Haretus eli psykopaattisuusasteen arviointimenetelmä

 

Nykyään tuntuu olevan muotia leimata ikävältä tuntuvat ihmiset oikopäätä psykopaateiksi. Heitto lähentelee herjausta, koska virallisen psykopaatin tittelin saaminen edellyttää huolellista ”haretusta”. Koska arviointimenetelmän kehittäjän psykologi Robert Haren mukaan ristitty haretus tehdään Suomessakin vain vakaviin rikoksiin liittyvinen mielentilatutkimusten yhteydessä, ihmisen on täytynyt tehdä tunnekylmästi todella raaka teko saadakseen psykopaattitittelin.

Haretus syntyi kun kanadalainen vankilapsykologi Robert Hare alkoi 40 vuotta sitten miettiä, ketkä pisimmän tuomion saaneet vangit voitaisiin päästää ehdonalaiseen vapauteen turvallisesti. Hare pyrki tunnistamaan sellaiset vangit, jotka tulevat todennäköisesti uusimaan rikoksen vapaalle jalalle päästyään.

Arviointimenetelmän viralliseksi nimeksi tuli PCL (Psychopathy Checklist). Leimaamishalujen hillitsemiseksi kuvaan virallisen haretuksen pääpiirteet. Se ei todellakaan ole mikään ruksirastitehtävä, vaan siinä yhdistetään arvioitavan elämäkertatiedot, mahdollinen rikosrekisteri, rikostutkinnan koko aineisto sekä joukko terveyttä koskevia tutkimuksia. Lisäksi tehdään joukko psykologisia testejä sekä perusteellinen videoitu haastattelu.

Lue, mitä näin ja koin ollessani Haretusopissa.

Mistä niitä psykopatiapisteitä pisteitä oikein tulee?

Nyrkkisääntönä on, että jos arvioitava saa haretuksessa yli 30 pistettä, hän on psykopaatti. Normaaliväestöstä arviolta yksi sadasta on psykopaatti, mutta vangeista heitä on joka seitsemäs. Vakavimmista rikoksista yli puolet on psykopaattien tekemiä, joten psykopaatit ovat yhteiskunnan kannalta todellisia harmitihentymiä.

Haretuksessa arvioidaan neljää pääaluetta: vuorovaikutuksen manipuloivaa lipevyyttä, mahdollista tunnekylmyyttä, elämäntavan loisivuutta sekä rikollisuuteen taipuvaista aiempaa käytöstä. Lisänä on arvioidaan kevytkenkäisyyttä. Kustakin alueesta voi saada pisteitä sitä enemmän, mitä voimakkaampi ominaisuus on.

Pääalueet jakautuvat alakohtiin, joista voi saada nollasta kahteen pistettä. Lipevän vuorovaikuttajan kriteerit ovat hyvin lähellä narsistista persoonallisuushäiriötä (Diiva).

Psykopaattisusi voi esiintyä hyvinkin uskottavasti lempeän lampaan vaatteissa. Taustalla voi olla myöstäsyntyinen eli aivojen toimintapuutteista johtuva tunnekylmyys. On erittäin tärkeitä seurata pitkänlinjan tekoja ja jättää puheet sikseen.

Ajelehtiva ja loisiva elämäntyyli voi juontua impulsiivisesta ja elämyshakuisesta syntymätemperamentista. On tärkeää huomata, että silkka ADHD-sähläily ei riitä alkuunkaan psykopaattileimaan.

Rikollisesti kaikkiruokainen elämäntapa on seurausta epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä (Luihu). Rikollista elämäntapaa harjoittava mafioso ei ole psykopaatti vaan sosiopaatti, jos hän huolehtiin rakastaen omasta perheestään tai klaanistaan.

Holtiton seksuaalikäyttäyminen ja risainen perhe-elämä voi tuoda neljä lisäpistettä.

Kannattaa myös lukea kuvaus Simpauttajan metkut, joka on kirjoitettu Käärmeet liituraidassa -kirjan pohjalta.