Lupauksella vedätetyt

 

Narsistin lapsen (tai kenen tahansa narsistin kanssa elävän) keskeinen selviytymisoivallus on: sitä, joka ei tarvitse mitään, on mahdotonta hallita ja manipuloida. Rakkauden, perinnön, avun tai minkä tahansa asian odottaminen kannattaa lopetettaa heti.

Toivon heittäminen on vaikeaa, koska narsisti on taitava heiluttamaan hyväksynnän tikkaria jälkeläisensä tai muun seuraajansa nenän edessä. Niinpä narsistin aikuinen lapsi voi jäädä lopuksi elämää norkoamaan hyväksyntää. Koska narsisti ei osaa rakastaa, kannattaa vain hyväksyä se kurja ajatus, ettei voi olla milloinkaan tarpeeksi hyvä ansaitakseen narsistin rakkautta.

Pieni lapsi rakastaa ja kunnioittaa vanhempaansa ehdoitta, koska lapsi elää aikuisen hyväksynnästä. Lapsi tekee mitä tahansa saadakseen kehuja ja huomiota. Niinpä narsistin on helppo koukuttaa lapsi nöyräksi lakeijakseen lupaamalla lapselle rakkautta, jos ja kun tämä tekee ja saavuttaa sitä, tätä ja tuota. Koska ehdollinen rakkau ei ole rakkautta, narsistin lupaama rakkaus on vedätystä.

Narsistivanhemman lapsi oppii hyvin nopeasti, että hänet hyväksytään hyvänä ja hylätään pahana. Hyvyyden ja pahuuden kriteerit määrittelee yksin narsisti. Narsisti ”säätää” kriteerejä tarpeittensa mukaan, joten se, mikä oli loistavaa eilen, on kelvotonta tänään.

Paradoksaalista halveksuntaa

Narsisti haluaa ympärilleen ihailevan lauman, hyvä lapsi on yleensä näkymätön sekä kyselemättä totteleva. Niinpä rakkautta toivova lapsi oppii toimimaan kiltisti narsistin toiveiden mukaan. Koska narsisti ei osaa rakastaa, narsisti alkaa yllättäen halveksia tottelevaisen lapsen orjallisuutta, heikkoutta ja alistuvuutta. Mitä kovemmin lapsi yrittää päästä narsistin suosioon, sitä syvemmin vanhempi lastaan sisimmässä halveksii.

Narsistille heikkous on sama kuin kryptoniitti Teräsmiehelle. Koska oma lapsi on narsistin jatke, lapsen pitää olla kaveripiirissä kova ja ”näyttää toisille”. Jos ja kun lapsi pelkää eikä pysty voittamaan, narsistivanhempi katsoo ”nynnyä” lastaan ja ihmettelee, voiko näin suuren ja mahtavan ihmisen perillinen todellakin olla noin pieni ja heikko. Pienen lapsen koko olemus kielii hauraudesta ja aikuiselta tulevan turvan tarpeesta. Lapsi ei tiedä eikä osaa kaikkea, joten asiat pitää tarkistaa aikuiselta.

Aikuinen irtautuminen

Täytyy olla henkisesti vahva, jotta kestää narsistin epäsuoran väheksynnän tai suoranaisen keljuilun ja huutamisen. Pienelle, rakkaudesta ja huomiosta elävälle lapselle tämä on täysin mahdotonta. Näkymättömäksi muuttuminen tai mielikuvitusmaailmaan katoaminen on joskus ainoa selviytymiskeino. Pieni lapsi tietysti puolustaa narsistista vanhempaansa viimeiseen asti.

Pienelle lapselle vanhempi ei ole mielenterveyshäiriöistä kärsivä köyhä ja syrjäytynyt addikti vaan rikas hienolla autolla ajeleva huipputyyppi. Tai kuin Peppi Pitkätossun merikapteeni-isä, joka on mahtava heimopäällikkö alkuasukassaarella.

Pienelle lapselle voi olla hyvä paeta synkimmäksi hetkeksi mielikuvitusmaailmaan, mutta jo teini-ikäisellä on älyllisiä mahdollisuuksia nähdä narsistin puheiden ja tekojen välisen ristiriidan sekä vedätyksen läpi. Kapinointi ei kuitenkaan kannata, koska narsistilla on nuoreen nähden liian paljon taloudellista ja juridista valtaa.

Surullinen todellisuus kannattaa kohdata omassa mielessään, koska jos jatkaa narsistin rakkausvedätykseen uskomista, seuraa turhautuminen, viha ja lopulta lamautuminen. Narsistin muuttumista toivova on jatkuvassa valmiustilassa ja stressaantunut, koska ei voi poistaa stressin aiheuttavaa vanhempaansa pois arjestaan – ja ennen kaikkea mielestään.

Masennus ja toivottomuus ja lurkkivat nurkan takana. Narsistin lapsi voi kääntää aggression itseensä, mutta yhtä hyvin hän voi sairastua vahvuuteen tai hän voi itse muuttua tyranniksi. Todella moni narsistin lapsi pystyy irtautumaan vanhemmastaan henkisesti vasta nelikymppisenä. Vaikka jokaisen on irrottauduttava itse, sivustatuki on tarpeen.

Tämä lupausella vedättämisestä varoittaminen sai innoituksensa Janne Viljamaan muistiinpanoista Narsistin lapsena kirjasta.