Linnun perspektiivistä

 

Kun lähdet ongelle, laita koukkuun mato eikä kermaleivosta. Kansanviisaus painottaa, että kala ei tykkää siitä, mistä itse tykkäät. Varsinkin villieläimen inhimillistäminen voi johtaa eläimen rankkaan kaltoinkohteluun. Sama periaate pätee myös pieniin ihmislapsiin tai jopa aikuisiin.

Papukaija on mitä suurimmassa määrin villieläin, koska sillä on pelkästään liskoaivoihin rinnastuvat lintuaivot. Koiraan, kissaan, hevoseen tai marsuun verrattuna siltä puuttuvat nisäkäs- eli kaniaivot. Ja vaikka papukaijan voi opettaa ”puhumaan” eli matkimaan sanojen äänneasua, siltä puuttuu käsitteellistä kieltä ymmärtävät älyaivot. Papukaija ei osaa lainkaan laskelmoida.

Vaistojen ja tahdon ohjauksessa

Ei-inhimillistäminen tarkoittaa sitä, että lintua ei nähdä ”jääräpäisenä”, jos se ei halua palata häkkiin siksi, että ihminen niin käskee. Nälkäisenä ja/tai unisena se voi kuitenkin haluta mennä omia aikojaan häkkiin syömään ja/tai nukkumaan. Tai se haluaa mennä leikkimään jollain mielenkiintoisella lelulla. Kun papukaija lentää karkuun tai puree, se ei käy ihmisen kanssa valtataistelua vaan se puolustautuu kauhuissaan.

Papukaija ei osaa olla kiitollinen antamastasi hoidosta ja näkemästäsi vaivasta, kuten esimeikiksi nisäkäs jo hieman osaa. Siksi voit järkyttyä, jos papukaija puree ruokakippoon ruokaa tuovaa kättäsi. Papukaija ei pure ruokkivaa kättä kiittämättömyyttään vaan se puolustaa omaa ruokaansa eikä se ymmärrä, että olet ruokkimassa sitä.

Papereiden tai puiden jyrsiminen kuuluu lajityypilliseen käyttäytymiseen, jota ei tule yrittää karsia pois vaan ohjata se sopiviin uomiin. Papukaijoilla on taipumus tehdä ”töitä” ruokansa eteen. Sen esi-isät tuskin olisivat selvinneet hengissä, jos olisivat kaiket päivät istuskelleet puun oksalla lauleskelemassa.

Sama periaate pätee pesimiseen ja pesän puolustamiseen. Niinpä avoimet laatikot kannattaa sulkea ritilällä. Selän ja siipien alta silittäminen sekä ruoan antaminen pinsettiotteella voi saada papukaijan kokemaan ihmisen puolisokseen. Silloin se voi suhtautua hyvin myrtyneesti ihmisen oikeaan puolisoon tai ystäviin.

Papukaija voi puolustaa hyvinkin aggressiivisesti esinettä, jonka ihminen haluaa ottaa itselleen. Tästä on turha suuttua linnulle, koska sillä ei ole aavistustakaan esineiden juridisista omistussuhteista. Mikä tahansa papukaijan löytämä esine on ”sen ikioma”. Ratkaisuna on opettaa linnulle ”pudota” pyyntö, jonka opittuaan se päästää pyydettäessä irti esineestä. Näin saat linnun kannalta vaarallisen tai itsellesi tärkeän esineen turvaan säikäyttämättä lintua turhan takia.

Pelkistä lintuaivoista huolimatta papukaijoilla esiintyy alkeellista tahdonalaista toimintaa eli ne ovat taipuvaisia toimimaan tavalla, joka johtaa niiden kannalta toivottuun tulokseen. Vastaavasti ne vähentävät sellaisia tekoja, jotka johtavat sen kannalta ikäviin tuloksiin. Papukaijan koulutus perustuu siihen, että se ottaa opportunistisesti opikseen. Kouluttajan on pystyttävä ajattelemaan lintuperspektiivistä aivan kuten kalastajan tulee osata ajatella kuten kala ”ajattelee”.

Jos haluat aiheesta tarkempaa tietoa, lue Papukaijan koulutuksen perusteet, Jarmo Tuutti (Sanasilta 2015)