Hellyys, rotat ja ihmiset

 

Saamamme kohtelu käynnistää tai sammuttaa geenien toimintaa. C. Zimmer kuvaa Kaffmanin ja Meaneyn tutkimusta vuodelta 2007 Discover Magazinen (2010) verkkojulkaisussa The Brain. Artikkelin nimi on The switches that can turn mental illness on and off seuraavaan tapaan.

Osa poikasiaan harvoin nuolevien ja välinpitämättömien rottien poikasista annettiin hoitoon hellille ottoemoille, jotka nuolivat poikasiaan paljon. Hellästi ja välinpitämättömästi kasvatettujen rottien aivot tutkittiin myöhemmin. Hellästi kasvatettujen aivotursossa olevissa hermosoluissa oli enemmän reseptoreita, joita pidetään merkittävinä stressihormonin tuotannon hidastajina tai estäjinä. Näitä reseptoreita ohjaavan geenin käynnistäjänä toimiva DNA-ketjun pätkä ei ollut aktiivinen rotilla, jotka olivat pentuina jääneet vaille hellyyttä. Ne olivat stressaantuneempia kuin hellästi kasvatetut rotat. Tästä pääteltiin, että kyky kestää stressiä ei johdu kokonaan emolta perityistä geeneistä vaan siitä hoivasta, jota rotat ovat saaneet poikasina.

Sama työryhmä analysoi 36 kuolleen ihmisen aivot. Näistä 24 oli tehnyt itsemurhan. Itsemurhan tehneistä puolet oli kokenut kaltoinkohtelua lapsuudessa ja puolet ei. Loput 12 tutkitavaa toimivat kontrolliryhmänä. Kun näitä kolmea ryhmää verrattiin toisiinsa, kaltoinkohdeltujen aivoissa toistui sama ilmiö kuin hellyyttä vaille jääneillä rotilla eli aivoturson solut eivät hillineet stressihormonin [ilmeisestikin kortisolin] vaikutusta.

”’

Lähteenä kirja James Davies: Hajalla (2015). Katso koko kirjan arvio sivulta Psykiatria hajalla