Karkotettujen vikojen kotiinpaluu

 

Kun häpeämme itsessämme jotain ominaisuutta, salaamme sen. Kun emme kerro, mitä ajattelemme itsestämme oikeasti, muilla ei ole tilaisuutta haastaa ja siten suhteuttaa uskomusta. Joharin ikkunassa vaietut viat kuuluvat salattujen piirteiden laatikkoon.

Jos olet lapsena päätellyt olevasi typerä, saatat aikuisena kaikin tavoin varmistella, ettei synnynnäinen typeryytesi paljastuisi. Et ryhdy mihinkään sellaiseen, mitä et varmasti osaa. Jos kuitenkin ryhdyt johonkin uuteen, harjoittelet sitä salaa muilta. Jos epäonnistut, moka menee muiden silmissä valmistautumattomuuden tai laiskuuden piikkiin.

Muiden mielestä voit olla armoitettu huippuosaaja, vaikka omasta mielestäsi tunnet päässeesi kovalla työllä hikisesti alemman keskitason tuntumaan. Koska absoluuttista pätevyyttä tai osaamista ei voi koskaan saavuttaa, kalvava typeryyden tunne ei koskaan hellitä.

Pakenemisen sijaan on parempi pysähtyä miettimään salatun syntisi syvintä olemusta. Mikä on vaiettu vikasi? Mistä väärinkäsityksestä ”vika”syntyi? Kenties sait lapsena kuulla olevasi supertyperä, koska et osannut solmia kengännauhoja tarpeeksi nopeasti. Nykyään nauhojen solmiminen sujuu jo mallikkaasti. Silti uskomus omasta tyhmyydestä on unohtunut voimaan.

Jos vika vikasi on todellinen ja se on edelleen voimassa, millaisissa tilanteissa se on haitaksi? Millaisissa tilanteissa se on hyvä ominaisuus? Jos huomaat, että mikään parannus ei ikinä riitä, voit ottaa vieraan tarkkailijan näkökulman. Kun katsot itseäsi ulkopuolisena, voit miettiä, missä kulkee kohtuullisten vaatimusten raja. Omasta viasta kannattaa uskoutua ymmärtäväiselle tolkkuihmiselle, koska hänellä saattaa olla vian suhteuttamisessa ja jopa kyseenalaistamisessa auttava uusi näkökulma.

Häpeä voi olla syynä siihen, että joillekin ominaisuuksille (tai kuten minä niitä kutsun himboille) on annettu porttikielto. Esimerkiksi supermacho voi ajatella, että joutsenten yksiavioisuus on epämiehekästä pehmoilua. Samoin kuin se, että koiraskin hoitaisi poikasia. Lapsen kanssa puuhastelu voisi olla hellyttävää ja antoisaakin, mutta tosimies ei vauvoja helli. Voisi olla mukava laittaa kotona ruokaa tai hoitaa orkideoita, mutta kun se on akkojen hommaa.

Käsitys siitä, mikä on tietyssä asemassa olevalle ihmiselle sopivaa ja mikä ei, voi vaihtua. Tai ainakin käsitystä siitä, mikä on itselle sopivaa tai sopimatonta, kannattaa aika ajoin ihmetellä. Kuka tai mikä estää Reinoa pukeutumasta naisten vaatteisiin aina kun mieli tekee? Mitä haittoja ja hyötyjä siitä olisi ja kenelle? Mitä täytyisi tapahtua, että Reino voisi mennä muina miehinä rintaliiviostoksille? Miltä tuntuu ja mitä tapahtuu, kun Reino todella menee?

Jotta osaisimme liittää itseemme kaikki puolet, on aika ajoin siirtyä suuntaan jos toiseenkin ns. epä-sillan kautta. Jos koet olevasi luonteeltasi häilyvä, voit käyttää häilyvän synonyymina sanaa epäluotettava. Epäluotettava ja luotettava muodostavat välilleen asteikon, ja se on omiaan lisäämään sävyjä mustavalkeuteen.

Hylkiönä tai inhokkina oleminen voi olla melko toivoton paikka, mutta epäsuosittuna olemisessa on edes vilahdus suosittua. Toivoton tumpula ei osaa mitään eikä tule osaamaankaan, mutta epäpätevä voi aina pätevöityä, koska jokainen kokemus tai opittu asia pätevöittää lisää. Jatkumolla on mahdollista ryömiä haluamaansa suuntaan. Asteikon eri kohtiin on helpompi kiinnittää yksittäisiä havaintoja ja todisteita.

Mikä osa sinusta olisi aika palauttaa takaisin kotiin?

Leo Tolstoi kirjoitti aikoinaan, että ihmiset ovat kuin jokia. Joskus olemme kirkkaita, joskus sameita. Joskus ajatus kulkee vuolaasti, välillä järki seisoo. Välillä olemme kylmiä, toisinaan lämpimiä. Vaikka olemme hetkittäin erilaisia, olemme sama ihminen.

Myös Carl Jungin mielestä eheässä ihmisessä on kaikki puolet – ikään kuin väripaletin koko kirjo. Olemme sekä itsekkäitä että huomaavaisia, julmia ja lempeitä, vastuuntuntoisia ja huolettomia. Jos jokin ominaisuus kasvatuksen kautta kielletään tai haluamme sen piilottaa, ominaisuus seuraa meitä varjona kaikkialle.