Ensin ote ja sitten irtipäästö

 

Selviytymiskirjallisuudessa puhutaan paljon siitä, että traumaattisista kokemuksista ja vääryyksistä kannattaa päästää irti. Neuvo on hyvä, mutta sitä ei ole ihan helppo toteuttaa. Mitä kylmempää kyyti on ollut, sitä vaikeampi sitä on olla vatvomatta.

Eilen törmäsin psykologi Ronnie Grandellin kirjassa Itsemyötätunto (Tammi 2015) seuraavaan loistavaan ajatukseen: ”Ensin pitää olla ote jostain, jotta siitä voi päästä irti.”

Toden totta! Kun marinoituu vääryyden liejutynnyrissä, liejusta ei saa mitään otetta. Sitä on kuin suossa: mitä enemmän poljet ja vatvot sitä syvemmälle vajoat. Pitäisi vaan malttaa kellua haisevassa liejussa ja kohdata tapahtunut ja sen herättämät tunteet lempeästi.

Kohtaamisen kautta lieju kuivuu ja glöntin voi heittää lopulta menemään. Tai sitten massasta voi joko muovata jotain hyödyllistä tulevaisuuden tarpeiksi.