Hätäreaktio vie älyn ämpäriin

 

Ihmisen tahdosta riippumaton hermosto on kuin kaksikerroksinen talo tai majakka. Katso tarkemmin Polyvagaalinen teoria. Kun lepäilemme turvassa ja tai teemme flow-tilassa jotain mielenkiintoista, asustamme lokoisasti yläkerrassa. Sieltä avautuvat avarakatseiset näköalat, joten pystymme tarkastelemaan maailmaa suhteellisuudentajun säilyttäen. Pystymme ajattelemaan ja toimimaan viisaasti sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Pystymme asettumaan toisen ihmisen asemaan ja järkemme valo hohtaa kauas pimeässä.

Paul Gilbertin aivomoodimalli selittää, miksi evoluution luomat kiikkerät aivomme heittävät meidät kerkeästi HPA-kauhukierteeseen.

Vaaratutka skannaa

Vaikka olemme Lekotilassa eli lepo/teko-moodissa, alkukantaisimmat aivomme luotaavat tietoisuuden alapuolella sekä ulko- että sisäaistimuksia. Tätä jatkuvaa ja alitajuista aistitiedon skannaamista sanotaan neuroseptioksi, jonka olen päättänyt suomentaa sanalla Vaaratutka. Koska ihminen on kädellisenä sekä saalistaja että saalis, huolestuneena apinana olemme Ylivirittyeitä vaaralle.

Vaaratutkan tehtävänä on kuitenkin arvioida riskejä realistisesti, mutta joskus on Vaaratutka vinksallaan. Vaaran huomatessaan mantelitumake (hälytyskello) käynnistää ensin valpastumisen ja sitten hälytyksen, joka ”pudottaa” hermostomme ahdistavasti ”maan pinnalle”.

Dia2

Tapa-moodi eli taistele tai pakene

Mantelitumake hälyttää ”selkärangassa” olevan PG-tumakkeen. Oikeasti PG eli periaqueductal gray sijaitsee nimensä mukaisesti aivorungossa, kolmennen ja neljännen aivokammion välissä. PG on ihmisellä samanlainen kuin vaikkapa hiirellä. PG päättää hiiren järjellä, taistelemmeko rohkeasti etuoven kautta vai luikimmeko pakoon takaovesta. Hälytyksen jälkeen ”yläkerran valot” eli lekotila on kytketty pois päältä. Ajattelun analyyttisyys, luovuus ja avarakatseisuus ovat tiessään. Älykkyyosamäärä romahtaa sitä enemmän, mitä suuremmalta vaara vaikuttaa.

Tapatilaa hallinnoi sympaattinen eli elimistöä aktivoiva hermosto. Pupillit lautasina ja pulssi pilvissä alamme säntäillä ennalta opittujen kaavojen eli ns. skeemojen mukaan. Jos omaksumamme skeemat eivät sovi tilanteeseen, teemme tyhmyyksiä tai jopa kohtalokkaita virheitä. Vahinkojen estämiseksi kannattaa kehittää toimivampia hätärutiineja sekä opetella keinoja takaisin lepo/teko eli lekotilaan pääsemiseksi.

Lysyssä näytetään kuolleelta

Jos PG päättelee tilanteen olevan toivoton, sympaattisen hermoston taistele/pakene eli tapatilakin kytkeytyy pois päältä. Sekä majakkamme yläkerta (Lekotila/Nassukiehe) että nisäkkäiden kanssa yhteinen alakertamme (tapa) ovat täysin ilman sähköä. Putoamme lattian läpi majakkamme kellariin eli Lysytilaan. Lysytilassa vain matelija-aivojen puolustautumiskeino eli jähmettyminen toimii.

Viime sotien aikana Suomessakin alettiin puhua ”tärähtäneistä” rintamamiehistä. Viikkojen valvominen sekä jatkuvassa kuolemanvaarassa oleminen ja/tai toverien menehtyminen saattoi viedä urhoollisenakin pidetyn sotilaan lysytilaan. Jokaisella ihmisellä on olemassa katkeamispiste, jonka jälkeen tahdosta riippumaton hermosto sammuttaa ”majakan valot”. Lysytilassa meistä ei ole mihinkään.

Jähmettynyt lysytila valmistaa meitä kuolemaan tuskattomasti ja rauhallisesti. Pulssi ja verenpaine painuvat säästöliekille. Lihasten jäntevyys katoaa ja pupillit ovat pienet. Koska runsaasti happea tarvitsevan nisäkkään syke, verenpaine ja hengitys eivät voi kovin pitkäksi aikaa hyytyä minimiin, kiertäjähermon alkeellisempi haara eli Massukiehe voi hallita toimintaamme vain lyhyehkön ajan. Endorfiinia ja muita vastaavia kehon sisäisiä kipulääkkeitä ja hallusinogeeneja virtaa suoniimme valtoimenaan.

Vaikka kehomme on lysytilassa täysin toimintakyvytön, aivokuori ja aistit voivat toimia jonkin aikaa kirkkaasti. Kuolemanrajakokemukset lienevät seurausta tilanteesta, jossa vain massukiehe on enää toiminnassa. Massukieheen aktivoituminen luo etääntyneen tunnelman, jossa tarkasti mutta välinpitämättömästi seuraamme ikään kuin ulkopuolelta, mitä kehollemme tapahtuu: ai tätäkö se kuoleminen sitten on.

Lysy-tilan koki mm. Afrikkaa tutkinut David Livingstone, jota leijona raahasi hampaillaan olkapäästä. Livingstone tarkkaili tilannetta rauhallisesti eikä häntä pelottanut enää yhtään, koska hän uskoi loppunsa tulleen. Hän kuitenkin pelastui ilman suurempaa traumaa, joskin hän kärsi olkapääkivuista tapauksen vuosipäivinä.

Lysytila eli kuolleelta näyttäminen voi olla paras puolustus silloin kun fyysisesti ylivoimainen ihminen tai eläin käy kimppuun.

Takaisin lekotilaan

Jokainen tavallisesti säikähtänyt voi oppia kiipeämään lysy- tai tapa-moodista yhä nopeammin takaisin lekotilaan eli lepo- ja teko-moodiin. Tätä aihetta käsitellään rentoutumisen niksejä käsittelevässä alaosiossa. Syvästi traumatisoituneen ihminen herättely vaatii erityisosaamista sekä kykyä ”titrata” eli annostella työskentelyä.

 

 

 

Ulkoiset linkit

Linkki BBC:n artikkeliin, joka käsittelee onnettomuuksista selviytymistä. Vain noin 15 % ihmisistä toimii hätätilanteessa järkevästi, mutta harjoittelulla ja valmistautumisella omaa selviytymiskykyään voi kehittää. Artikkeli ilmestynyt 28.1.2015.