Sopivasti yritystä

 

Innostus, yrittäminen ja ponnistelu parantavat suoritustasoa mukavasti, mutta liiasta pinnistämisestä alkaakin seurata sähläämistä ja lopulta burn out. Ilmiössä pätee vanha kunnon suolakäyräperiaate. Jos puurossa ei ole lainkaan suolaa, se maistuu pahalta. Kun suolaa lisätään, maku paranee paranemistaan. Olemmeko löytäneet lineaarisen eli ”suoraviivaisen” suhteen: mitä enemmän suolaa, sen parempi puuro? No ei aivan. Tietyn pisteen jälkeen puuro muuttuu aina vain kammottavamman makuiseksi. Sama pätee pippuriin ja muihin mausteisiin.

 

Suolakäyrä

Oikea tilannenopeus

Jos et polje pyörääsi, pysyt paikallasi, mutta olet silti suuressa vaarassa kaatua. Jahka saat koneen hiljalleen käyntiin, vauhti kiihtyy ja pyörän ohjattavuus paranee. Jos poljet täydellä höyryllä, vauhdin kasvaessa altistut arviointivirheille. Niinpä saatat päätyä ruvelle ojaan. Vaikeassa maastossa voimmekin tulla pisteeseen, jossa hidastaminen tai peräti jarruttaminen veisi nopeimmin perille.

Yliväsyneenä puurtaessa itse kukin tekee sutta ja sekundaa. Mikä on sinulle se merkki, josta tiedät olevasi menossa turhan lujaa ja sähläyksen puolelle? Jotkut saavat päänsärkyä, toiset alkavat unohdella asioita. Itse et näitä merkkejä aina huomaa. Siksi on tärkeää, että läheiset varoittavat sinua heti, kun ”punainen valo alkaa vilkkua pääsi päällä”.

Jos olet muutenkin perusverkkainen luonne, saatat huomaamattasi liukua kroonisen kuhnailun tilaan. Ylikuhnailun voi tunnistaa siitä, että vaikka pitäisi tehdä vain jotain pientä ja mielekästä, lepokitka tuntuu liian raskaalta. Mikä on sinulle merkki siitä, että olet valumassa kohti ylikuhnailua? Monesti läheiset kertovat meille pyytämättä, milloin olet kuin ”jätkän räkä piikkilangassa” ja aika kääriä hihat.

Vaihtelevan haastavaa

Jos homma on liian helppoa tai tehtävät viistävät yli hilseen, putoat auttamattomasti FLOWn virrasta. Mikä on sopiva vaikeusaste juuri tällä hetkellä? Lukemaan opetellessa jaksoimme ”lukea” ehkä yhden sivun aapista päivässä ja olimme siitä totaalisen puhki. Nykyään jännittävä romaani heilahtaa yhdeltä istumalta, ja lukeminen tuntuu ”aivottoman” rentouttavalta.

Oppiessa haastavuusoptimi siirtyy suolakäyrässä oikealle. Oppiminen ja kokemuksen karttuminen aiheuttaa sen, että aiemmin haastavat tehtävät alkavatkin tuntua rasittavan tylsiltä rutiineilta – ja sitä kautta stressaavilta. Sopivan haastavissa tehtävissä pysyminen edellyttää tehtävien vaikeutumista. Juuri näin tapahtuu esimerkiksi koulussa, kun uusi kurssi tuo uutta opittavaa.

Toisaalta elämänkriisit kuten avioero, omaisen kuolema, työpaikan vaihdot, muutot yms. teettävät paljon raakaa työtä ja vaativat paljon uuden opettelua. Niinpä kriisien aikana kannattaa alentaa haastavuusrimaa muilla elämän alueilla. Mutta kun elämänvirta lipuu eteenpäin, uudessa suvantovaiheessa tarvitset taas uusia haasteita.

Kannattaa myös miettiä, kaipaatko lisää vaihtelua vai enemmän turvallisia rutiineja.

 

Loppuhämmästely: Mitähän järkeä siinä on, että puoli Suomea kuhnailee pitkästymispiinattuna (työttömänä) ja toinen puoli sählää näännyksiin ylikuormituksen ikeen alla? Puusta katsoen optimaalinen kuormanjako lisäisi eniten hyvinvointia ja ehkäisisi sairauksia. Watsonilaisen ”People mean what they do” -periaatteen mukaan täytyy olla jokin vielä tärkeämpi arvo, joka pitää yllä nykyistä menoa. Keksisi vaan, mikä se arvo on.

””’

Idealähteenä on Kriegel & Kriegelin kirja Huippusuorituksiin paineiden alla (Tammi 1986) on varsin selkeä ja kansantajuinen opas optimivireyden säätämiseen. Huomaa, että sivulla 39 alkavassa testissä asteikko on nurin päin eli 7 = täysin samaa mieltä ja 1 = täysin eri mieltä (numerot ovat vaihtaneet painovirheen takia paikkaa).

Jatkolinkki: Lopuksi kannattaa arvioida omaa suorituskykyä suhteessa muihin sukeltamalla FAS-kuutioon.