Päivä outona

 

Se, mikä teki onnelliseksi lapsena, ei tyydytä aikuisena. Menestys on uskallusta elää aitona nykyisenä itsenään, mikä vaatii kärsivällisyyttä ja rehellisyyttä. Joskus Umin eli ”Uuden Minän” kaapista ulos astumisen estää pelko läheisten pilkasta tai sosiaalisesta arvonalennuksesta.

Jotta sosiaalisten odotusten todelliset paineet saataisiin näkyviin, kannattaa tehdä vuosittain ”Päivä outona” -harjoitus periaatteella: olen niin paljon ”eri ihminen” kuin tohdin. Ideana on toimia ja/tai pukeutua yhden päivän ajan eri tavoin kuin yleensä.

Jotta päivän haasteesta olisi hyötyä, jokaisen tulee valita outouden laatu ja määrä aivan itse. Ihmiselle, joka käyttää aina meikkiä kodin ulkopuolella, voi olla suuri kynnys kulkea kokonainen päivä ilman meikkiä töissä ja kaupungilla. Julkiateistille voi tehdä terää kulkea Raamattu näkyvästi kainalossa. Hippi voi pukeutua päiväksi liituraitaan. ”Suvakki” voi sonnustautua ”mamukiksi” (=maahanmuuttokriitikoksi) – tai päinvastoin.

Tahallinen naurettavaksi asettautuminen voi olla rankkaa, muttei sentään niin pelottavaa kuin nupullaan olevan itsensä näyttäminen. Sopivan outoa hahmoa esittäessä tilanne on itsellä hallussa. Seuraavana päivänä voi kiljahtaa kavereille: ”Aprillia, teinpä eilen sosiaalipsykologisen Päivä outona -kokeen!”

Voit yllättyä, miten monet eivät huomaa sinussa mitään erityistä. Ehkä siksi, että he keskittyvät niin tiukasti vain omiin asioihinsa. Tai siksi, että he pitävät ”outoiluasi” (esim. meikittömyyttä) täysin normaalina eli norminmukaisena käytöksenä.

Ja jos joku pilkkaa sinua päin naamaa, saatat huomata, ettei nauru ja vähättely merkitse ”oikeaa kuolemaa” vaan tilapäistä sosiaalisen hämmennyksen hetkeä. Koe voi tietysti paljastaa ympärilläsi olevat paskiaiset, joita osaat jatkossa karttaa.

”Päivä outona” valmentaa sinua sitä hetkeä varten, kun haluat toimia uudistuneen minäsi eli Umisi mukaan. Sinulla on uutta voimaa antaa vanhan sosiaalisen minäsi eli Vamisi ”kuolla”. Voit antaa pieneksi jääneen kasvonaamion hilseillä pois ja luot tilaa Umin kasvulle ja kukoistukselle.

’’’

Idea on tuimakoitu Stanfordin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen pitkäaikaiselta professorilta Philip Zimbardolta.