Papukaijan koulutuksen perusteet

Jarmo Tuutti (Sanasilta 2015)

Papukaija on villieläin, jolla on pelkästään liskoaivoihin rinnastuvat lintuaivot eli siltä puuttuvat nisäkäs- eli kaniaivot ja kieltä ymmärtävät älyaivot. Siksi sen käyttäytymistä ei kannata inhimillistää eikä sitä kannata kohdella siten kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Tuutin keskeinen tavoite onkin opettaa LUKIJAA ajattelemaan tilannetta papukaijan lintuperspektiivistä: miten saa lintunsa valitsemaan sen toiminnan, jota itse omistajana siltä toivoo.

Vaistojen ja tahdon ohjauksessa

Ei-inhimillistäminen tarkoittaa sitä, että lintua ei nähdä ”jääräpäisenä”, jos se ei halua palata häkkiin siksi, että ihminen käskee. Nälkäisenä ja/tai unisena se voi kuitenkin haluta mennä häkkiin syömään ja/tai nukkumaan. Tai se haluaa leikkimään jollain mielenkiintoisella lelulla. Kun papukaija lentää karkuun tai puree, se ei käy ihmisen kanssa valtataistelua vaan se puolustautuu kauhuissaan.

Kannattaa pitää mielessä, että papukaija ei osaa olla kiitollinen antamastasi hoidosta ja näkemästäsi vaivasta, kuten esimeikiksi nisäkäs osaa. Siksi voi järkyttää, jos papukaija puree ruokakippoon ruokaa tuovaa kättäsi. Papukaija ei pure ruokkivaa kättä kiittämättömyyttään vaan se puolustaa omaa ruokaansa eikä ymmärrä sitä, että sinä olet sitä ruokkimassa.

Papereiden tai puiden jyrsiminen kuuluu lajityypilliseen käyttäytymiseen, jota ei tule yrittää karsia pois vaan ohjata se sopiviin uomiin. Papukaijoilla on myös taipumus tehdä ”töitä” ruokansa eteen. Sen esi-isät tuskin olisivat selvinneet hengissä, jos olisivat istuskelleet kaiket päivät puun oksalla lauleskelemassa. Sama periaate pätee pesimiseen ja pesän puolustamiseen. Niinpä avoimet laatikot kannattaa sulkea ritilällä.

Selän ja siipien alta silittäminen sekä ruoan antaminen pinsettiotteella voi saada papukaijan kokemaan ihmisen puolisokseen. Silloin se voi suhtautua hyvin myrtyneesti ihmisen oikeaan puolisoon tai ystäviin.

Papukaija ei osaa laskelmoida vaan se vastaa vaistojensa mukaan ympäristön ärsykkeisiin. Toki meissä ihmisissäkin on lisko- tai lintuaivot. Jos kasvoillesi viskataan lasillinen kylmää vettä, suljet silmäsi välittömästi ja vaistonvaraisesti eli ei-tahdonalaisesti. Papukaijan tavoin sinäkin joko pakenet, hyökkäät tai hyydyt.

Myös papukaijoilla esiintyy alkeellista tahdonalaista toimintaa eli ne ovat taipuvaisia toimimaan tavalla, joka johtaa niiden kannalta toivottuun tulokseen. Vastaavasti ne vähentävät sellaisia tekoja, jotka johtavat sen kannalta ikäviin tuloksiin. Papukaijan koulutus perustuu siihen, että se ottaa opportunistisesti opikseen.

Saaliseläin

Luonnossa papukaijat ovat kasvissyöjiä ja niillä on lukuisia vihollisia, jotka voivat iskeä maasta tai ilmasta. Siksi ne ovat vaistovaraisesti varovaisia eläimiä, jotka eivät voi ilman omaa kokemusta ymmärtää ja tietää, että kotonamme ei ole sen luonnollisia vihollisia. Mikä tahansa uusi tuntematon asia, kuten lelu, voi olla papukaijan mielestä uhka. Uhka saa papukaijan perääntymään kaukaisimpaan nurkkaan tai ainakin nojaamaan taaksepäin.

Tärkein ahdistuksen aiheuttaja liene liian lähelle pyrkivä ihminen, joka ei tunnista papukaijan elekieltä.

Keskinäisen toimeentulon edellytys onkin, että papukaija kokee ihmisen turvalliseksi tai ainakin ei-uhkaavaksi. Jos ihminen yhdistyy riittävän usein pelottavaan tai ahdistavaan asiaan, pelkkä ihmisen näkeminen voi riittää aiheuttamaan pelkoreaktion.

Mitä korkeammalla lintu voi olla, sitä paremmin se tuntee olevansa suojassa maasaalistajilta. Varsinkin villimpi papukaija tuntee olonsa turvalliseksi korkealla ja kaukana ihmisistä. Jos ihminen näyttää esimerkiksi pyyhkeen kanssa hyökkäävän, sen linnunmielessä ei jää muuta vaihtoehtoa kuin hyökätä puremalla.

Käyttäytymisen muokkaamista

Koulutuksessa ei kannata käyttää rangaistuksia kuten rintaan tökkimistä tai linnun pyydystämistä ja kiinnipitämistä pyyhkeellä, koska moinen käsittely opettaa linnun pelkäämään ja inhoamaan ihmistä.

Suomen eläintenkouluttajat ry:n eettisissä periaatteissa todetaan, että kouluttajan tulee valita kuhunkin tilanteeseen eläimen kannalta mahdollisimman miellyttävän, eläimelle kivuttoman helposti ymmärrettävän ja toteutettavan pelottoman tavan. Papukaijan voi pakottaa alistumaan, mutta lopulta siitä tulee apaattinen zombie (lysytila) tai raivokkaasti puolustautuva tai kauhuissaan pakeneva (tapatila).

ABC-malli tulee sanoista antecendent (edeltäjä), behavior ja consequence. Koulutuksessa voimme vaikuttaa toiminnan edeltäjiin ja sen seurauksiin. Seurauksena voidaan pitää palkintoherkkuja. Vaikka papukaija tekee mielellään töitä saadakseen ruokaa, sitä ei saa pitää nälässä oppimisen tehostamiseksi. Perusruokaa tulee olla tarjolla, mutta terveellisiä herkkuja voidaan käyttää sopivassa määrin käytöksen muokkaajana.

Emme pysty suoraan kertomaan eläimelle, mitä siltä haluamme. Tilanteita ja ympäristöä muokkaamalla voimme saada aikaan tilanteen, jossa lintu tulee tehneeksi jotain oikein. Silloin sitä kannattaa palkita. Siten kerromme linnulle, että tätä sen kannattaa tehdä useammin. Jos ja kun se toimii väärin, lintuun ei kannata kiinnittää mitään huomiota, koska huomio voi olla palkinto.

Ehdoton vahviste eli palkinto on yleensä herkkupala, mutta myös mahdollisuus leikkiä mieleisellä lelulla voi toimia palkintona. Myös niskan rapsuttelu voi olla kesylle linnulle tepsivä vahviste. Myös odottamista voi vahvistaa siten, että jos lintu istuu orrella vesikupin vaihtamisen ajan, se pääsee ulos häkistä.

Ehdollinen vahviste tulee yhdistää ehdottomaan

Ehdollinen vahviste voi olla kehuminen. Kun sinänsä neutraali ärsyke, kuten sana ”hyvä”, yhdistyy herkkuihin, pelkkä ”hyvä” alkaa tuottaa mielihyvää. Silti oikea herkku on kuitenkin annettava, koska muuten ”hyvä” katoaa.  Ehdollinen vahviste on linnun perusvaistoille merkityksetön asia, mutta kun siihen liitetään ehdoton vahviste eli herkkupala, lintu oppii liittämään tietyn kehuäänen mielihyvään. Kehuääni tai muu merkki (kuten naksuttimen ääni) on helppo antaa oikealla hetkellä, mutta ehdoton vahviste on annettava riittävän nopeasti, koska muuten kehu menettää merkityksensä. Uutta taitoa opeteltaessa ehdoton palkkio on annettava joka ikinen kerta. Myöhemmin namupala voidaan jättää toisinaan antamatta.

Myös kehotuksen noudattamisen nopeutta voidaan palkita. Ensin luokse lentämisessä vahvistetaan vain niitä kertoja, jolloin lintu lentää luo viiden sekunnin sisällä pyynnöstä. Sitten vahvistetaan neljän sekunnin ja sitten kolmen sekunnin kuluessa reagointia jne. On tärkeää että reagointinopeutta treenataan putkeen, koska muuten lintu ei tiedä, mitä siltä odotetaan.

Jos linnulla on tapana jyrsiä ihmisen sormia sen istuessa kädellä, omistaja voi ryhtyä palkitsemaan lintua rauhallisesta istumisesta. Jyrsiminen jätetään huomiota, mutta namia tulee aina, kun lintu istuu kädellä hiljaa. Vastaavasti aggressiivisesti ruokakippoaan puolustavalle papukaijalle voidaan opettaa, että sen tulee istua orrella paikoillaan. Muuten ei tipu sapuskaa.

Positiivisella vahvistamisella kädelle astumaan opetettu lintu voi hypätä kädelle jopa innoissaan, kun tiedossa on jotain kivaa kuten mahdollisuus viettää aikaa omistajan kanssa. Lintu myös säilyttää kontrollin suhteessa ympäristöön sekä valinnanvapauden. Eli se tekee jotain saadakseen vahvisteen mutta yhtä hyvin se voi olla tekemättä mitään, jolloin se menettää mahdollisuuden saada jotain hyvää.

Herkkupalan on oltava tarpeeksi suuri, että lintu viitsii tehdä työtä sen eteen. Liian suuret palaset täyttävät linnun nopeasti, jolloin kiinnostus ruoan hankkimiseen katoaa. Ison ruokapalan syöminen on hidasta ja pidentää oppimissessiota. Eikä linnun lihominenkaan ole hyvä asia. Herkkuja tulisi käyttää vain kouluttamisessa.

Jos houkutus ei toimi, koulutuksessa voi olla myös ottaa enintään 10 sekuntia pitkä aikalisä. Aikalisän alkamiseksi annetaan linnulle merkki, josta lintu tietää, että aikalisän aikana palkintoa ei heru. Aikalisän jälkeen linnulla tulee olla mahdollisuus toimia oikein ja saada siitä palkinto. Aikalisän linnulle stressaava puoli on se, ettei aikalisä anna vihjettä siitä, miten tulisi toimia.

Ongelmatilanteita

Häkin virikkeisyyteen kannattaa panostaa. Virikkeiden puute voi johtaa huutamiseen ja höyhenten nyppimiseen, minkä ajatellaan olevan vastaava asia kuin ihmisellä itsensä viiltely. Lisäksi papukaijavoi vaellella ympäri asuntoa ja tuhoaa irtaimistoa. Kun häkissä on paljon virikkeitä, papukaija menee sinne mielellään. Virikkeellinen häkki onkin oiva keino ehkäistä ongelmia ennakolta.

Luonnossa oleva papukaija ei koskaan vietä aikaa yksin. Niinpä sille voi tulla tylsää, jos ja kun se joutuu olemaan yksin häkissä omistajan työpäivän ajan. Saadakseen seuraa, se yrittää huutaa saadakseen kotona olevan omistajan näkyviin. Jos omistaja sitten karjaisee: ”Hiljaa!”, taipumus huutaa tietysti lisääntyy. Lintu kun kuvittelee viestivänsä lajitoverin kanssa. Mutta jos omistaja ei ilmaannu paikalle huudosta huolimatta, käyttäytyminen ”sammuu”.

Pienikin ajoittainen ei-toivotun toiminnan vahvistaminen voi riittää pitämään ihmisen kannalta pahaa tapaa yllä. Jos lintu on oppinut, että huutamisella saa huomiota, harvinainen ja muusta kuin linnusta johtuva vierailu linnun häkin luona vieraillessa pitää tehokkaasti yllä huutamista.

Jos lintu pannaan pois heti kun se puree, lintu oppii, että se pääsee ikävästä ihmisestä tai tilanteesta puremalla eroon. Niinpä se alkaa purra heti kättelyssä. Pureminen ei ole linnulle ominaista käytöstä, joten on tutkittava, mikä on puremisen taustalla.

Joissain vanhemmissa oppaissa on neuvottu, että papukaija tulisi kesyttää kietomalla se pyyhkeeseen ja pitämällä pyristelevää lintua kiinni, kunnes se lopettaa ja oppii ”rakastamaan” omistajaansa. (Samaa ”turvaistamista” on sovellettu myös lapsiin). On itsensä huijaamista kuvitella, että lintu oppisi pitämään omistajastaan. Pakottamisen kautta eläin toimii vain välttyäkseen epämiellyttäviltä seurauksilta, jolloin se elää jatkuvan pelon alla. Mutta koska papukaija on saaliseläin, se ei välttämättä näytä omaa epätoivoaan.

Pakotteiden käyttöön on helppo sortua vahingossa. Kaikki asiat, jotka estävät ja vaikeuttavat linnun poistumista, ovat pakottamista. Linnulle pitää antaa mahdollisuus valita, ostallistuuko se koulutustapahtumaan vai ei. Riittää, että papukaijalle tulee antaa syy toimia ihmisen haluamalla tavalla.

Arki edellä

Kun uusi lintu tulee kotiisi, muutamana ensimmäisenä päivänä kannattaa välttää kaikkea vuorovaikutusta. Uusi paikka on tarpeeksi stressaava, joten on tärkeää, ettei sen tarvitse pelätä uuden kortteerin asukkeja. Anna linnun olla rauhassa häkissä pari viikkoa eli ole kyttäämättä ja tuijottamatta lintua. Se voi tuntua pitkältä ajalta, mutta papukaijan eliniässä se on lyhyt jakso. Tutut lelut ja tuttu ruokavalio antavat turvaa.

Yksikin pelästyminen aiheuttaa takapakkia luottamuksen syntymisessä. Luottamus tarkoittaa sitä, että lintu oppii, että vuorovaikutus ihmisen kanssa johtaa sen kannalta voittopuolisesti hyvään lopputulokseen ja että ihmisen taholta ei ole odotettavissa mitään ennakoimatonta tai pelottavaa.

Ole aluksi kuin papukaijaa ei olisikaan. Kun annat ruokaa, jätä mahdollisimman kauas mutta sen ulottuville. Anna linnun perääntyä häkin perukoille. On hyvä liikkua rauhallisesti ja lähestyä häkkiä aluksi hitaasti. Jos lintu on varautunut tai säikkyy, olet luultavasti liian lähellä, joten kannattaa perääntyä. Myöhemmin voit päästää linnun vapaaksi samalla kun katsot televisiota tai kirjoitat tietokoneella. Kun et reagoi siihen mitenkään, lintukin voi ottaa rennosti. Odota, että lintu ottaa kontaktia sinuun ja tarjoamiisi herkkuihin.

Arjen kannalta on järkevää painottaa sellaisia taitoja kuin kohteen seuraaminen, kädelle astuminen ja häkkiin palaaminen. Myös hoitotoimenpiteet ovat tärkeitä, kuten kynsien hoito tai pyyhkeeseen kääriminen ilman vastustusta sekä lääkkeen ottaminen ruiskusta.

Pienin askelin

Jos lintu pitää vaikkapa kädelle astumista riskinä, se ei uskalla lähestyä. Silloin on tärkeää palastella tehtävä pienempiin askeliin. Annetaan palkinto, jos ja kun lintu antaa käden lähestyä itseään. Tai jos eläin pelkää pölynimurin ääntä, pölynimuri on aluksi toisessa huoneessa ja mahdollisimman hiljaisella. Kun lintu tottuu ääneen, imuria voidaan tuoda lähemmäs ilman, että lintu lentää paniikissa ympäri huonetta. On äärimmäisen tärkeää seurata linnun elekieltä. Sille on annettava mahdollisuus paeta uutta ja pelottavaa asiaa mahdollisimman kauaksi.

Kynsien leikkaamista ei tapahdu luonnossa, joten kynsien hoidossa on tärkeää, että linnulla on mahdollisuus voi koska tahansa vetää jalkansa pois. Leikkausta voi kuivaharjoitella viemällä sakset kynnen ympärille leikkaamatta kynttä. Tätä voi toistaa kyllästymiseen asti kunnes luottamus on saavutettu eikä lintu vedä jalkaa pois. Sitten leikataan terävillä saksilla mahdollisimman pieni palanen ja palkitaan lintu isolla herkulla. Näin käydään kaikki kynnet läpi. Viilatessa ensi kerralla vain hipaistaan kynttä viilalla.

Lääkeruisku voi pelottaa papukaijaa, joten on hyvä antaa sen tottua ruiskuun kaikessa rauhassa niin, että ruisku ikään kuin vaivihkaa matkustaa lähemmäs. Makeaa mehua voi antaa ruiskusta, joten lääkkeen ottaminen on tuttu juttu kun lääke on sekoitettuna samaan makeaan mehuun. Matkahäkkiin laittamista kannattaa harjoitella säännöllisesti, jotta se menisi sinne sujuvasti, jos tulee kiire lähtö johonkin.

Häkin tulisi olla linnulle tarpeeksi suuri ja mieluinen ja turvallinen ruoka- ja nukkumapaikka. Häkissä olevia virikkeitä ja leluja kannattaa kierrättää eikä ovea kannata sulkea joka kerta kun olet häkin luona. Silti kotihäkkiin menemistä kannattaa harjoitella, jotta et joutuisi kiireessä jahtaamaan lintua. Linnulle voi myös opettaa, että häkkiin meno ei tarkoita sitä, että sinne joutuisi jäämään.

Papukaija voi puolustaa hyvinkin aggressiivisesti esinettä, jonka ihminen haluaa ottaa itselleen. Tästä on turha suuttua linnulle, koska sillä ei ole aavistustakaan esineiden juridisista omistussuhteista. Mikä tahansa papukaijan löytämä esine on ”sen ikioma”. Ratkaisuna on opettaa linnulle ”pudota” pyyntö, jonka opittuaan se päästää pyydettäessä irti esineestä. Tai se oppii odottamaan ruokakippojen tyhjentämisen ajan. Näin saat linnun kannalta vaarallisen tai itsellesi tärkeän esineen turvaan säikäyttämättä lintua turhan takia.