset ja mielenterveyden heikommaksi.

Innostusta vai ahdistusta

Brodt ja Zimbardo tekivät tutkimuksen, jossa ujoksi itseään nimittävät naiset eivät olleet lainkaan ujoja miehen seurassa, jos he saattoivat panna virittyneisyytensä (nopea pulssi) kovan melun piikkiin. Eli he toimivat täysin saman tapaan kuin epäujoksi itsensä kokevat naiset. Myös naisten kanssa jutteleva mies ei pystynyt sanomaan, ketkä naiset olivat ujoja ja ketkä eivät. Mutta jos nainen koki, että ylivirittyneisyys johtuu ujoudesta, mies huomasi ”ujouden”.

Herkkää voi sanoa ennemminkin sosiaalisesti vaivautuneeksi. Vaivautuneisuus johtuu ylivirittymisestä, joka saa ihmisen toimimaan kömpelösti tai jäämään sanattomaksi. Pelko lisää ylivirittyneisyyttä. Vaivaantuneisuus on kuitenkin väliaikaista, joten on hyödyllistä miettiä, miten sen yli pääsee. Se on kuin kylmänarkuus, pitää panna enemmän päälle, säätää lämpötilaa korkeammaksi tms. eikä jäädä syyttämään itseään siitä, että on synnynnäisesti kylmänarka.

Sosiaalista jähmettymistä voi vähentää pyytämällä toisilta apua tai ottamalla esiin sosiaalinen naamio. Herkän on hyvä muistaa, että ihmisten välisissä tilanteissa täytyy vastata sosiaalisten odotusten vähimmäisvaatimuksiin. Etikettisäännöt voidaan tiivistää: vähennä toisten ylivirittyneisyyttä. Jos olet täysin hiljaa, toiset voivat hermostua. Toisaalta liika seurallisuuskaan ei ole hyvä. Kannattaakin sanoa jotain kivaa ja tavallista. Hiljaa oleminen voidaan tulkita mörköilyksi, ylimielisyydeksi tai muiden arvosteluksi, jolloin hiljaiset saavat suhteettoman paljon huomiota.

Kannattaa siis olla sopivan innostunut. Jos tämä tuntuu vaikealta, voi kertoa, että vaikka olen hiljainen, haluan kuulua ryhmään ja osallistua lähinnä kuuntelemalla. Mutta kun jotain tärkeää sanottavaa tulee mieleen, sen voi sanoa ja saada siitä kiitosta. On myös hyvä tehdä muistiinpanoja ennen kuin pyytää puheenvuoroa, koska se vähentää ylivireyttä, joka voi viedä mielestä sen asian, jota oli sanomassa. Opettaessa kiinnostunutta porukkaa, tunnollinen puoli itsestä antaa itsevarmuutta.

Herkän pitää varata ryhmässä omaa aikaa. Eikä sitä tarvitse sääliä tai pitää salaperäisenä. Neuvonantajien pitää miettiä asioita rauhassa ja ehkä ollakin hieman salamyhkäisiä. Voi olla ihan viisasta vältellä vieraita ihmisiä, suuria juhlia ja väkijoukkoja. Ärsykkeitä maailmassa riittää yllin kyllin, joten pitää asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Sisäänpäin kääntyneet arvostavat enemmän suhteen laatua kuin määrää. He puhuvat enemmän ongelmista ja antavat neuvoja. He keskittyvät toiseen syvästi. He haluavat suojata sisäisen elämänsä ja subjektiivista näkökulmaa.

Herkän ei kannata piitata piikittelystä: yritä nyt hyvä ihminen piristyä. Sen sijaan kannattaa nauttia ja virkistyä muiden pirteydestä ja sallia itselleen oma ominaisluonne. Jos ei ole hyvä rupattelusta, voi olla ylpeä kyvystään olla hiljaa. On hyvä sallia itselleen kömpelyys, koska sosiaalinen sujuvuus kasvaa kokemuksen myötä. Hyvyys on tärkeä lahja muille.

Kun raha vaihtaa omistajaa, erityisherkkä tuntee usein syyllisyyttä: enhän minä voi ottaa niin paljon tai ylipäätään yhtään mitään. Herkkä ei myöskään halua antaa tuotoksiaan pois. Mutta rahaa tarvitaan siihen, että voi tuottaa lisää sellaista, mitä tarvitaan.

Kutsumus

Kutsumus on viitannut aiemmin uskonnolliseen elämään. Keskiaikana ihminen syntyi joko aateliseksi, maaorjaksi, käsityöläiseksi jne. tehden sitä, mitä vanhemmatkin olivat tehneet. Neuvonantajien ja pappien odotettiin elävän selibaatissa, joten he eivät lisääntyneet. Pappius oli siten ainoa työ, johon saattoi saada kutsumuksen. Siihen liittyi pohdiskelua ja oppimista. Mitä enemmän elämänkokemusta, sitä parempia neuvot ovat.

Renesanssin ja kaupunkien keskiluokkien nuosun aikaan ihmiset olivat vapaampia valitsemaan työnsä. Ajatus siitä, että jokaiselle on olemassa vain yksi oikea työ, on verrattain uusi. Se syntyi aikana, jolloin myös uskottiin, että ihmiselle on olemassa vain yksi aviopuoliso. Nykyään kuka tahansa voi valita periaatteessa minkä työn tahansa. Jokaisen ihmisen projektina on löytää oikea työ.  Herkille sopii tutkijan, teologin, psykoterapeutin, neuvonantajan, taitelijan ja tuomarin hommat. Mutta oli homma mikä tahansa, herkkä hoitaa sitä vähemmän soturimaiseen malliin.

Individuaatio eli yksilöityminen oli Jungin mukaan sitä, että kysyy: miksi minut on tuotu tähän maailmaan. Mikä on minun kutsumukseni ja tieni. Joseph Campbell patistaa kutsumusta etsiviä seuraamaan omaa onnentähteään. Se oli ryhtymistä työhön, joka puhuttelee. Kutsumuksen tie voi tuntua vaikealta mutta oikealta. Kutsumus on siunaus, jos siitä saa oikein palkkaakin. Yksilöityminen vaatii herkkyyttä ja intuitiota, jotta osaa työstää oikeaa asiaa oikealla tavalla.

Varjot ja sisäinen ääni

Yksilöityminen tarkoittaa myös sitä, että oppii kuulemaan myös sellaista sisäistä ääntään, jonka on ohittanut, karttanut ja halveksinut. Varjojen tutkimista tarvitaan vahvaksi ja kokonaiseksi ihmiseksi tulemisessa. Monesti elämme ikään kuin varjoista tietäminen koituisi kuolemaksi. Haluamme peittää oman vihan, tarvitsevuuden, rakkaudettomuuden ja vastuuttomuuden.  Jokainen peittää heikkouksiaan, mutta herkät tuppaavat pitämään kynttiläänsä vakan alla eli peittämään omia vahvuuksiaan jopa itseltään. On onnetonta, jos herkät kieltävät vahvuutensa, voimansa ja kyvykkyytensä aikoina, jolloin vaaditaan jämäkkyyttä panna asioita kuntoon.

Torjutuista puolista oppiminen on vaikeaa, koska ne on torjuttu hyvästä syystä. Toiset ja varsinkin läheisimmät näkevät varjot varmimmin. Suhde ei ole läheinen, ellei varjoista voida avoimesti puhua. Vasta sitten voidaan keskustella siitä, miten varjoja voi muuttaa tai miten niiden kanssa voidaan elää. Kun varjo paljastuu, ihminen kokee häpeää. Varjonsa kohtaaminen ja ”kauheista” puolistaan puhuminen herättää hylätyksi tulemisen pelon. Siksi niistä puhuminen edellyttää turvaa ja rauhaa. Ja niin matka kohti viisautta voi jatkua.

Kutsumus voi toki olla kadoksissa siksikin, että herkkä kuulee sisällään liian monia ääniä eikä intuitio erota niistä tärkeimpiä. Jos kaikki äänet ovat yhtä vahvoja, on vaikea tietää, mikä niistä on oikeassa. Koska on monia ääniä, joita pitää kuunnella, herkällä on vaikeuksia tehdä päätöksiä ja priorisointeja. Vaihtoehtoja kannattaakin karsia kahteen tai mahdollisesti kolmeen ja tunnustella niistä hyvät ja huonot puolet ”kylpemällä” kummassakin hetken aikaa”. On myös tärkeää etsiä vaihtoehdoista faktaa.

Jungin ehdoton mielipide oli, että on suuri virhe tukea erityisherkkää taloudellisesti. Jos erityisherkkää ei pakoteta olemaan käytännöllinen, hän menettää kosketuksensa muuhun maailmaan. Hänestä tulee suunpieksijä ja taivaanrannanmaalari, jota ei usko kukaan. Mutta miten seurata kutsumustaan ja ansaita rahaa? On etsittävä kahden polun risteymää, jossa voi ansaita rahaa tekemällä jotain sellaista, mitä rakastaa. Vapautuminen tapahtuu yleensä elämän loppupuolella, jolloin tulee tietoiseksi sisäisistä äänistä ja kysymyksistä sen sijaan että vastaisi muitten tai kulttuurin esittämiin kysymyksiin.

Jos herkästä tuntuu: ”minä en vain voi” kyse saattaa olla itseluottamuksen puutteesta eli hän ei uskalla tehdä sitä, mitä sisin haluaa. Hän voi sisäisesti tietää, mitä hän haluaisi tehdä, mutta valitseekin jotain muuta. Tai hän valitsee jotain mahdotonta, mutta sosiaalisesti hyväksyttävää, jotta voisi epäonnistua ja tehdä haluaamaansa. Tai jotta voi välttyä tekemästä haluamaansa.  Tai sitten on olemassa jokin osa, joka ehdottomasti vastustaa. Hämmennys siitä, pitääkö tehdä vai ei, valtaa mielen. Tietysti este voi olla ulkoinenkin, kuten ulkoinen melu tai matkustaminen, mutta sen voi yleensä aika hyvin kiertää.

Nykyään verkostoituminen on kova sana, mutta kaikissa töissä sitä ei tarvita. Yhteyksiä voi pitää myös kirjeiden, sähköpostin, skypen yms. avulla. Herkkä voi huomata trendit ja avautuvat markkinat ennen muita eli kyse on kollektiivisen ilmapiirin haistelusta sen sijaan että puhuisi yksittäisten ihmisten kanssa tai hengailisi ryhmissä. Yleisesti ottaen on hyvä hankkia itselleen autonominen paikka, koska sitä kautta voi säädellä ärsykkeiden määrää sekä sitä, keiden kanssa on tekemisissä. Tähystäjiä tarvitaan. Ei kannata pitkin hampain ja velvollisuuttaan rynnätä etulinjaan, koska on monia, jotka suorastaan nauttivat siitä. Eikä kenellekään ole hyötyä siitä, jos ajaa itsensä piippuun.

Työelämä

Roomalainen Cincinnatus kutsuttiin pellolta sotapäälliköksi ja homman jälkeen hän palasi pellolle. Herkät eivät tyrkytä itseään johtoon, joten heitä tulee houkutella. Houkuttelua ei kuitenkaan kuulu, mikä tieysti masentaa herkkää. Koska organisaation kannalta on parasta, että pätevin tyyppi hoitaa hommaa, pätevimmän herkän tulee herätellä sisällään olevaa Machiavellia.

Erityisherkät ovat työntekijöinä tunnollisia, uskollisia, tarkkoja yksityiskohdissa, intuitiivisia visionäärejä ja osaavat ottaa toisten tarpeet huomioon. Erityisherkkä ei suoriudu hyvin, jos häntä seurataan tai arvioidaan. Siksi on etsittävä muita keinoja seurata pärjäämistä. Hän ei pidä aggressiivisesta itsensä mainostamisesta vaan toivoo, että hänet ”löydetään” hyvän työn jäljen ansiosta.

Varsinkin sotametaforia vilejelevä liike-elämä väheksyy erityisherkkiä, vaikka nämä olisivat lahjakkaita, intuitiivisia, tunnollisia ja virheitä vältteleviä. Hekin voivat olla uranuurtajia. Vapautuneissa herkissä on impulsiivisuutta, vahvaa itsenäisyyden tarvetta, suurta energiatasoa, sisäänpäin suuntautuneisuutta, intuitiivisuutta, tunneherkkyyttä ja mukautumattomuutta. Herkälle työ on leikkiä ja tekemättömyys työtä. Hän haluaa olla aina töissä, joten hän salaa ainaisen työssä olemisen, vaikka sitä ei saisi salata esimieheltä. Toisaalta työpäiviä tulee lyhentää ja työtä kannattaa tasapainottaa harrastuksilla.

Kun herkkä mukautuu toisten tahtoon, hän tuntee monesti pettävänsä itsensä, jolloin hän ei pysty sitoutumaan ryhmän tuloksiin. Hän vieraantuu ja kokee itsensä väärinymmärretyksi. Esimiehen tulee monesti suojella erityisherkkää itseltään. Levoton mieli voi ajaa herkkää jo seuraavaan projektiin ennen kuin edellinen on valmis. Tai sitten pitää varmistaa, että joku muu tekee projektin loppuun. Herkkä voi myös imaistua toisten monimutkaisiin yksityiselämiin. Työn ulkopuolella pitää olla jokin turvasatama, johon voi mennä silloin kuin työssä myrskyää. Lahjakas herkkä joutuu helposti messiaksen rooliin, mikä tietysti käy raskaaksi. Jokaisen tulee löytää ihan itse oma tiensä eikä omaa tietä saa viedä keneltäkään pois.

Erityisherkkyyden arvosta voi olla vaikeaa vakuuttaa ketään, jos ei ole itse vakuuttunut. Listaa jokainen valtti, joka sinulla on herkkänä muihin nähden. Erityisherkät eivät useinkaan juonittele tai vehkeile. Se voi tehdä eristyiherkästä epäilyttävän tavan takaa juonivan ihmisen mielestä. Ja kun herkkä ei liity muiden rientoihin, häntä voidaan pitää tuomitsevana tai varautuneena, mitä hän ei kuitenkaan ole. Siksi herkän on hyvä kertoa epävirallisissa tilanteissa, jos hän tykkää toisista. Voi esimerkiksi nauttia toisen energisyydestä.

Rakastuminen

Herkät rakastuvat kiihkeämmin (rakastumiseen) kuin muut. Jungin mukaan sisäänpäin suuntautuneet pyrkivät suojelemaan sisäistä maailmaa ulkomaailman ylivoimaisuudelta. Mitä onnistuneemmin tai tehokkaammin ihminen onnistuu kääntymään sisäänpäin, sitä enemmän tiedostamattomaan kertyy painetta kompensoida sisäänpäin kääntyneisyyttä.

Patoutunut rakkausenergia purkautuu usein yhteen ihmiseen (tai paikkaan tai asiaan). Herkkä rakastuu sitä kiihkeämmin, mitä kauemmin ulospäin suuntautumista on lykätty. Ilmiö on kuvattu elokuvssa Sininen enkeli ja Hessen romaanissa Arosusi. Paras suoja hullua rakastumista vastaan on viettää enemmän aikaa maailmassa. Tärkeää on löytää ne ihmiset, jotka auttavat pysymään rauhallisena ja herättävät turvallisuutta.

Jungin ajattelussa jokaisella on sisäinen apulainen, jonka tarkoitus on johdattaa tätä syvempiin sisäisiin maailmoihin. Jos ihminen ei tunne kovin hyvin sisäistä apulaistaan, apulainen projisoidaan toisiin, kun ihminen haluaa löytää toivomansa. Apulaisen halutaan olevan niin todellinen, että sitä on lähes mahdotonta ymmärtää oman mielen heijastumaksi. Esimerkiksi miehen sisäinen apulainen voi olla naisellinen sielu anima, ja naisen apulainen on miehinen henkinen opas animus.

Turvattomasti (välttävästi) kiintyneet yrittävät kovasti vältellä rakkakautta, koska rakkaus vaikuttaa ajan hukalta tai tuottaa vain sydänsuruja. Mutta vaikka ihminen koittaisi kuinka paljon tahansa, jonain päivänä hän huomaa yrittävänsä saada asiat jälleen kuntoon. Joku ilmaantuu, suhde tuntuu riittävän turvalliselta ja kiintymyssuhdekuvio hyrähtää käyntiin. Tai sitten toisessa on sellainen piirre, joka muistuttaa jostain turvallisesta ihmisestä, joka on ollut läsnä lyhyen aikaa aiemmassa elämässä. Ihmisen sisältä voi kummuta myös epätoivo, joka saa tarttumaan melkein mihin tahansa suhteeseen.

Jokainen meistä on ohjelmoitunut jollain tavalla.  Ehkä miellyttämään ja ripustautumaan ensimmäiseen kilttiin ihmiseen, joka lupaa rakastaa ja suojella. Voi olla yritystä löytää täydellinen vanhempi, jota voi sitten palvoa. Jotkut varovat visusti kiintymästä keheenkään. Tai ainakaan sellaiseen, joka muistuttaa sellaista, joka on satuttanut tai torjunut. Pyrkimys päästä lapsuuden turvasatamaan on kova.

Toiselta aikuiselta voi pyytää vain tietyn määrän. Aikuisella, joka haluaa olla sellaisen aikuisen kanssa, jolla on lapsen tarpeet (esim. tarve olla koko ajan toisen lähellä), on hänelläkin jotain selvittämätöntä omassa menneisyydessään. Psykoterapia on käytännöllisesti ainoa paikka, jossa ihminen voi herätä siihen, minkä on menettänyt, surra kaikkea muuta ja oppia hallitsemaan ylivoimaisia tunteita.

Elainen mies on sosiaalipsykologi, joka on tutkinut satoja eri-ikäisten ihmisten kirjoittamia rakastumiseen (ja ystävyyden käynnistymiseen) liittyviä tarinoita. Ensinnäkin rakastuja tykkää kohteestaan ja jos toinen vielä tykkää takaisin, se on siinä. Koska oman rakkauden tunnustaminen ja rakkaudentunnustuksen vastaanottaminen on yksi eniten virittyneisyyttä nostavista teoista, erityisherkän tulee olla tarkkana. On pakko vaan ottaa lähestymiseen liittyvä riski.

Virittyneisyys avittaa rakastumista, kuten legendaarinen riippusiltakoe osoittaa. Rakastumista tapahtuu enemmän riippusillalla, jos ja kun  virittyneisyys tai innostus liitetään kiinnostuksen tunteeseen toisesta ihmisestä. Koska herkät ovat herkkiä virittymään, he ovat myös herkkiä rakastumaan. Koettelemukset tai muut jännittävät tilanteet yhdistävät. Myös tiukan paikan auttajaan, kuten lääkäriin, terapeuttiin, perheenjäseneen tai ystävään voidaan tuntea viehtymystä. Suhde voi parhaiten, kun pariskunta tekee yhdessä ”jännittäviä” asioita.

Epäilys omasta arvosta voi myös olla rakastumisen syynä. Jos koetilanteessa puolelta naisista viedään kokeessa itsetunto, he ovat kiinnostuneempia tyrkyllä olevasta miehestä kuin kontrolliryhmäläiset, joiden itsetuntoa ei ole horjutettu. Meillä ihmisillä on taipumusta kaivata läheistä suhdetta lääkitsemään yksinäisyyttä, vähentämään ylivirittyneisyyttä tai kun kohtaamme pelottavia ajatuksia tai tapahtumia.

Ehkä siksi kolmasosa yliopiston aloittaneista rakastuu, koska he joutuvat uuteen ympäristöön. Silloin tulee houkutus huolia kenet tahansa, mikä on loppupeleissä loukkaus tuota toista kohtaan. Tai sitten valittu käyttää tilannetta hyödyksi. Kun tapaa herkän ihmisen, on hyvä panna hermostuneisuus ja ylivirittyneisyys melun tai jonkin muun ulkoisen tekijän piikkiin ja lähteä vaikkapa kahdestaan jonnekin rauhallisempaan paikkaan istumaan.

Jojoilu muodostuu, kun herkkä haluaa olla ensin lähellä ja hän kutsuu toisia läheisyyteen. Joku vastaa kutsuun ja haluaa ehkä koskettaa. Herkkä perääntyy. Toinen odottaa oman aikansa ja perääntyy hänkin. Herkkä tuntee itsensä yksinäiseksi ja alkaa taas viestitellä. Sama ihminen yrittää uudelleen ja herkkä on iloinen hetken aikaa. Sitten kaikki alkaa tuntua ylivoimaiselta ja herkkä ottaa askeleen taaksepäin, eteen, taakse, kunnes molemmat ovat kyllästyneitä tanssiin. Tasapainon löytäminen voi olla vaikeaa. Jos yrittää miellyttää muita, unohtaa omat tarpeensa. Jos yrittää miellyttää vain itseään, ei onnistu ilmaisemaan kovin paljon rakkautta eikä pysty suhteen vaatimiin kompromissiin.

Kahden erityisherkän suhde on siitä hyvä, että molemmat kokevat itsensä ymmärretyiksi. Molemmat ymmärtävät, että toinen tarvitsee yksityistä aikaa. Etäinen suhde voi tuntua molemmista hyvältä, mutta se voi samalla kuihduttaa yksilöiden kasvua. Mutta työnjako suhteen sisällä voi olla vaikeaa. Suhteet perheen ulkopuolelle voivat jäädä hoitamatta.  Yksilöt eivät ehkä ota tarpeeksi riskiä ja kurottaudu kohti maailmaa.

Toisaalta jos vain toinen on herkkä, työnjako voi kapeuttaa elämää. Myöhemmin voi tulla tarve kokea itsensä kokonaiseksi. Halu tuntea itsensä kokonaiseksi ja tutustua heikkoon puoleen voi kasvaa pakottavammaksi kuin halu olla tehokas ja välttää epäonnistumista. Liiallinen riippuvuus toisen panoksesta voi myös tuhota tunteen vapaudesta. Herkkä voi kokea, ettei hän pysty selviytymään ulkopuolisessa maailmassa, ja toinen voi tuntea olevansa kykenemätön löytämään tietä sisäiseen maailmaan. Siinä tapauksessa heitä ei yhdistä enää rakkaus vaan vaihtoehtojen puute.

Herkän on hyvä muistuttaa vähemmän herkkää kaikista niistä hyvistä asioista, joita toinen saa erityisherkän ansiosta. Herkkyyttä ei kuitenkaan saa käyttää tekosyynä saada oma tahto läpi. Voimakkaistakin ärsykkeistä selviää turvallisessa seurassa.  Vähemmän herkkä antaa seuraa ja turvaa herkälle. Omista rajoista on kuitenkin pidettävä kiinni. Ylivirittyneenä herkkä voi olla vastoin tapojaan piittaamaton ympäristön suhteen. Joskus herkkä joutuu toteamaan: olin liian väsynyt, liian lannistunut. Ihanteena kuitenkin on, että herkkä viestii mahdollisuuksiensa rajoista muille etukäteen. Näin toiseille ei tule yllätyksiä. Erityisherkät pelkäävät kiukkua, yhteenottoja, kyyneliä, ahdistusta, ”kohtauksia”, muutoksia eli jonkin menettämistä, arvostelua, virheiden aiheuttamaan häpeää tai sitä, että häpäisevät jonkun toisen.

Riidat ovat tietenkin äärimmäisen virittäviä tilanteita. Siksi on tärkeää sopia menettelyistä, kuten vaikkapa aikalisän ottamisesta. Myöskään nimittely tai menneitten asioiden esille ottaminen ja sotkeminen nykyhetkeen eivät edistä mitään. Myös jaettujen salaisuuksien hyväksikäyttäminen tulee olla kielletty. Aikalisän jälkeen asia on otettava pöydälle, koska muuten suhde muuttuu katkeroituneeksi tai etäiseksi. Perustellut valitukset on päästävä purkamaan. Kukaan ei poistu eikä mitään lakaista maton alle.

Terapia

Herkkään kaikki vaikuttaa voimakkaammin, jolloin herkimmästä tulee helposti perheen keskipiste: näkijä, sovittelija, ihmelapsi, maalitaulu, marttyyri, potilas, vanhempi tai heikko. Pahimmassa tapauksessa herkän suojelemisesta tulee kaikkien muiden elämäntehtävä. Paradoksaalisesti, herkän erityistarpeita ei välttämättä huomioida.

Herkän pitää hyväksyä se, että muiden mielestä mukiinmenevä ja tavallinen lapsuus saattaa olla hänelle vaikeampi kuin muille. ”Normaali lapsuus” voi olla jopa traumaattinen, joten sen selvittämiseen tarvitaan yksilöterapiaa, mutta vaikkapa ryhmäterapia voi olla liian virittävää. Omaa erityisyyttään kannattaa kunnioittaa.

Terapeuttisia otteita: jotkut terapeutit keskittyvät turvan luomiseen, toiset kiintymyssuhteen korjaamiseen, kolmannet painottavat surutyötä, neljännet tutkivat tiedostamatona jne. jne. Kognitiivinen lähestymistapa on järkevä ja neutraali, mutta sen ovat yleensä kehittäneet ei-herkät ihmiset. Liian järkevä terapeutti tai ystävä voi pitää herkkää ja tämä pelkoja irrationaalisena. Herkkä voi kokea järkevän ja loogista ajattelua painotavan terapian jopa nöyryyttäväksi, mikä voi entisestään herkän herkän ylivirittyneisyyttä. Onneksi HOT ottaa Huokaise-osiossa huomioon tahdosta riippumattoman hermoston kepposet huomioon.

Ihmisten välisiin suhteisiin liittyvä terapia voi kiinnostaa erityisherkkää. Hä’n voi oppia siitä paljon, koska siinä voi turvallisessa ympäristössä käyttää ja kehittää intuitiivista kykyä ja soveltaa luontaista syvällisyyttään. Herkkä voi kehittyä varsin taitavaksi ihmisten välisissä suhteissa. Myös tiedostamaton ja tahdosta riippumaton hermosto voivat muuttua oireiden aiheuttajasta liittolaiseksi.

Herkkä saattaa juuttua terapiaan pitkäksi aikaa, koska häntä kiinnostavat yksityiskohdat. Huono juttu on, jos terapiasta tulee välttelyn keino. Kotitehtäviä eli maailmalle altistumisia pitää tehdä.

Herkkä voi rakastua terapeuttiin syvästi ja tulisesti, mutta terapeutti ei tietenkään voi vastata näihin tunteisiin. Pettymys voi olla odottamaton, ei-toivottu ja myrskyisä kokemus. Vahva, mutta mahdoton rakkaus syö omanarvontunnetta ja herkkä tuntee olonsa riippuvaiseksi ja nolostuneeksi.

Herkän läheisetkin voivat reagoida siihen, kun he huomaavat perheenjäsenen vahvan rakastumisen. Suhdetta siivittää myös se, jos terapautti pitää herkästä, vaikka hän kertoo terapeutille kaiken sen, mitä hän on itsessän hävennyt. Yhdessä puhutaan siitä, mitä herkkä ei ole yksin uskaltanut edes ajatella. Kipeistä asioista kertominen luo virittyneisyyttä, mikä toisaalta lisää läheisyyden tunnetta.

Kun erityisherkkä hyväksyy sen, ettei terapeutti voi olla hänen äitinsä, rakastajansa tai elinikäinen ystävänsä, katkera todellisuus tulee kohdattua ja syntyneitä tunteita opitaan sietämään ja ymmärtämään. Ymmärtäväinen terapeutti tärkeä voimavara, mutta on tavoitteena on löytää kiintymyksen kohteita arjessa.

Terapeutin tulee olla kuin suuri astia, jossa voidaan käsitellä mieleen tulevia asioita. Terapia ei toimi, jos asiakas törmää heti astian seiniin eli terapeutin egoon. Toisaalta ei kannata ihastua suin päin terapeuttiin, joka osoittaa kiinnostusta. Sitoutumisen tulee tapahtua ajan kanssa. Elaine suosittaa erityisesti jungilaista terapiaa.

Tunteensiirto voi kohdistua myös fyysisen hoidon toteuttajaan – varsinkin jos tämä käsittelee myös psykologisia ongelmia. Ei ole hyvä, jos somaattista ja psykologista puolta hoitaa sama henkilö, koska huolenpidon saaminen puhumisen ja koskettamisen kautta voi olla liian tujua. Tuloksena voi olla suuri hämmennys.

Herkkä käy lääkärissä

Ylivirittyneisyys on herkälle jatkuva haaste. Jos ahdistus vaivaa ja varsinkaan uni ei tule, kierre on hyvä katkaista lääkkeillä tai ärsykkeettömässä ympäristössä olemisella. On myös vältettävä liikaa aktivoivia juomia ja ruokia.  Myös nälkä vaikuttaa herkkään lähes romahduttavasti. Siksi suositellaan monia pieniä aterioita päivässä.

Herkkä on tavanomaista herkempi lääkkeille ja kivulle. Herkkä vaistoaa kärsimyksen ja kuoleman terveydenhoitoon liittyvissä ympäristöissä. Lääketieteellinen ympäristö, toimenpiteet, tutkimukset ja hoidot herättävät erityisherkässä helposti ylivirittyneisyyttä. Tilannetta pahentaa se, että suurin osa lääketieteen ammattilaisista eivät ole erityisherkkiä, jolloin suhde saattaa muuttua ongelmalliseksi.

Herkän on hyvä oppia itselleen sopivia keinoja, joiden avulla hän voi vähentää virittyneisyyttä esimerkiksi lääkärissä. Yksi haluaa, että toimenpiteen tekijä selittää jokaisen kohdan, kun taas toinen toivoo täyttä hiljaisuutta. Toinen tahtoo kipulääkitystä, toinen taas ei halua mitään toimintakykyä lamaavaa ja siten avuttomuuden tunnetta tuottavaa. Itseään voi lohduttaa myös jälkikäteen hyväksymällä lempeästi omat voimakkaat reaktionsa.

Kyky pukea ajatuksia sanoiksi heikkenee voimakkaasti ylivirittyneisyyden tilassa.  Niinpä onkin hyvä, jos herkällä on takataskussa konsteja itsensä rauhoittamiseen. Voi auttaa, jos lääkärille esitettävät kysymykset on kirjoitettu etukäteen paperille tai vastaanotolla on mukana tukihenkilö. Neljä korvaa kuulee enemmän kuin kaksi, kun taas kauhusta kuuroilta korvilta menee kaikki ohi.

Ihanteellista on,, jos hoitohenkilökuntaan kuuluva ei suhtaudu herkkyyteen harmina tai häiriön merkkinä. Herkkyyteen kohdistuvat ennakkoluulot kuuluvat siinä, että puhutaan herkkyydestä ”oireyhtymänä”, joka estää ”hahmottamasta asioita oikein”. Tai puhutaan ylireagoivista, malttinsa menettävistä tai tasapainottomista potilaista. On tärkeää hyväksyä, että kaikki eivät pysty olemaan yhtä urheita kuin stooalainen sotapäällikkö.

Kuka tahansa saattaa joutua ylivirittyneisyyden tilaan toimenpiteessä, jossa on aiemmin kokenut jotain ylivoimaista eli traumaattista. Aivan erityisesti, jos kokemus on ollut kivulias tai emotionaalisesti merkittävä. Herkällä ihmisellä ylivirittyneisyys käynnistyy herkästi tilanteessa, jossa kipu, ikääntyminen ja kuolema ovat lähellä.

Herkille voidaan määrätä nopeavaikutteisia ahdistusta lievittäviä lääkkeitä tyyliin: klooridiatsepoksidi, diatsepaami, alpratsolaami. Nämä tekevät olon uneliaaksi ja pysäyttävät virittyneisyystilan kehittymisen. Kävelylenkki tai huokaisukeinot saattavat ajaa saman asian. Toinen lääkeryhmä on masennuslääkkeet, tyypillisesti SSRI. Yliherkillä saattaa olla välittäjäainereseptoreilta enemmän kuin muilla, jolloin esimerkiksi serotoniini ”loppuu” tavallista nopeammin. Serotoniini voi huveta helpommin myös geneettisistä syistä.

Toisaalta erilaiset virukset voivat vähentää välittäaineiden määrää. Pitkäaikainen stressi tai ylivirittyneisyys lisää reseptoreiden määrää, kun taas masennuslääke vähentää reseptoreiden määrää. Ehkä juuri siksi lääke alkaa vaikuttaa vasta kolmen viikon kuluttua. Vaikutusmekanismia ei tiedetä tarkasti. Oli miten oli, erityisherkkyys sinänsä ei aihauta masennusta vaan pitkään jatkunut ylivirittyneisyyden tila.

Serotoniini on pääasiallinen välittäaine ainakin 14 paikassa aivoissa. Serotoniini on kuin poliisi, joka tuo turvallisuutta. Jos serotoniini-poliisi on paikalla, pimeällä kujalla nähty varjo ei pelästytä, mutta jos poliisia tai ketään muutakaan ei ole paikalla, varjo voi säikäyttää. Kaikkia suuri poliisijoukko ei kuitenkaan auta.

Serotoniini voi vähentää masennusta, pakko-oireisuutta ja täydellisyyden tavoittelua. Herkät apinayksilöt alkavat pitempään ylivirittyneinä olleessa vaikuttaa ahdistuneemmilta, masentuneilta tai pakko-oireisilta. Huomattavaa on, että samanlaista käytöstä esiintyy myös traumatisoituneilla apinoilla, jotka on erotettu emostaan. Eristyneisyyden vuoksi serotoniinin määrä laskee ja stressihormoni kortisolin määrä nousee. Apinoista tulee hyvin herkästi reagoivia.

Hallitsevilla apinoilla on enemmän serotoniinia. Jos serotoniinia annetaan yhdelle apinalle ja muiden serotoniinin määrää vähennetään, syntyy hierarkia, jossa runsasserotoniininen nousee pomoksi. Toisaalta statuksen riistäminen vähentää serotoniinin määrää.

Lääkitys on kuitenkin harhapoluilla, jos ja kun serotoniinin avulla herkistä yritetään tehdä kilpailyhteiskunnan kelpokansalaisia. Herkät eivät tarvitse SSRI-lääkitystä vaan kunnioitusta. Herkkä ei ole heikko ja viallinen vaan vahva ja arvokas.

Päivän kysymys: mitä itsessäsi muutaisit, jos siihen olisi saatavissa turvallinen pilleri.

Sielun hoitoa

Herkällä on taipumusta antaa elämänsä jollekin itseään suuremmalle voimalle, kuten jumalalle, henkiselle johtajalle tai aatteelle. Elaine uskoo, että jossain elämän vaiheessa jonkinlainen egon uhraaminen on paikallaan, koska ego on kärsimyksen lähde – samoin kuin menneisiin ongelmiin keskittyminen. Ego estää nykyhetkessä olemista, velvollisuuksiin keskittymistä sekä valmistautumasta tulevaan tai johonkin henkilökohtaista suurempaan.

Erityisherkällä on taipumusta yrittää hylätä egonsa ennen kuin tilanne on kypsä. Uhraus on helpompi tehdä, jos ajattelee, että ego ja itse ei ole paljonkaan arvoinen. Myös lähellä oleva karismaattinen malli-ihminen voi innostaa egon uhraamiseen.  On kuitenkin varauduttava siihen, että karismaattinen hehku ei ole kestävää. Vaikka ”guru” hehkuisi pyhimyksen tavoin, hän voi silti olla psyykkisesti, sosiaalisesti ja joskus jopa moraalisesti sekaisin. Vaikka talon yläkerta onkin valaistu kirkkaasti, kellari voi pimeä ja hoitamaton.

Jotkut herkät tuntevat vetoa järjestäytyneisiin uskontoihin. Silti järjestäytymättömät uskonnot ovat suositumpia, joissa arkipäivän hengellisyydessä otetaan kontaktia omaan sisimpään. Etsitään omia kokemuksia eikä niinkään auktoriteettien opetuksia. Herkkä tietää, että muut kokevat maailman aivan eri tavoin, joten hän ei ole taipuvainen julistamaan omaa kokemustaan ainoaksi totuudeksi. Virittyneisyydestään huolimatta herkkä ei ole ”puhdas ja aatteellinen, mutta ahdas ja puutteellinen”.

Oli uskonto järjestäytynyt tai järjestymätön, siinä on sääntöjä. Herkkä yleensä tietää, mihin hän uskoo omien kokemuksiensa kautta. Hän haluaa kirjoittaa totuuteensa omin sanoin. Mottona voisi olla Marsha Sinetarin kommentti kirjasta Ordinary People As Monks and Mystics: Täydellinen persoona selvittää, mikä hänelle on hyvää, ja se mistä pitää tiukasti kiinni, muuttuu konaiseksi. Eli se, mistä pidetään tiukasti kiinni on prosessi – ei muuttumaton päämäärä.

Frankl sanoo saman: ”Sillä elämän tarkoitus vaihtelee eri ihmisillä, päivittäin ja tunneittain […] Tämän kysymyksen esittäminen yleisenä olisi samaa kuin kysyisi shakkitoveriltaan: ’Kerro minulle mestari, mikä on maailman paras siirto’. Ei yksinkertaisesti ole olemassa sellaista kuin paras tai edes hyvä siirto erillään tietystä pelitilanteesta ja vastustajan persoonallisuudesta […] Ei saa etsiä abstraktista elämän tarkoitusta.

Jos erityisherkän taipumusta uskoa sieluun tai henkimaailmaan kutsuu heikkoudeksi tai pelon tai lohdutuksen tarpeen synnyttämäksi, on kuin sanoisi: kalat uivat, koska ne ovat niin huonoja kävelemään. Tai kaloilla on säälittävä tarve olla vedessä, koska ne pelkäävät lentämistä.

Herkillä on taipumuksena olla kiinnostunut ajatuksista ja he tutkivat mielellään käsitteitä. Herkät ovat myös kannustavia. He eivät pilaa luennon tunnelmaa kuiskimalla nurkissa, haukottelemalla tai poistumalla paikalta.

Toisaalta herkät voivat hukkua henkisyyden suohon. Henkisyyden painoarvon vähentäminen saattaisi olla kaikkein hyödyllisintä psyykelle ja vähentää psykologista vatvontaa. Eheyteen pyrkiminen täydellisyyden sijasta saattaa olla suotuisampi suunta. Esimerkkinä olkoon Martin Buberin tarina taistelussa kuolleesta sotilaasta, joka ennen kaatumistaan pyrki Buberin puheille. Bubert torjui pyynnön, koska hän koki olevansa liian kiireinen mietiskelyssään. Kun Buber tajusi keskustelun olevan jo myöhäistä, Buber katui tekoaan syvästi. Rapauksesta tuli hänelle käänteentekevä kokemus ja hänen minä-sinä -filosofiansa pohja.

Eheys

Omaan varjoon tutustumisen ajatuksena on, että on parempi nähdä ja tunnustaa omat epämiellyttävät tai moraalittomat puolet ja pitää niitä silmällä.  Jos sisäiset örkit yrittää heittää ulos etuovesta, ne pujahtavat tilaisuuden tullen sisään takaovesta. Kaikkein suurimmassa vaarassa sortua moraalisesti arvelluttaviin tekohin on niillä, jotka ovat varmoja siitä, etteivät he ikinä tee mitään väärää. Kun tunnemme heikoimman kohtamme, emme mene retkuun manipuloinnista, joka hyödyntää alemmuuskompleksiamme.

Varsinkin elämän jälkimmäisellä puoliskolla ihminen saattaa haluta vahvistaa kehittymätöntä puoltaan. Ujosta saattaa kuoriutuan stand up -koomikko. Muita ikänsä palvellut alkaa miettiä, miten hänestä tuli niin läheisriippuvainen. Heikoksi jääneen itsen puolen vahvistaminen on erityisen arvokasta. Monissa saduissa tämä ilmiö näkyy tarinoissa, jossa se nuorin ja typerin veli (eli kehittymättömin ominaisuus) palaa seikkailustaan kotiin kulta kainalossa.

Heikomman puolensa kanssa kannattaa ystävystyä tai ainakin on hyvä pyrkiä sovintoon. Tee tärkeitä asioita, joissa olet huono tai olosi on epämukava, vaikka tuntisit olosi typeräksi tai nöyryytetyksi. Siinä tarvitaan ”luostarikuria”. Voit vaikkapa sitkeästi pysyä rajatun ajan hälyisessä lomakohteessa ja keksiä kaiken maailman keinoja selviytymiselle.

Reipas karaisu ei kannata

Tsemppaamisen kanssa kannattaa olla varovainen, koska ei-herkkien taholta tuleva hoputtaminen tai kärsimättömyyden osoittaminen vain pahentaa erityisherkän fysiologista ylivirittyneisyyttä. Stressin lisääntyminen sietämättömälle tasolle lukitsee viestinnän eli puhumisen ja kuuntelun. Onneksi erityisherkät ovat tunnollisia ja he tekevät yhteistyötä aina kuin vain voivat, joten pieni perääntyminen mahdollistaa etenemisen.