Narsistin lapsena

Narsistin lapsena

Pitkä tie itsenäisyyteen
Janne Viljamaa (Minerva 2015)

Kirja kuvaa oivallisesti, miten karua on kasvaa vaikeasti narsistisen ihmisen lapsena erityisesti ns. paremmissa perheissä, jossa narsisti pomottaa perhettään mennen tulleen komeiden kulissien takana.  Viljamaa huomauttaa, että selviytyminen vaatii paljon työtä ja pitkää terapiaa. Siksi olisin toivonut, että kirjassa olisi ollut edes yksi esimerkkitarina selviytymisen prosessista.

Toisaalta juristi ja nykyinen citymystikko Annu Palmu on kirjoittanut omakohtaisen toipumiskirjan Rakasta itseäsi. Löydä sydämesi viisaus ja voima.

Kirjana Narsistin lapsena sisältää paljon tuttua ainesta muista narsismia käsittelevistä kirjoista sekä sosiaalipsykologi Janne Viljamaan aiemmista kirjoista Itsetunto kuntoon (2006) sekä Pidä puolesi: Irti narsistin hampaista (2010). Koska kirjat ovat saatavilla suomeksi, jäsentelin ja tuunailin ajatuksia erillisiksi ”artikkeliksi”:

Narsisti vanhempana kuvaa, miten vahvasti narsistinen tai jopa psykopaattinen vanhempi toimii ja miten tämä pyrkii alistamaan jälkeläisiään.  Koska narsistilla on suvereeni valta suhteessa alaikäisiin, viisas oppii myötäilemään suuruudenhullua vanhempaansa alistumatta oikeasti.

Lupauksella vedätetyt muistuttaa, että ehdollinen rakkaus ei ole rakkautta vaan silkkaa vedätystä. Niinpä aitoa rakkautta tai mitää muutakaan narsistin hehkuttamaa hyvää ei kannata jäädä norkoamaan.

Häpeä kovuuden takana kertoo narsistin jälkeläisen kohtaamien traumaattisten tilanteiden synnyttämistä skeemoista. Eräs tapa reagoida narsistikiusaajan vedätyksiin, kiusaamiseen tai raivokohtauksiin on ottaa oppia perheen diktaattorista.

Psykoterrorismin ytimessä ollaan silloin, kun luulee tietävänsä toisen ihmisen tunteet,  ajatukset ja voinnin tätä paremmin.

Ahdistava vapaus

Vaikka olisi oppinut näkemään narsistin rakkausvedätyksen läpi, irrottautuminen ei ole helppoa. Narsistin harjoittaman psykoterrorismin kohde eli ”hyvinkasvatettu lapsi” on sopeutunut olemaan tämän omaisuutta ja elämään ilman omaa tahtoa.

Koska itsenäinen ajattelu on tukahdutettu vähättelyllä ja ivalla, omia rajoja ei ole tai niiden kunnioittaminen ei ole tuttua. Vapaus on kuin kuuma kekäle, joka pitää nopeasti luovuttaa pois. Valintatilanteessa pääsee huokaus: ”Tulisipa joku ja kertoisi.” Narsistivanhemman kasvattamalle vapauden pelkääjälle on tarjolla jos jonkinlaista harhaanjohtavaa elämäntapakonsulttia ja itsensä pylvään nokkaan nostanutta gurua.

Alistava kasvatus voi synnyttää itsearvostustyhjiön. Suorituksilla, kehuilla, palkinnoilla, patsailla tai tunnustuksilla tämän tyhjiön saa täyttymään hetkeksi, mutta pian oma arvo täytyy taas tarkistaa. Jatkuva oman arvon luotaaminen nielee omaa ja ympäröivän yhteisön energiaa.

Krooninen rakkauden kerjäläinen voi olla perso rahalle, asemalle, tittelille ja kiitokselle. Niinpä hän on altis tarttumaan narsistin vedätyksiin. Narsistivanhempi maalailee kaikkea kivaa huomiseksi, joka ei koskaan toteudu.

Toipumisessa oleellista on omien tunteiden ymmärtäminen. On hyvä miettiä, miksi tietyn ihmisen kohdalla alkaa ahdistaa. Miksi joku saa minut tuntemaan toivottomuutta? Miksi toisen kanssa on helppo olla ja puhuminen onnistuu heti? Tahdonko todella elää narsistin elämää hänen hyväkseen, koska en uskalla päästää irti ja elää omaa elämääni? Tahdonko olla aina samaa mieltä ja kieltää todelliset tunteeni, koska pelkään niin paljon hylkäämistä ja yksin jäämistä?

Toipumisen pitkän tien tavoitteena on rauhallinen omaksi itsekseen tuleminen. Se ei ole kostoa, vihaa tai oman riippumattomuutensa todistamista vaan vahvaa itsenäisyyttä. Vanhemmastaan eriytynyt tietää pärjäävänsä yksin, uskaltaa tehdä itsenäisiä päätöksiä sekä nauttii itsenäisistä ratkaisuistaan ja saavutuksistaan.