Suunnista sumussa Markovin ketjua käyttäen

 

Muuttuvassa maailmassa toimiminen on kuin sumussa suunnistamista. Miten voimme toimia järkevästi ympäristössä, jossa on jopa satoja vaikuttavia tekijöitä? Kaikkia tekijöitä ei voi tietää, saatikka muistaa. Niinpä vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutuksia on miltei mahdotonta ennustaa.

Ratkaisuksi Toivonen ehdottaa matemaatikko Andrei Markovin ketjua, josta käytetään myös nimeä Monte Carlo – Markov Chain. Ideana on, että kun haluttu etenemissuunta on selvitetty, asetutaan tukevasti nykyhetkeen ja mietitään, mikä voisi olla paras seuraava askel mahdollisten askelten joukossa. Tiettyjen kriteerien avulla siis arvotaan, mikä askel veisi parhaiten toivottuun suuntaan.

Aika ajoin arvaus menee tietenkin pieleen, jolloin tulee takapakkia. Se ei kuitenkaan ole väärään uraputkeen joutumisen kaltainen katastrofi, koska jokaisen onnistuneen ja epäonnistuneen askeleen jälkeen mieli nollataan kunnolla. Ja sitten taas ryhdytään avoimin mielin arpomaan uutta askelta.

Mainittakoon, että nollaus ja arpominen ei tässä yhteydessä tarkoita Jepen tekniikkaa, jossa hän päättää aamulla suunnistaa työstä suoraan kotiin mutta iltapäivällä hän jo nollaa itsensä uudelleen ja päättääkin suunnistaa kapakkaan. Vaikka täydellinen suunnanmuutos elämässä on nollauksen jälkeen mahdollinen, etapit ovat yleensä suurempia kokonaisuuksia. Vaikka emme enää köröttele kiinteillä uraraiteilla, kyse ei ole päättömästä poukkoilusta.

Suunnistamme siis teko teolta, etappi etapilta kohti haluttua suuntaa, tyyliin hyvä elämä. On tärkeää huomata, että ihmisten väliset suhteet ja omaan kasvuun liittyvät prosessit ovat maailman sivu olleet yllätyksiä täynnä olevia ”monimutkaisia maisemia”. Vaikka miesinsinööri muuta mielellään kuvitteleekin.

””’

Idealähteenä kirja Veli-Matti Toivonen ja Marja Koivisto:  ITSEstään. Aineeton tuotanto ja henkilökohtainen kasvu (ai-ai 2010).