Kolmet aivot tuottavat kolmet eri huolet

 

Ihminen on luultavasti herkimmin huolestuva eläinlaji, koska meillä on kolmet eri periaatteella toimivat aivot: inhimilliset puhumaan kykenevät järkiaivot, nisäkkäille ominaiset kaniaivot sekä alkeelliset liskoaivot.

Mississipin yliopiston psykologian professori ja HOT- eli hyväksymis- ja omistautumisterapian taitaja Kelly Wilson auttaa hahmottamaan lisko- ja kaniaivojen eroa seuraavaan tapaan. Kuvitellaan, että olisit pelkät liskoaivot omistava sammakko. Olet jatkuvasti huolissasi seksin ja sapuskan saamisesta, mutta vanhemmuus ei hirvästi kiinnosta. Keväisin laskisit kutusi lampeen ja jättäisit jälkikasvun oman onnensa nojaan. Jos nuijapäät numero 23 423–24 984 joutuisivat surman suuhun, se ei voisi sinua vähempää hetkauttaa. Ainahan joku munista kuoriutuu, ja ainakin yksi jälkeläinen selviää aikuisuuteen jatkamaan geenejäsi.

Nisäkkäiden kohdalla moinen rentous ei vetele. Nainen kantaa sikiötä yhdeksän kuukautta, ja syntymänsä jälkeen lapsi vaatii hoivaa, suojaa ja panostusta ainakin parin vuosikymmenen ajan. Niinpä jälkeläisen joutuminen surman suuhun on tragedian paikka. Vaikka kaninpoikaset kehittyvät ihmislasta nopeammin ja pesueet ovat suurempia, poikasen joutuminen pedon saaliiksi ei ole kaniemon päivän kohokohta. Jos kani ei olisi ohjelmoitu hätäilemään poikastensa puolesta, sen geenit tuskin jatkuisivat sukupolvesta toiseen.

Järkiaivot, joiden majapaikkana voidaan pitää aivokuorta ja erityisesti sen otsalohkoa, tuovat lisää huolta ja ahdistusta. Vain ihminen osaa huolehtia huomisesta. Kaniemo ei hätäile, miten sen poikasen urapukeen pääsemisen kanssa käy, jos tämä ei tee tässä kuussa läksyjä. Tai millaiseksi jälkeläisten elämä muuttuu, jos ilmasto lämpenee ja maailman väkiluku kasvaa. Kani ei myöskaan hermoile, pääseekö se tai sen poikaset taivaaseen vai ei.

Järkiaivojen kyky katua menneitä ja pelätä tulevia on rasittava ominaisuus. Se tekee ihmisestä innokkaan ongelmanratkaisukoneen, joka pyrkii ratkaisemaan mm. tunne-elämän ongelmia, joihin ei todellisuudessa ole ratkaisuja. Pulmia voi syntyä siitäkin, että emme aina tiedä, pitäisikö ratkaisua etsiä lisko-, kani- vai järkiaivoilla. Ja mitä tehdä silloin, kun eri aivot ovat eri mieltä?

”’

Idealähde: Kelly G. Wilson & Troy Dufrene: Things migth go terribly horribly wrong. New Harbinger Publications 2010.