KIIKE tuimakasti

 

Aluksi oma oivallus, joka syntyi Mark Twainin toteamuksesta: ”Minulle on tapahtunut kauheita asioita – tosin vain mielikuvituksessa.” Ihminen on ainoa laji, joka osaa murehtia tulevaa. Olemme ohjelmoituneet käyttämään tätä kykyä niin tarmokkaasti, että nykyhetki menee toistuvasti pilalle.

Mieleeni tuli idea. Aina kun saan itseni kiinni tulevien murehtimisesta, pyrin toimimaan niin, että mahdollinen ikävyys estyy. Sen jälkeen keksin kolme asiaa, mitkä eivät onneksi menneet pieleen menneisyydessä.

Otetaan teoreettinen esimerkki, että hätäilen sitä, että saatan kaatua liukkaalla.Turman ehkäisemiseksi panen kenkiin piikkipohjat ja teen suunnitelman kaatumisen varalla. Sitten kiitän tuuriani siitä, että en kaatunut viime viikollakaan, koska olisinhan voinut. En lyönyt päätäni enkä saanut aivovammaa. Elämä kun on tosi vaikeaa aivovamman kanssa. Näin tulen olleeksi onnellinen siitä, että mitään onnettomuutta ei koskaan tapahtunut. Ehjällä päällä on helpompi keksiä näinkin outoja ajatuskulkuja!

18.2.2016
Tuimakka esimerkki kiitollisuuskierron kiikkerästä keskiviikon KIIKE tehtävästä, olisi tosi kurjaa jos olisi käynyt huonosti, mutta onneksi hävi hyvin:

1. Jos ei olisi (puolisoani) Aria, niin eihän meikäläisen arjesta tulisi yhtikä mittään, mutta onneksi on Ari, joka on kaiken lisäksi ihqu. En kuulu niihin vahvoihin naisiin, jotka pärjää elämässä ilman miestä.

2. Jos ei olisi nettiä, wifiä, pilviä sekä niissä olevia kirjoja ja esitelmiä, meikäläisen elämä olisi TOSI tylsää. Ei voisi vaihtaa ajatuksia muiden kuin niiden kanssa, jotka pääsevät tänne mun luo juttelemaan.

3. Jos ei olisi hyviä, uskollisia, älykkäitä, riemastuttavia ine. kavereita, olisi tosi yksinäistä. Onneksi uusia hengenheimolaisia tulee vanhojen kamujen rinnalle.

4. Jos ei olisi hengityshärveliä, en jaksaisi pysyä omin voimin hengissä. Onneksi HUS:lla on ainakin toistaiseksi varaa antaa mulle ResMedin VPAP ST käyttöön ynnä romppeet eli maskit ja putket. Nähtäväksi jää, tuleeko tälläkin saralla jossain vaiheessa omavastuu. Ostin juuri omalla rahalla konvertterin, jonka avulla voin käyttää härveliä autossa tupakansytyttimen kautta. En ole vielä käyttänyt konvertteria ajaessa, mutta on kiva nähdä kanssakuskien ilmeet, kun meikäläinen näyttää ajaessaan ihan hävittäjälentäjältä.

5. Jos ei olisi sähköä ei hengitystukihärveliä eikä nettiä voisi käyttää. Onneksi on sähkö ja nettiyhteyskin toimii ainakin suurimman osan aikaa – sekä Sonera ja varsinkin Elisa pätkii. Ehkä jonain päivänä voin ostaa akun, jonka kanssa voi käyttää hengityshärveliä myös töpseleiden ulottumattomissa, tyyliin lentokoneessa tai retkellä.

6. Jos en saisi OMT/faskia fysioterapiaa, olisin niin sietämättömän kipeä, etten pystyisi ajattelemaan, lukemaan tai keskustelemaan muiden kanssa. Onneksi terapiaa on määrätty ainakin kesään asti. Tosin HUS ja KELA on kilpailuttaneet terapeutteja. Halvinta terapiaa ehkä tarjotaan, mutta ei siellä kannata käydä, koska siitä ei ole hyötyä ja se vaan sattuu.

Onneksi on – ainakin vielä – vaikka mitä! Kaikesta muusta puhumattakaan…