Ficino ja nykyaikainen romantiikka

 

Risto Saarisen mukaan Italian renessanssin johtava oppinut Marsilio Ficino kirjoitti oppikirjan rakkaudesta 1469. Ficinon mallista on tullut nykyaikaisen parisuhdekäsityksen pohja.

Ficinon mukaan ihmiset rakastuvat toisiinsa, koska he ovat syntyneet saman tähden alla (eli lienevät muodikkaasti sanottuna sielunkumppaneita). Rakkauden riskinä on, että kun rakastaja jättää mukavuutensa ja on valmis köyhyyteen ja puutteeseen rakkauden tähden, hän ”kuolee” entiselle elämälleen unohtaessaan sen. Kun löydetty sielunkumppani katsoo rakastuneeseen suopeasti, tämä ”herää kuolleista” uuteen elämään. Uudessa elämässä rakastaja tunnistaa itsensä rakastetun kanssa. Yhtä kuolemaa seuraa näin kaksi uutta elämää.

Ottaessaan vastaan toisten sielut rakastavaiset jossain mielessä surmaavat toisensa ja ovat toistensa sielujen varkaita. Torjuessaan toisen rakkauden ihminen on murhaaja, sillä rakastajan sielu jää tällöin irralleen ruumiista. Toisen rakkauden voi torjua, mutta kukaan ei voi estää toista rakastamasta. Totisesti tässä ei pidä unohtaa rakkauden leikinomaista puolta.

Rakkaus on kauneuden etsimistä ja näkemistä kohteessaan. Näkönsä ja mielikuvituksensa avulla rakastaja tulkitsee rakkauden kohteen itsensä kaltaiseksi. Rakastaja ei kykene näkemään rakastettunsa toiseutta, koska hän sijoittaa omat toiveensa ja mielikuvituksensa rakastavaan näkemiseensä.

 

Korkea ja matala maali

Kun rakastavan ja rakastetun katseet kohtaavat ja rakastaja näkee kohteen sisälle. Rakkauden tyyppi määräytyy siitä, onko kosketuspinta korkea äly, katse vai matala kosketus. Nämä luonnetyypit virittävät rakastajan ja muuttavat häntä itseään mutta ei rakkauden kohdetta. Eli rakastajan mieli virittyy joko älyn, katseen tai kosketuksen hallitsemaksi.

Rakkaudella on tätä kautta kaksi päämäärää, joita kohti rakkaus kulkee ovat: korkea ja matala maali. Korkea maali tarkoittaa itsenä ja muiden kehittämistä (Ficinon aikaan miesten kesken). Koulutus, kulttuuri ja uskonto ovat korkean maalin alueita. Arkinen eli matala maali tarkoittaa ihmissuvun jatkuvuuden varmistamista jälkeläisiä tuottamalla ja kasvattamalla (naisen kanssa).

Rakkauden ja koko ihmiselämän tarkoitus on jäljen jättäminen. Olivat nämä jäljet eläviä jälkeläisiä, monumentteja tai hengen tuotoksia. Näin eros toimii sekä fyysisellä että henkisellä tasolla. Tutkijan rakkaus työhönsä on eräänlaista ”lisääntymistä kauniin kohteen kanssa”. Älyn tuottama rakkaus pyrkii sekin lisääntymään opettamalla ja kirjoittamalla sekä levittämällä tietoa. Näin opettajan tieto ja totuus voi säilyä ja jatkua ihmisten keskuudessa ikuisesti. Ajatukset kuten geenit voivat jäädä elämään ihmisen fyysisen kuoleman jälkeen.

Huomionarvoista ja melkein surkuhupaisaa on, että kaikki ne Ficinon kliseet, jotka sittemmin on liitetty pelkästään naisen ja miehen romanttiseen suhteeseen, esiintyvät 1400-luvulla kahden miehen suhteessa. He etsivät toisistaan kauneutta ja jopa ”lisääntyvät” toisiaan opettamalla.

 

Rakkaus totuuteen ja viisauteen

Vaikka tämä ei sinänsä liity Ficinoon, filosofia on rakkautta viisauteen. Totuuden rakastamiseen sisältyy jotain lähes romanttista, koska siihen liittyy luopumisen tai kieltäymyksen mahdollisuuden tunnustaminen: rakastan tätä, vaikka siitä olisi minulle haittaa (eli vaikka siihen liittyisi kuoleminen suhteessa entiseen elämään ja uskomuksiin).

Totuuden rakastajan asenteeseen kuuluu tahto ja valinta samalla tavalla kuin moneen muuhunkin rakkauden lajiin. Totuuden etsijä voi tutustua erilaisiin totuuksiin, mutta rakastajana hän valitsee yhden ja tulee samalla ei-valinneeksi muut. Tietty totuus, elämänmuoto tai totuusinstitituutio on ikään kuin valinnut rakastajansa ja muut etsinnän kohteet jäävät pois. Rajallisuuteen kuuluu se, että emme pysty olemaan rakastuneita kovin monella foorumilla yhtä aikaa. Kukaan ei voi olla kaikkien alojen paras asiantuntija.

”’

Risto Saarinen: Oppi rakkaudesta (Gummerus 2015)