KIIMA tuimakasti: Kuin viimeistä päivää

10.2
Toisin kuin luulisi, tutkimusten mukaan oman kuoleman ajatteleminen tuppaa lisäämään onnellisuutta. Kun tajuaa sen, että ”peliaikaa” ei ole rajattomasti, alkaa miettiä, miten käyttäisi jäljellä olevan ajan mahdollisimman hyvin.

Pystyn tällä hetkellä olemaan talvisin hieman yli 8 tuntia päivässä ilman hengityskonetta eli lopun ajan vuorokaudesta olen kiinni ”töpselissä”. Töpselissä ollessa voin onneksi lukea, kirjoittaa ja katsoa telkkaria. Mutta koska ”vapaata” aikaa on vain kolmannes vuorokaudesta, on aiheellista miettiä, mihin kaikkeen kevyeen tekemiseen ne 8 tuntia kannattaa käyttää. Yksi hauska harrastus on ihmisten kanssa jutteleminen ja pulmien ratkominen.

Kesäisin töpselitöntä ”vapaa-aikaa” on enemmän, koska ulkona ollessa saman happimäärän hengittämiseksi tarvitaan vähemmän lihastyötä. Alan lähestyä kuudenkympin rajapyykkiä ja olenkin alkanut miettiä, että onko ihan pakko viettää kovimpien pakkasien aika Suomessa. Voisinko oleskella kylmimmän ajan jossain sellaisessa paikassa, jossa voi olla talvellakin ulkona? Jos ja kun haluan jutella tuttujen kanssa, käytössä on Skype ja puhelin, joita käytän aika paljon muutenkin.