Itsemurhapommittajan profiili

 

Toisin kuin luullaan Lähi-idän itsemurhapommittajat eivät ole henkisesti jälkeenjääneitä tai psyykkisesti sairaita, kuten esimerkiksi monet länsimaiset kouluampujat. He ovat hyvinkasvatettuja ja kohteliaita yhteisönsä jäseniä. Todellisia unelmakansalaisia.

Marc Sareman tutki neljää sataa al-Qaedan jäsentä. Kolme neljästä tuli keski- tai ylemmästä luokasta. He olivat älyltään normaaleja tai jopa älykkäämpiä. Myös kodit olivat kunnollisia. 90 %:a oli ehjien ja huolehtivien kotien kasvatteja. Kaksi kolmesta oli naimissa ja useimmilla oli lapsia.

Köyhyyskään ei pane pommittamaan

Vaikka elintaso on itsemurhapommittajien kasvualueilla noussut, iskut ovat lisääntyneet. Itsemurhapommittajat ovat tovereitaan varakkaampia, joten köyhyyden poistaminen ei yksistään riitä estämään iskuja.

Yleisesti luullaan, että itsemurhapommittajat elävät taloudellisesti niin epätoivoisessa tilanteessa, ettei heillä ole mitään menetettävää. Kun eräältä itsemurhaiskussa (pommivyö ei lauennut) epäonnistuneelta kysyttiin syytä tekoon, hän vastasi seuraavaan tapaan: ”Hengen voima nostaa ylöspäin ja materia vetää meitä alaspäin. Marttyyri on immuuni alaspäin vetävälle imulle.”

Vaikka iskun tekijät ovat tapauskonnollisia, iskut voidaan nähdä poliittisena tekona, jota perustellaan uskonnollisella retoriikalla. Itsemurhaiskut ovat siten kustannustehokas keino tappaa mahdollisimman paljon ihmisiä ja se tuo runsaasti ilmaista mediajulkisuutta.

Eivät ole aivopestyjäkään 

Aivopesu on intensiivistä pakottamista, jossa pyritään poliittisiin ja uskonnollisiin tavoitteisiin. Aivopesun avulla pyritään tuhoamaan henkilön perususkomukset ja asenteet, jotta ne pystyttäisiin korvaamaan toisilla, hyvin tiukoilla uskomuksilla. Näin ollen aivopesty ei ole vastuussa uusista uskomuksistaan.

William Safiren mukaan itsemurhapommittajat eivät olleet uskonnollisten johtajien aivopesemiä, koska he ovat kasvaneet lapsuudenkodin ja yhteisönsä uskoon. Itsemurhapommittajat ovat yhteisönsä kunnioittamia sankareita. Itsensä uhraaminen on merkki täydellisestä omistautumisesta alistetussa asemassa olevan yhteisön hyväksi.

Tuonpuoleinen aikaorientaatio

Philip Zimbardo näkee itsemurhaiskut tuonapuoleiseen painottuvana aikaorientaationa, joka länsimaisen psykologian sokea piste. Jos ihminen oikeasti uskoo, että elämä on yhtä taistelua ja kilvoittelua houkutuksia vastaan eikä taivaspaikka sittenkään ole varma, itsemurhaisku merkitsee oikotietä paratiisin ikuiseen onneen.

Jos todella uskoo kuoleman jälkeiseen elämään, helvetin pelko ja/tai halu päästä paratiisiin vaikuttaa tämänhetkiseen käytökseen. Normaalissa elämässä on aina syntiin lankeamisen ja sitä kautta iankaikkiseen kadotukseen joutumisen riski. Siksi itsemurhaiskun tekeminen on kirjaimellisesti pomminvarma keino välttyä helvetiltä.

On tietysti totta, että itsemurhaiskun todennäköisyys vain kasvaa, jos ja kun Gazassa syntyneen palestiinalaisen nuoren menneisyys on täynnä väkivaltaa ja kärsimystä eikä tulevaisuudessa näy pilkahdustakaan rauhasta ja hyvinvoinnista. Silloin kuolemanjälkeinen elämä voi näyttäytyä ”Luvattuna maana”.

Luodaan tulevaisuutta

Liittoutuneet voittivat toisen maailmansodan tuhoamalla saksalaisten ja japanilaisen herrakansatulevaisuuden. Menetelmä toimi, koska japanilaiset ja saksalaiset olivat suuntautuneet ennen kaikkea tämänpuoleiseen tulevaisuuteen.

Lähi-idän kivikaudelle pommittaminen voi kuitenkin pahentaa tilannetta, koska Lähi-idän aikaorientaatiossa on vallalla menneisyyden suuruuden säilyttäminen, fatalistinen nykyisyyskäsitys sekä vahva suuntautuminen tuonpuoleisen elämän ikuisiin iloihin.

Meidän kannattaa arvostaa heidän menneisyyttään, koska se auttaa nauttimaan nykyisyydestä. Ihmisten tutustuttaminen tämänpuoleisen elämän mukavuuksiin saattaisi pikku hiljaa vähentää tuonpuoleisen painoarvoa,

Pakolaisille kannattaisikin antaa mahdollisuus elää normaalia elämää, johon kuuluu ruoka, suoja, toimeentulo, koulutus, työ sekä mahdollisuus rentoutua ja nauttia elämästä. Tätä kautta kohtalouskoinen passiivisuus voi muuttua tulevaisuusetunojaksi. Uskoksi siihen, että jokainen voi omilla tekemisillään parantaa tämänpuoleista tulevaisuuttaan. Näin tuonpuoleiseen painottunut ajattelu saa rinnalleen käytännöllisempää elämänsuunnittelua.