Holotrooppinen (yli)hengitys

Tsekkiläinen psykiatri Stanislav Grof käytti 1960-luvulla (ajan hengen mukaan) LSD:tä ja muita psykedeelejä tajuntaa avaamaan. Kun ”happo” ja ”ruoho” kiellettiin huumeina, Grof alkoi käyttää ohjattua hyperventilaatiota eli ylihengittämistä shamanististen matkojen tuottamiseen. Sikäli ovelaa, että hengittämisestä ei voida koskaan kieltää laissa.

Holotrooppista hengitystä harjoitettiin Suomessa varsinkin hahmoterapiakursseilla ja primaaliterapiakursseilla jo 70-luvulla. Itse olin ensimmäisiä kertoja mukana 1977. Vuosia myöhemmin oli psykiatri Ilkka Härkösen vetämällä kursseilla. Meitä ”matkailijoita” ja sisäiseen voimaeläimeen yhteyttä ottavia makasi selällään lattialla himmeästi valaistussa huoneessa. Taustalla soi musiikki, joka ehkä korvasi shamanistisilla matkoilla yleisesti käytössä olevan rummutuksen, laulun tai tanssin. Välillä musiikkiin sekoittui ohjaajan ääni.

Turvapari 

Jokaisen matkailijan turvaihmisenä toimi toinen kurssilainen. Turvapari pitää kättään kevyesti hengittelijän rinnan päällä. Turvapari on tarpeen, koska varsinkin tahaton ylihengittäminen voi laukaista paniikkikohtauksen tai tuoda pintaan syvälle haudatun trauman. Tällöin matkailija voi kokemuksellisesti hävitä toiseen, hyvinkin pelottavaan aikaan ja paikkaan. Turvapari pitää huolen siitä, että ”matkailija” pääsee tarvittessa takaisin ”tässä ja nyt” -tilanteeseen. Poikkeustapauksessa voidaan tarvita ohjaajan apua ”takaisin maan pinnalle” pääsemisessä. Niinpä holotrooppista puuskutusta EI tule kokeilla ”halpana huumeena”, kuten kaikkea uutta kokeilevalla nuorisolla on tapana yrittää.

Harva ylihengittää tahallaan, koska hyperventilaatio tuottaa (ainakin aluksi) varsin epämiellyttäviä tuntemuksia. Raajat ikään kuin puutuvat ja katoavat, eivätkä ne tunnu enää omilta. Raajoissa voi tuntua outoa pistelyä. Olo tuntuu ohimenevästi erittäin tukalalta, jolloin paniikki on lähellä ja tulee vaistonvarainen halu perääntyä.

Tietyn kynnyksen ylittämisen jälkeen tapahtuu jonkinlainen irti päästäminen, jonka jälkeen koin varsin mielenkiintoisia ja voimakkaita kokemuksia. Ainakaan omani eivät olleet ”tästä maailmasta”. Ja silti toisella mielen lohkolla tiesin olevani tukevasti hämäläisessä täysihoitolassa kurssilla.

Spontaanit matkat

Yllättävintä oli se, että kurssilla aloittamani shamaanimatka jatkui aivan itsestään, kun sairastuin kurssin jälkeen flunssaan ja olin melkein 40 asteen kuumeessa. Samaan aikaan kun olin spontaanilla ”jatkomatkalla”, tiesin makaavani turvallisesti omassa sängyssä. Niinpä saatoin nauttia värikkäästä ”leffasta”, jossa oli ääniraidan lisäksi, myös tunto- , haju- ja makuraita. Oli kuin olisin ollut leffan sisällä tai eläytynyt oikeasti tekemääni matkaan.

Shamanistiset kokemukset liittyvät syvällisesti ihmisyyteen. Kokemukset ovat silmiinpistävän samanlaisia eri alkuperäiskulttuureissa, jotka eivät ole voineet olla missään tekemisissä toistensa kanssa. Oli mielenkiintoista tutustua ”matkojen” teoreettiseen puoleen kurssilla ja lukemalla Michael Harnerin klassikko Shamaanin tie.

Periaatteessa shamanistisia kokemuksia saattaa tulla pintaan (esimerkiksi väsyneenä) kenelle tahansa. Varsinkin yllättäen ja pyytämättä tullut kokemus voi olla pelottava. Tieto auttaa suhtautumaan ilmiöön uteliaasti ja olemaan hötkyilemättä.

Unta, harhaa vai totta

Myös kokemukset edellisistä elämistä voivat nousta esiin. Koska en jaksa oikeasti uskoa edellisiin elämiin, tulkitsen kokemuksen niin, että kun tunteet ja elämykset ovat olleet menneisyydessä liian voimakkaita, mieli suojautuu sijoittamalla ne ikään kuin jonkun toisen kokemukseksi. Esimerkiksi ”edellisessä elämässä” synnytykseen kuollut nainen voikin olla nyt elossa olevan miehen itselleen kehittämä stuntman eli eräänlainen sijaisnäyttelijä. Stuntman voi kokea elämyksellisesti asioita, jotka eivät ”tässä elämässä” kuulu omaan identiteettiin.  Sijaisen kautta pelottavat tunteet voidaan kohdata sellaisenaan. Harvinaista ei ole sekään, kun itseltä kielletty voimakas tunne kuten raivo projisoidaan eli heijastetaan toisiin. Niinpä kiltti nainen voi kokea olleensa ”edellisessä elämässä” raivoisa sotapäällikkö.

Ihmismieli voi kokea varsin hurjia ja todellisentuntuisia kokemuksia tavallisen unen aikana. Paha painainenkin helpottuu, kun herättyään huomaa sen olleen vain unta. Harhojen puolelle mennään silloin, kun ”ikään kuin” -kokemus putoaa pois: mies todella tuntee kuolevansa synnytykseen tässä ja nyt, vaikka ei ole oikeasti ollut edes raskaana. Jos ja kun voimakkaita ja todentuntuisia kokemuksia syntyy spontaanisti, kannattaa hankkiutua asiantuntevaan ohjaukseen. Shamanistisessa matkassa on aina taustalla ”ikään kuin” -tunne.

Haudatut traumat tarkasteluun

Monesti pelkäämme mieleen syvälle haudattuja muistoja ja ajatuksia aivan turhaan. Se, mikä oli vauvan tai taaperoitsen mielestä ylitsevuotavan rankkaa, saattaa olla aikuiselle helppo kokemus. Koska taaperoitsen mielestä muistojen työstäminen voi tuntua liian rajulta, mieli suojelee itseään ihan liiankin kanssa.  Silloin holotrooppinen hengitys voi olla turvaparin kanssa sopiva avain mielen lukkoon. Varsinkin jos edetään hitaasti.

Itse en enää harrasta holotrooppista hengitystä siitä yksinkertaisesta syystä, että palleani ei enää jaksa ylihengittää. Onneksi on hyvät HOT-konstit.

Kirjoitettu 2.2.2015

Linkkejä

Stanislav Grofin sivut 

Englanninkielinen artikkeli holotrooppisesta hengityksestä  päivältä 27.1.2015

Michael Harnerin kirja Shamaanin tie