Ihmistyksen ihme

Kun tapaamme uuden ihmisen, hän on kokemusmaailmassamme aluksi kuin esine. Koska hän on peilistä katsoen suurin piirtein samannäköinen kuin me, ”peilisolumme” päättelevät: ”Koska minä tunnen kipua, tuon toisenkin täytyy tuntea kipua jos häntä potkaistaan sääreen. Koska minulla on motiiveja ja ajatuksia, tuolla toisellakin täytyy olla.  Koska minullakin on henkisiä ominaisuuksia, kuten rehellisyys ja rohkeus, tuolla toisellakin täytyy olla jotain vastaavaa.”  Kokemus kokemukselta ja ajatus ajatukselta alamme personoida eli inhimillistää toista. Kutsun personointia ihmistämiseksi.
Vauvana luomme ensimmäiset ihmistyksemme lähimmistä perheenjäsenistä, myöhemmin kavereista jne. Mitä kauemmin ja rikkaammin olemme jonkun ihmisen kanssa seikkailleet, sitä syvempi sisäistynyt mielikuvamme tuosta toisesta on. Koskettava esimerkki ihmistyksestä on vanhassa suomalaisessa elokuvassa Opri. Opri keskustelee päivittäin edesmenneen Oleksinsa kanssa aivan kuin tämä olisi vielä elossa. Kun Opri muuttaa vanhainkotiin, hän puhuu aluksi vain Oleksille, mutta vähitellen hän luo eläviä suhteita talossa eläviin mummoihin ja huru-ukkoihin.
Kohtelu ihmistystä myöten
Ihmistys on hahmo, joka sisältää toisesta tekemämme havainnot, fantasiat ja huhut. Me yhdistämme, päättelemme, kuvittelemme, toivomme ja yleistämme palasia kokonaiseksi hahmoksi.
Koska ihmistys on jokaisen oma rakennelma, tietystä yksilöstä voi olla liikkellä hyvinkin erilaisia käsityksiä. Esimerkiksi Englannin kuningatar Elisabeth ja prinssi Charles ihmistivät prinsessa Dianan aivan erilaiseksi kuin me, jotka loimme hänestä kuvan  pelkästään tiedotusvälineiden kautta. Pelkän median kautta luotu ihmistys (tai pitäisikö sanoa imago) oli niin voimakas, että monet ihmiset surivat Dianaa kuin läheisintä ystävää.
Kun olemme saaneet toisesta ihmisestä kokoon tietyn personoinnin, alamme kohdella häntä itse luomamme käsityksen mukaan. Jos olemme luoneet toisesta rakastettavan hahmon, rakastaminen ja kunnioittaminen on helppoa. Voidaksemme vihata meidän täytyy koota aivoissamme olevista tieto-aineksista niin vastemielinen kuva, että voimme sen avulla ryhtyä julmiin tekoihin, eli ihmistämisen rinnalla voimme yhtä hyvin epäinhimillistää toisen. Julmia esimerkkejä on kirjassa Elliot Aronson: Sosiaalinen eläin (Otava).
Oma imago
Oletko koskaan ajatellut, millaisia ihmistyksiä tai imagoja sinusta on liikkeellä. Perustuvatko ne ennakkoluuloihin, huhuihin, toiveisiin vai havaintoihin?  Millaista aineistoa haluat itsestäsi tarjota personoinnin raaka-aineeksi uusille tuttavuuksille?
Kun nyt ajattelet jotakuta ihmistä, joka pitää sinusta tai kohtelee sinua ystävällisesti,  miten hänen on täytynyt personoida sinut? Vastaavasti kun ajattelet jotakuta, joka on kohdellut sinua kaltoin. Millainen personointi hänellä on täytyy olla sinusta?
Ihmistyksen tuunaaminen 
Ihmistys voi muuttua kokemuksen myötä kuin itsestään. Pomo onkin loppujen lopuksi aika järkevä, vaikka näytti aluksi arvaamattomalta. .
Vaikka emme pääse merkittävistä ihmistyksistä ikinä eroon, personointeja voi muuttaa tai kehittää.
Kun vahva ihmistys on kerran syntynyt, se ei koskaan katoa, koska olemme tulleet tehneeksi “toisesta” osan itseämme.
Mitä sinä haluat nyt muuttaa? Haluatko muuttaa jonkun ihmistyksen paikkaa Läheiskartassa? Ja miten on ihmistyksen koon, vaatetuksen ja ulkonäön laita? Muuttuuko pelottava äijähahmo, jos sen päälle pukee vaaleanpunaisen balettipuvun ja muuttaa Barbien kokoiseksi.