Faskiat, kiinteästi mielessä

 

Mitä tekemistä faskioilla eli kehon sidekalvoverkostolla on psykologian kanssa? Olen linkittänyt faskioiden ”sulattamisen” psykoterapioihin, koska faskiat muodostavat elimistömme suurimman aistielimen eli ns. sisäaistin. Tämä ”kuudes aisti” seuraa mm. viskeraalisia tuntemuksia, lihasten ja nivelten asentoa, venytystä, painetta, lämpöä ja kipua. Koska autonomista eli tahdosta riippumatonta hermostoa ei voi käskeä tai komentaa sanoin, elimistön uhkareaktion (Tapatila tai Lysytila) voi purkaa löysentämällä kiristyneitä faskioita.

Kehomme Tuhkimo

Lääketieteen tutkijat ovat anatomiaan perehtyessään poistaneet hämähäkinseittimäiset faskiat päästäkseen käsiksi varsinaiseen ”asiaan” eli luihin, jänteisiin ja lihaksiin. Niinpä faskiat ovat olleet lääketieteelle samanlainen ”roska” kuin tuorekelmu kotikokeille.  Faskioita onkin verrattu sadun Tuhkimoon, jonka merkitys on oivallettu vasta hiljan. Osa ylenkatseesta selittyy sillä, että faskioiden sisältämät vapaat hermopäätteet ovat olleet niin pieniä, ettei niitä ole pystytty näkemään ilman elektronimikroskooppia.

Faskiat alkavat kehittyä jo toisella alkioviikolla, minkä jälkeen ne laskostuivat ja taittuivat yhä uudelleen hyvin monimuotoisiksi sisäkkäisiksi rakenteiksi. Faskioita on sisäelinten ympärillä, missä ne tuottavat tahdosta riippumattoman hermoston kautta viskeraalista tietoa tietoiselle mielelle. Tässä artikkelissa keskityn lihas- ja luukalvoihin, koska niiden käsittelystä minulla on henkilökohtaista kokemusta.

Lihastaskuhaalari

Päästä varpaisiin yhtenäisenä jatkuva faskiaverkosto on helpompi hahmottaa, jos kehon sisään kuvittelee haalarin, jossa on useassa kerroksessa taskuja. Ihmisessä on noin 600 lihasta, joista jokainen sijaitsee omassa ”faskiataskussaan”.

Jokainen lihas koostuu joukosta motorisista yksiköistä. Yhden motorisen yksikön muodostaa yksi selkäytimestä tuleva hermosolu ja keskimäärin tuhat sen hermottamaa lihassäiettä. Jokaisen motorisen yksikön ympärillä on oma lihaskalvo.

Faskioiden sisäkkäisyys valkenee, jos vaikkapa pakaralihaksen lihaskalvoa vertaa akvaariona toimivaan ilmapalloon. Pakaralihastaskun sisällä ”uiskentelee” tuhansia motorisia yksiköitä eli kaloja. Jos ilmapallon seinämät ovat liian kireät ja jäykät, kalat eivät mahdu kunnolla liikkumaan. Tätä kautta lihas menettää voimansa ja ilmapallon pinnalla olevat tuntohermojen päät viestittävät kipua ja kireyttä aivojen suuntaan.

Aiemmin ajateltiin, että luut ja lihakset pitävät meidät pystyssä, mutta nyttemmin on huomattu, että lihasfaskiat pitävät kehomme koossa. Lihasfaskia on kuin jousi, joka varastoi voimaa kävellessä, juostessa ja hyppiessä. Jopa kolmannes voimansiirrosta tapahtuu faskioiden välityksellä. Jos kalvot ovat päässeet kivun, kuivuuden tai liikkumattomuuden vuoksi kiristymään, emme pysty käyttämään lihaksiamme täysipainoisesti.

Faskiat ja autonominen hermosto

Lihasten sisällä ei ole juurikaan tuntohermoja, joten lihaskivuksi nimittämämme tuntemus on peräisin faskioissa olevista tuntohermoista. Faskiat voivat kovia kuin jähmettynyt jääkappikylmä voi. Faskian”sulaminen” niitä hierovien sormien alla selittynee sillä, että faskioissa sijaitsevat hermopäätteet ovat yhteydessä keskushermostoon ja erityisesti tahdosta riippumattomaan hermostoon montaa eri reittiä pitkin. Oheisessa kuvassa on Ulmin yliopiston professorin Robert Schleipin hahmottamat vaikutusreitit.

Faskiat Schleip

 

Kun faskiakudosta käsitellään, varsinkin Ruffinin ja interstitiaaliset (kudosten väliset) mekanoreseptorit eli aistipäätteet saavat hermoärsytystä. Käsittely aktivoi tahdosta riippumatonta hermostoa (oikealla alhaalla). Viesti välittyy aivolisäkkeeseen, joka lähettää kehoon kemiallisen ”vaara ohi” -viestin. Tämä saa koko kehon lihakset rentoutumaan (ylin reitti). Pienellä viiveellä myös hitaammin reagoiva faskiakudos ”päästää irti”.

Faskiahaalarin solmukohtia hierottaessa voi tapahtua paikallinen reaktio, jossa veressä olevaa plasmaa pääsee faskiakudokseen (keskimmäinen reitti) sidekudosta liukastamaan. Reaktion seurauksena faskia alkaa tuntua sormien alla norjemmalta. Käsittelyn myötä verisuonia ja hermoja kuristavat faskiat löystyvät. Verisuonet pääsevät laajenemaan, kudokset saavat verta ja aiemmin kalvakka ja kylmä iho voi punehtua ja lämmetä. 

Myofibroblastit rientävät korjaamaan erilaisia vammoja kuten haavoja ja revähtymiä. Esimerkiksi alaselkänsä satuttaneella kipu ja liikkumattomuus voi johtaa faskiakerroksen paksuuntumiseen ja jähmettymiseen. Taitava hieronta (kuvan alin reitti) voi ”sulattaa” ja irrottaa myofibroblastien kiinnikkeet, minkä jälkeen kudos alkaa joustaa. Joskus lihaksen päällä olevat kalvot ovat niin tiukkana, että lihas ei mahdu liikkumaan kalvon sisällä, vaikka siinä voimaa olisikin.

Lihasfaskioiden käsittely voi vaikuttaa myös keskushermoston kautta. Hieromisen tuottamat aistiärsykkeet etenevät tuntoaivokuorelle, mikä synnyttää ketjureaktion, jonka tuloksena hierotun alueen motoriset yksiköt eli liikehermosolun hermottamat säikeet rentouttavat lihaksen refleksinomaisesti (ylin reitti).

Helliä solmukohtia etsimässä

Lihastaskuhaalarin eri taskujen välissä voidaan havaita erityisen tuntoherkkiä solmukohtia. Näiden solmukohtien kautta muodostuu kehon tuntoverkko, jota pitkin kireys ja kipu voivat vaeltaa toiseen päähän kehoa. Esimerkiksi kantapäässä oleva kipu voi heijastua verkkoa pitkin kivuksi päälaelle, tai johonkin siinä välissä. Koska monissa sisäelimissä ei ole lainkaan tuntohermoja, vaurioituneen sisäelimen kipu tuntuu heijastuskipuna muualla. Esimerkiksi vasemmasta palleastani juontuva kipu tuntuu ikävänä heijastekipuna vasemmassa olkapäässä ja niskassa.

Vastaavasti peräänajokolaireissa syntyvä niskan retkahdusvamma (ns. whiplash) voi aluksi tuntua vain niskassa, mutta kipu voi laajeta faskiaverkoston kautta muutamassa viikossa koko selän kiputilaksi. Lopulta faskioiden kiristyminen tekee niskavammasta koko kehon ongelman. Varsinkin kroonistuneen kivun hoidossa on tärkeää huolehtia vammakohdan faskioiden lisäksi myös liitännäisalueista.

Koska faskioiden kiristyminen kiteytyy solmukohtiin, faskiakäsittelyssä hierotaan näitä solmukohtia. Koulutetun hoitajan seinällä voi nähdä karttoja, jossa kuvataan faskioiden sulattamisen kannalta tärkeitä pisteitä. Jokaisella pistelinjalla on oma värinsä ja pisteitä hierotaan vuoron perään. Pistelinja valitaan vaivan mukaan. Kartta on tietenkin viitteellinen ja oikea kohta ilmoittaa itsestään arkuudella.

Faskiaan syvällisemmin perehtynyt OMT-terapeuttini hallitsee myös spiraalimaiset pisteet. Esimerkiksi 55 vuoden saatossa puutuneen ”poliojalkani” kohdalla spiraalimainen käsittely toimii parhaiten. Aluksi nilkan solmukohdat olivat terapeutin mukaan kovempia kenelläkään muulla hänen potilaallaan. Puujalkani solmukohdat olivat aluksi täysin tunnottomia, mutta ”sulattelun” kuluessa ne muuttuiva kipeiksi. Puolen vuoden hoidon jälkeen vasen jalkani alkoi olla liikkuva, elossa ja ”koossa”.  Vasen alkoi jo muistuttaa oikeaa eli elävää jalkaa.

Pahasti kivettyneissä faskioissa ainoa reaktio keino käsittelyyn voi olla ankara kuvotus, mikä kielii sympaattisen hermoston hälytysreaktiosta. Jotkut niskan retkahdusvamman saaneet ovat todellakin oksentaneet hoitopöydällä. Omalla kohdallani kuvotus on onneksi jäänyt pelkäksi tuntemukseksi.

Yhteispelillä se sujuu

Faskia ei todellakaan ole sahattavaa luuta vaan tuntevaa kudosta, jonka tila muuttuu koko ajan. Koska faskiat ovat osa hermostoa, se kiristyy ja löystyy mielensä mukaan. Aluksi sen perusluonteeseen kuuluu vastustaa muutosta, mutta sitkeällä houkuttelulla se alkaa joustaa. Faskiaa on osattava ”kuunnella” eli tunnustella.

Terapeutin tulee olla ihmisenä turvallinen, koska faskiat pääsevät norjistumaan vain, jos hierominen on tarpeeksi napakkaa. Muttei kuitenkaan niin napakkaa, että parantujan sietoraja ylittyy tai syntyy mustelmia. Oikea ote on voimaa tärkeämpi. NLP:n termein faskiakäsittelyssä terapeutilta tarvitaan hyvää kalibrointikykyä.

Onneksi pitkän linjan OMT-fysioterapeuttini on erittäin herkkäsorminen. Fysioterapeuttini tunnustelee sormillaan faskiakudoksessa tapahtuvia muutoksia ja ”irtipäästämisiä”. Alussa minua hämmästytti, miten terapeuttini tunsi tapaamisten edistysaskeleet ja takapakit sormillaan, vaikka en olisi niistä ehtinyt mainita. Yhteistyö on tärkeää, koska tutkimuksissa on havaittu, että faskiakudoksissa ei tapahdu nukutetun potilaan kohdalla muutosta. Myös kaikenlainen joutava jaarittelu vähentää hoidon tehoa.

Kuvaan hieromisen tuomia aistimuksia ja sitä, mitä on tapahtunut arjessa hoidon väliaikana. Ja tietysti kommentoin tuntemuksia elein, ähinöin ja vinkaisuin aina kun tuntuu liian häijyltä eikä pelkästään makeankipeältä. Kipusietorajalla työskentely totisesti pitää huolen siitä, että parantujan huomio pysyy käsiteltävässä kohdassa tässä ja nyt.

Tiimi ja omatoimisuus

Yhdessä terapeutin kanssa muodostamme kehoni toimintaa tutkivan tiimin. Luonteelleni sopii, että ”potilaan” kuuluu olla terapiassa aktiivinen. Inhoan esineellistetyksi joutumista sekä persoonattomien ja kaikille samojen toimenpiteiden kohteena olemista. Hoitoon liittyvä tutkiva ja vuorovaikutuksellinen työote tekee ajoittain kivuliaasta hoitoproessista mielenkiintoisen tutkimusmatkan.

Kahden ja puolen vuoden varrella olen oppinut hieromaan päässä, jaloissa, lonkissa sekä käsissä olevia pinnallisia luu- ja lihasfaskioita. Koska rintakehän faskioiden kiristyminen vaikeuttaa hengitystä, hieroskelen hierontapallolla solisluiden, rintalastan sekä kylkien faskioita omatoimisesti. Näin joka kolmas viikko oleva terapiakäynti voidaan pyhittää selän pisteiden käsittelyyn, koska yläselän alueelle en itse yllä. Lisäksi usean lihaskerroksen alla olevia faskioita terapeutin on painettava jopa kyynärpäällä.

Jos ja kun ammattitaitoista faskiaterapeuttia ei ole kotikylässäsi tarjolla, kipeitä pisteitä voi etsiskellä omin tai kaverin sormin. Kireiden kohtien vapauttamista voi kokeilla omatoimisesti kaikessa rauhassa ja sielun siedon mukaan. Myös runsas veden juominen on tärkeää, koska faskian kollageenisäikeet sisältävät paljon vettä. Jos kehon kudokset pääsevät kuivumaan, faskioita alkaa kiristää ja kivistää.

Faskiakäsittelyä ei pidä tehdä tulehtuneilla tai kipuherkistyneillä alueilla. Mutta koska faskiaverkosto on kehon laajuinen, aina voidaan työskennellä naapurialueilla.

Kyllä vanha kansa tietää

Vaikka varsinkin interstitiaaliset hermopäätteet on ”löydetty” elektronimikroskoopin avulla vasta viime vuosina, niistä lähtevät aistihermot ovat toimineet ihmisessä iät ja ajat. Eri kulttuurien ihmiset ovat oppineen ”puhumaan” tahdosta riippumattoman hermoton ”kieltä”.

Kiinalaiset akupunktiopisteet sijoittuvat pitkälti samoihin kohtiin, jossa verisuonet ja hermot läpäisevät pinnallisen faskian. Niinpä ei ole hämmästyttävää, jos oikeaan kohtaan asetettu akupunktioneula sulattaa jäätyneen olkapään siinä missä faskiahierontakin.

Intialainen päähieronta stimuloi päälaen ns. aponeuroosia. EFT eli naputteluterapiassa naputellaan faskioiden solmukohtia. Faskian käsittely (ainakin sen hellempi muoto) lienee myös ”hermoratahieronnan” perimmäinen toimintamekanismi. Oikeita hermoratoja ja verisuonia ei tule missään nimessä murjoa. Faskiakäsittelyssä hierotaan ainoastaan luukalvoa, jänteitä ja lihaksia.

Toisin kuin vaikkapa nikamanniksautuksissa tai muissa rajuissa menetelmissä, faskiahoidolla ei voi saada aikaan vahinkoa. Toisaalta faskiahieronnasta ei ole hyötyä ellei löydetä faskioiden täsmällisiä solmukohtia tai niitä hierotaan väärästä kulmasta. Verenohennuslääkkeitä syövien kohdalla tulee olla erityisen helläkätinen, koska heille verenpurkaumia syntyy helposti. Mustelma on merkki liian rajusta hoidosta.

Lopuksi luuhierontaa

Lihasten tavoin myös luilla on luukalvon peittämät ”taskunsa”. Luukalvoissa on runsain määrin myeliinittömiä ja pikkuruisia hermopäätteitä, joiden tehtävänä on hoitaa mm. verisuonien supistumisen ja laajentumisen säätelyä.

Luukalvoon kohdistuva napakka aistiärsytys onkin omiaan kumoamaan tahdosta riippumattoman hermoston käynnistämän uhkareaktion sekä yleistyneen kipuherkkyyden koko kehossa. Esimerkkinä olkoon Chua Ka, jota muinaiset mongolialaiset soturit käyttivät vapauttaakseen kehonsa pelosta ennen taistelua. Menetelmässä hoitaja (tai ihminen itse) luo hyvin paikallista ja tarkkarajaista painetta luukalvoon. Alla olevassa kuvassa hieron kallon päällä olevaa luukalvoa.

SAMSUNG CSC

Koska omat käsivoimani ovat hyvin heikot, käytän lihaskalvo- ja luukalvohieronnassa sormien sijasta hierontarullaa, jossa teräskuula pyörii kapselissa. Paine kohdistuu yhteen pisteeseen ja hierontaa voi tehdä myös kankaan läpi. Ostin oman kuulani Tiger-kaupasta muutamalla eurolla, mutta valitettavasti tuote näyttää poistuneen valikoimista.  Voisi kuitenkin ajatella, että saman luun pintaan kohdistuvan paineen saa aikaan puikulakaulimella eli sääriluuta kaulitsemalla. Jos omat näppivoimat tai rystyset riittävät, apuvälineitä ei tarvita.

Parhaat käsittelypaikat ovat sellaisia, joissa luu ja sitä peittävä luukalvo on suoraan ihon alla kuten kylkiluiden tai rintalastan päällä sekä säären tai kyynärvarren etuosassa. Myös alaselässä sekä päälaella on kalloa vasten aistiherkkää aponeuroosiksi kutsuttua faskiaa. Myös kylkiluut ja jalan kylkiviivat ovat otollisia kohteita luuhierontakohteita.

Painamisen tulee olla sen verran napakkaa, että kehossa syntyy sympaatinen orientaatiovaste eli lievä valpastuttava hätäreaktio. Seurataanpa Chua Ka ohjetta: ”Hierottava voi hieman irvistää kivusta ja pupillit voivat hieman laajeta. Sisäänhengitys voi voimistua ja kasvot punehtua. Silmät voivat hieman kostua ja kääntyä anovasti hoitajan suuntaan.” Aistiärsytyksen tulee sen verran kovaa, että se tekee makeankipeää. Itse tehtynä on helppo löytää sopiva painamisen taso.

Hierottava ei missään tapauksessa saa pelätä tai arastella hoitajaa, joten hoitajan tulee hellittää painamista heti, jos ja kun hän huomaa parantujan vetäytyvän edes aavistuksenomaisesti. Chua Ka hoitaja selittää: ”Vetäytyminen ilmenee silmien viiruuntumisena ja hengityksen pidättämisenä, haukkomisena tai katkeamisena alavatsassa. Huulet kiristyvät ja niska valmistautuu vetämään päätä poispäin.”

Sen voi tuntea luissaan

Vanha kansa sanoo, että lähestyvän matalapaineen voi tuntea luissasaan. Faskiatiedon valossa kyse ei ehkä olekaan silkasta vertauskuvasta. Kukaties pienet ja herkät kudosten väliset hermopäätteet voivat aistia ilmanpaineen muutokset. Moni myös sanoo tuntevansa ”luissaan”, kun asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät.

Myös kylmä voi tuntua aivan kirjaimellisesti luissa ja ytimissä, koska luun sisällä on hitaiden tuntohermosolujen päätteitä.  Vanha sanonta, ”ei lämmin luita riko”, on yllättävän osuva. Kukaties sauna, lämmin vesi sekä maltillinen venyttely ja lämpimät vaatteet pitävät faskiamme norjina.

Koska luissa on tärinään erikoistuneita hermopäätteitä, rokkikonsertin bassojytke jumputtaa suoraan luihin ja ytimiin. Myös kuurot voivat ”kuulla” musiikin rytmin rintakehän faskioiden kautta.

Lähteet:

James Earls & Thomas Myers: Faskia vapaaksi – keho tasapainoon. VK-kustannus 2013. Kirjassa on puolitiehen jääneestä käännöksestä johtuen liikaa vieraita sanoja, mikä tekee lukemisen vaikeaksi. Siinä on kuitenkin hyvä hengityksen vapauttamiseen liittyvä luku.

Robert Schleip: Faskia as a Sensory Organ: A target of Myofascial Manipulation. Artikkeli on julkaistu Eric Daltonin kirjassa Dynamic Body – Exploring Form, Expanding Function. Freedom from Pain Institute 2012.

PS. Aiemmin juttu on ilmestynyt Mieli-lehdessä 3/2015