Hullun rakas: näin selviät kumppanisi persoonallisuushäiriöistä

Brad Johnson & Kelly Murray (Finn Lectura 2012)

 

Koska ekoille treffeille ei voi ottaa mukaan äitiä tai ikiomaa psykologia testipatteristoineen, on pystyttävä ihan itse päättelemään, onko siippaehdokas turvallinen tavis vai peräti vaarallinen psykopaatti. Kirja lienee hyödyllisin varsinkin netin kautta deittaajille. Netissä kun kun riittää kaiken sortin häiriintynyttä hiihtäjää.

Vaikka suhde vaikuttaisi alussa hyvältä, ennemmin tai myöhemmin alamme huomata sydänkäpysessä yhtä ja toista kummallista ja rasittavaa. Hullun rakas -kirjaa lukiessa tuli mieleen kauan sitten lukemani tarina, joka kuvaa ilmiötä oivallisesti.

Kun näyttelijä Marilyn Monroe avioitui baseball-tähti Joe Dimaggion kanssa, hän kertoi reporttereille: ”Mikään maailmassa ei tee minua onnellisemmaksi kuin se, että voin viedä Joelle voilei­piä ja olutta, kun hän katsoo urheilua TV:stä.” Kymmenen kuukautta myöhemmin Marilyn haki eroa. Syytä hän kommentoi seuraavaan tapaan: ”Dimaggio ei halua tehdä muuta kuin katsoa TV:tä ja juoda kaljaa. Minulla on muutakin tekemistä kuin seurata sitä.”

 

Miksi rakastumisissa voi käydä hullusti?

Joskus luonnehäiriöiseen ihastuminen on puhdas vahinko. Näin on erityisesti silloin, jos uusi ihastus on onnistunut peittämään häiriön tai häiriö on lievä. Vahingossa ihastumisen tunnistaa siitä, että ihastuja retkuuntuu heti perään samanlaiseen persoonaan.

Jos satut olemaan krooninen renttu- tai takiaismagneetti, sinun kannattaa tutustua omaan ihastumismekanismiisi. Hanki luotettava ystävä, joka ”tarkastaa” uuden ihastuksesi ennen lähempää sitoutumista. Mieti, onko sinulla taipumusta ihastua blondeihin, brunetteihin vai punatukkaisiin? Pitkiin vai pätkiin? Myös seuraavat kysymykset ovat paikallaan:

  • Ihastuitko aluksi kumppanin ulospäinsuuntautuneisuuteen, omalaatuisuuteen, intensiivisyyteen, riskinottoon, arvoituksellisuuteen, ujouteen, nöyryyteen tai sulavaan puheeseen pohtimatta ollenkaan, onko maailman ihkuin piirre pitemmän päälle rasittava?
  • Ihastutko siippaehdokkaan yhteen puoleen (tyyliin hauskuus) niin innokkaasti, että jätät muut (tyyliin vastuuttomuus ja krooninen persaukisuus) seikat huomiotta? Hidas eteneminen kannattaa, koska kaikki haluavat suhteen alussa näyttää parhaat puolet itsestään. Ikävät puolet tulevat esiin vasta stressaavissa tilanteissa.
  • Onko uudella hullaannuksen kohteella jokin sellainen piirre, joka puuttuu itseltäsi tai jonka olet syystä tai toisesta leikannut itsestäsi pois? Jos sinun on vaikeaa tehdä päätöksiä ja saatat toimia mielelläsi toisen ohjauksessa. Elämä on helpompaa, kun kumppani tietää, mitä seuraavaksi tehdään. Tilanne voi riistäytyä käsistä, jos uusi ihastaus osoittautuu pomottavaksi tyranniksi. Tai jännittävän sponttani tuttavuus osoittautuu pitemmän päälle myrskyisän epävakaaksi harmigeneraattoriksi. Ihastuminen on vihje siitä, että kannattaa etsiä mieluummin kadotettua osaa itsestä sen sijaan, että on riippuvainen ulkoisesta tarjonnasta.
  • Muistuttaako uusi ihastus jotain sinulle tärkeää lapsuuden hahmoa? Jos uusi kulta muistuttaa äitiä tai isää, se on luultavasti taaperoitse, joka hullaantuu korvia myöten. Tai jos olet lapsena tottunut ”hoitamaan” tai piristämään vaikeaa vanhempaa, hoivaa kaipaava pelokas pupusesi voi tuntua vastustamattoman kotoisalta. Tosin hän muuttuu lopulta piinaavaksi taakaksi, mutta sitten voi jo olla liian myöhäistä.
  • Onko ongelmakimppujen pelastaminen sinun mielestäsi vastustamattoman ihanaa? Onko tarpeesta olla tarvittu tullut niin voimakas, ettet voi kääntää selkää kumppanille? Tunnetko vetoa kumppaniin, joka vaikuttaa haavoittuvaiselta sekä elämän että parisuhteiden kolhimalta? Tai haluatko rakastamalla kesyttää pahoja poikia tai ottaa siipien suojaan takertuvia naisia? Jos kumppanin persoonallisuushäiriö on syvä ja vaikea, työ on loputon suo.
  • Oletko itse niin takertuva, että olet valmis kiinnittymään keheen tahansa vain siksi, ettet kestä ajatusta yksin olemisesta? Kaikkein riippuvaisimmilla on suurin riski ajautua suhteeseen pahiten häiriityneiden tai suorastaan vaarallisten persoonien kanssa. Niinpä huono suhde voi viedä lopunkin itsetunnon ja elämä on todellisuudessa raskaampaa kuin yksin ollessa. Tai onko itsetuntosi niin hauras, että sinun on vaikea sanoa ei henkilölle jota pidät itseäsi vaikutusvaltaisempana tai ylempiarvoisena?
  • Pysytkö toimimattomassa suhteessa siksi, että tunnet rankkaa syyllisyyttä lähtemisestä?Ehkä luulet olevasi syypää kumppanin ongelmiin, vaikka niiden perussyy juontuu ajalta kauan ennen sinua. Erityisesti tarrautuvan, apean tai kainon kumppanin jättäminen voi tuntua vaikealta, koska irrottautujasta voi tuntua, että jätetty ei selviä yksin hengissä. On kuitenkin muistettava, että kumppanin persoonallisuushäiriö, ja sitä kautta tie tuhoon ei häviä mihinkään, vaikka pelastatkin itsesi. Varsinkin pelastamiseen taipuvaisen ihmisen on hyvä muistaa, ettei siitä ole mitään hyötyä, jos pelastajakin uppoaa samaan avantoon pelastettavan mukana.

 

Jaksanko sen kanssa? Ja miten siitä pääsee eroon?

Kun kumppanin huonot puolet tulevat esiin, on aika kysyä, voinko ja jaksanko elää niiden kanssa. Jos persoonan ikävät piirteet ovat lieviä ja/tai kummaltakin löytyy huumorintajua, siipan omituisuudet ovat vain ikävä riesa. Ne eivät ole voittamaton este. Mutta jos siippa kuuluu siihen 15 %:iin väestöstä, jolla on jonkin sortin persoonallisuushäiriö (ks. Persoonallisuus ja häiriöt), nousee kysymys, onko olemassa mitään toivoa luonnevian oikenemisesta.

  • Johnson ja Murray eivät ole kovin optimistisia persoonassa tapahtuvien syvien muutosten suhteen aikuisiällä. Jos ja kun olemme lapsuudessa urautuneet tiettyyn tapaan ajatella ja toimia, emme näe itsessämme mitään kummaa ja/tai muuttamisen tarvetta. Omia sokeita pisteitä on mahdotonta nähdä.

    Jos yrität patistaa ”luonnevikaista” kumppaniasi terapiaan, se on suurin piirtein sama, kuin jos vaatisit häntä menemään sarjaan plastiikkakirurgisia leikkauksia vain siksi, että sinä haluat hänen näyttävän tietynlaiselta. Vaikka muodonmuutos onnistuisikin leikkauksien avulla, se voisi olla epäreilua kumppania kohtaan. Viisainta on joko hyväksyä kumppani nahkoineen karvoineen tai unohtaa koko suhde.

    Erotilanteisiin kirja Hullun rakas antaa tolkukkaita ohjeita. Esimerkiksi epäluuloinen persoona voi erotilanteessa hyvinkin tarttua puukkoon ja puntariin, ja epävakaa voi tehdä itsemurhan. Sen sijaan eristäytyvä persoona tuskin huomaa puolison läsnäoloa tai hänen poistumistaan.

    Yleensä parisuhdekirjat ovat naisten heiniä, mutta Hullun rakas sopii myös miehille. Olivathan sen kirjoittajat Johnson (mies) ja Murray (nainen) ennen parisuhdeterapeutiksi ryhtymistään merivoimien upseereja. Työssään he auttoivat tukikohtien esimiehiä rekrytoinnissa. He toimivat myös henkilöstöristiriitojen ratkojina. Monen hakauksen ja työpaikkadraaman takana on ehta persoonallisuushäiriö – tai ainakin eri persoonallisuustyyppien välinen hankaus.