Luostarin kirjastossa

 

Terävä nuorukainen saapui noviisiksi luostariin. Lukutaitoisena ja vakaan käsialan omaavana hänet määrättiin kopioimaan pyhiä kirjoituksia ja ikuisia totuuksia. Koska kopio kirjoitettiin käsin aina edellisestä kopiosta, nuorta miestä alkoi huolettaa, että kopion kopion kopioon saattoi livahtaa virheitä.

Eräänä päivänä tiettyyn epäselvään kohtaan törmättyään noviisi kysyi apotilta, missä alkuperäiset kirjoitukset ovat. Aportti kertoi aarteiden olevan kellarissa ja lupasi mennä tarkistamaan epäselvän kohdan. Kun apottia ei kulunut kahteen päivään, noviisi päätti mennä kellariin katsomaan.

Noviisi tiedusteli katkerasti itkevältä ja päätään kiviseinään hakkaavalta apotilta, mikä hätänä. Apotti vastasi kuivasti: ”Kopiossa luki: ”Let us celibate”. Mutta alkuperäisessä kappaleessa lukee: ”Let us celebrate!”