Suoliston salaisuus

Suoliston salaisuus

Kaikki kehomme keskeisestä elimestä

Giulia Enders (Otava 2015)

 

Olen näissä muistiinpanoissa muokannut asioiden järjestystä. Aloitan masuaivojen ja pääaivojen välisestä yhteydestä. Seuraavaksi käydään läpi ruoansulatuskanava suusta ”tuulikaappiin”. Ja lopuksi käydään läpi suoliston eläintarhaa.

 

Suoli ja mieli

Vauvana ”minämme” muodostuu varsin korostuneesti suolistosta ja aivoista. Kun vartumme, koemme maailmaa yhä enemmän ulkoaistien kautta. Silti suoliston yhteys aivoihin ei katoa. Aikuisen mieliala ei laske suolen huonon kunnon tai ruoansulatusvaivojen vuoksi niin paljon kuin vauvan. Silti terve ja hyvin ravittu suoli parantaa henkistä hyvinvointia hienovaraisesti.

Kuten arvata saattaa, suoliston signaalit kulkevat aivosaareen, joka on sisäaistimusten pääkeskus. Aivosaareen perehtynyt tutkija Bud Graig jopa väittää, että aivosaari on alue, jossa minämme syntyy ja jonka avulla se suunnistaa. Aivosaari luo joka neljäskymmenes sekunti kokonaiskuvan tilanteestamme.

Kun minämme istuu vilustuneena ja nälkäisenä, aivosaari motivoi muita aivoalueita tekemään jotain tilanteen parantamiseksi. Ehkä noustaan seisomaan ja hyppimään tai suunnistetaan jääkaapille. Tavoitteena on päästä takaisin tasapainoon. Tasapainon saavuttamiseksi tarvitaan tietenkin myös muiden aivoalueiden yhteistyötä. Silti kouraisu aivosaaressa panee meidät liikkeelle, joko kohti tai karkuun.

Suolisto syöttää massukieheen kautta tietoa myös mantelitumakkeisiin, aivotursoon, pihtipoimun etuosaan ja aivokuoren otsalohkon etuosaan. Suolisto aistii viimeisen ateriamme jokaisen molekyylin, nappaa ympärillä suhahtelevat hormoneja uteliaasti verenkiertoon. Se kyselee imusoluilta, miten päivä on sujunut. Se salakuuntelee hartaasti suolistobakteerien supinoita. Se kertoo kaiken kuulemansa aivoille. Vuonna 2013 havaittiin, että neljä viikkoa jatkunut tietyn bakteeriseoksen nauttiminen muutti ennen kaikkea niitä aivoalueita, jotka käsittelevät kipuaistimuksia ja tunteita.

Suoli säästöliekillä

Kun aivot havaitsevat hätätilan, jonka ratkaisemiseen tarvitaan energiaa, sitä lainataan suolistolta. Suolistolle tiedotetaan sympaattisten hermojen välityksellä, että nyt on hätä ja suolen on väliaikaisesti toteltava. Stressi aktivoi ruoansulatusta jarruttavia hermoja ja maha panee meidät tosi paikan tulleen jopa oksentamaan.

Lievemmissä pulmissa suoli mukautuu säästämällä ruoansulatusenergiaa toimimalla säästöliekillä. Suolisto tuottaa vähemmän limaa ja hidastaa lävitseen kulkevaa verenkiertoa. Tämä on suoliston hidas versio nopealle ja koko ruoansulatuksen pysäyttävälle oksentamiselle.

Lievempien ja pitkään jatkuvien pulmien suhteen suolisto on kiltti ja kuuliainen. Ennen pitkää suoliston verenkierron heikkeneminen ja limakalvopinnan oheneminen heikentää suolenseinämiä. Sillä on ikäviä vaikutuksia: ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja ripulia. Suolenseinämän imusolut tuottavat poikkeuksellisen paljon välittäjäaineita, jotka herkistävät suoliston ”aivoja” vielä lisää. Emme saa ruoasta normaalia energeriamäärää ja suolisto rasittuu. Stressijaksot ovat energialainaa eikä siinä kirjanpidossa pitäisi jäädä liiaksi velkaa.

Kun suoliston elinehdot ovat myrskyisät, siellä asuu eri bakteereja kuin rauhallisina aikoina. Ikävät bakteerit, jotka selviävät kovassakin menossa lisääntyvät tavallista paremmin. Tosin niiden pitämien bileiden jälkeen mielialamme ei ole paras mahdollinen vaan enempi krapulainen. Suoliston ikävillä bakteereilla on myös taipumusta jäädä majailemaan suolistoomme akuutin kriisitilanteen jo mentyä ohi. Onneksi emme ole suoliston armoilla vaan voimme ruokavaliolla vaikuttaa siihen, millaista porukkaa suolistossamme asustaa.

Ruoansulatuskanava

Suu ja sylki

Sylki on hammaskiillettä suojaavaa suodatettua verta, josta sylkirauhaset ovat poistaneet punasolut. Kalsium, hormonit sekä immuunijärjestelmän tuotokset pääsevät suotimen läpi sylkeen. Niinpä sylkinäytteen perusteella voidaan testata immuunisairauksia ja muutamien hormonien pitoisuuksia. Suodatuksen lisäksi sylkirauhaset voivat tuottaa sylkeen morfiinia vahvempaa kipua lievittävää ainetta, jota kutsutaan opiorfiiniksi. Se löydettiin vuonna 2006. Kipulääke on tarpeen, koska suu on melkoinen ”herkkis”. Eräs teoria lohtusyömiseen on se, että syöminen aktivoima sylki lievittää paitsi fyysistä kipua myös henkistä masennusta.

Syljessä on myös musiineja. Musiini on lima-ainetta ja se on suusta tulevien kuplien perusta. Musiinit kietovat hampaamme ja ikenemme suojaavaan kalvoon. Bakteerit takertuvat musiinikalvoon kunnes syljen antibakteeriset aineet ehtivät tuhota ne. Näin bakteerit eivät pääse hyökkäämään kimppuumme.

Sylkeä syntyy päivän aikana litrasta puoleentoista. Öisin sylkeä muodostuu vähän, joten aamulla hengitys voi haista pahalta ja kurkku voi olla hellänä. Kahdeksan tunnin heikko syljeneritys tietää mikrobeille avoimia ovia ja hulluja päiviä.

Nielun proput

Joskus nielurisoihin piiloutuu valkoisia kivettymiä eli proppuja, jotka haisevat kammottavalle. Propun uhri taistelee viikko kaupalla haisevan hengityksen ja kummallisten makuelämysten kanssa. Ahkera hammasten harjaaminen, kurlaaminen tai kielen pesu ja kaapiminen eivät auta. Joskus proput poistuvat itsestään, mutta pallerot on mahdollista painella itsekin pois risoista, kunhan vähän harjoittelee. Suun paha haju katoaa alta aikayksikön.

Proppuja voi tunnustella sivelemällä sormea tai pumpulipuikkoa risojen päällä. Jos sormi haisee pahalle, voi ryhtyä etsimään proppua. Homman voi turvallisesti jättää korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkärille. Lujaluontoiset voivat piinata itseään YouTube-videoilla, joiden avulla voi opiskella proppujen pullauttamistekniikoita. Videoista voi myös nähdä risoista löytyneitä ennätyskokoisia pallukoita.

Ruokatorvi

Kun nielemme ruoan nielusta ruokatorveen, kitapurje ja ylin nielunkurojalihas sulkevat nenäontelon uloskäynnit. Korvat rekisteröivät silloin pienen molskahduksen. Äänihuulet sulkeutuvat ja kurkunkansi nousee ja koko suun pohja laskee. Voimakas aalto siirtää ruokapalan ruokatorveen syljen myötäellessä suupalaa.

Ensimmäinen ruokatorven kolmannes (eli nielun ja kurkun alue) on poikkijuovaisten eli tahdonalaisten lihasten ympäröimä, joten pystymme rekisteröimään suupalan liikkeet. Tiedostamaton sisäinen maailma alkaa rintalastan yläpuolella olevasta kuopasta alaspäin. Siitä lähtien ruokatorvi muodostuu sileästä lihaskudoksesta.

Ruokatorvessa suupala etenee aaltoliikkeen tavoin 5 – 10 sekuntia. Palasen saapuessa kohdalle ruokatorvi laajenee ja suupalan mentyä ohi se taas sulkeutuu, joten suupala ei voi työntyä taaksepäin. Käytävä toimii niin automaattisesti, että ruoka kulkeutuu mahalaukkuun jopa päällä seistessä, koska ruoka uhmaa painovoimaa. Tätä brakedancereiden snakeksi eli käärmemäiseksi kutsumaa liikettä sanotaan peristaattiseksi liikkeeksi.

Ruokatorven pintaa kiertävät lihassäikeet muodostavat spiraalin, mikä on syynä ruokatorven rengasmaisiin liikkeisiin. Kun säikeitä vetää pituussunnassa, säikeet eivät katkea vaan venyvät samaan tapaan kuin kierteinen puhelinjohto. Säikeet yhdistävät ruokatorven selkärankaan. Kun ojennamme ruokatorvea pituussunnassa suoristamalla selän suoraksi tai peräti taaksepäin kaarelle ja leuan ylös, ruokatorvi pitenee. Tällöin ruokatorvi sulkeutuu sekä alhaalta että ylhäältä, mikä säästää meidät happamilta röyhtäisyiltä.

Normaalisti ruokatorvi tekee tasapainoista, alaspäin suuntautuvaa aaltoliikettä ja ruokatorvi pysyy syljen ansiosta puhtaana. Purukumin syöminen, veden tai teen tiheä siemailu näyttää hermoille oikeaa suuntaa: nielusta mahaan. Rentona ollessamme sulkijalihas sulkeutuu tasaisemmin eikä mahahappoja muodostu niin paljon.

Vino mahalaukku

Juuri ennen suupalan tai nestepulssin saapumista, mahalaukku rentoutuu. Ruokatorvi yhtyy mahalaukun oikeaan reunaan. Kun juomme kulauksen vettä, neste pääsee valumaan mahalaukun lyhyttä sivua pitkin suoraan ohutsuolen suulle. Kiinteä ruoka puolestaan tömähtää mahalaukun vasempaan ja suurempaan pussipuoleen, minne se jää poukkoilen hajoamaan. Meillä on siis tavallaan kaksi mahaa samassa paketissa. Toinen hoitaa nesteen, toinen kiinteän ravinnon.

Mahalaukku venyy venymistään kunnes ruoan tulo loppuu. Pelko ja stressi voivat vaikeuttaa sileän mahalihaksiston venymistä, jolloin tulee nopeasti täysi olo ja voimme pahoin jo pienten annosten jälkeen. Kun ruokaa on mahassa, mahalaukku alkaa keinua kuin pesukone ja se hajottaa ruokaa noin parin tunnin ajan. Mahalaukun keinunta saa koko ruoansulatuskanavan hereille. Suolisto alkaa työntää sisältöä eteenpäin tehden tilaa uudelle tavaralle. Myös vessahätä voi yllättää heti ruokailun jälkeen.

Mahalaukku on paljon korkeammalla kuin yleensä kuvitellaan. Se alkaa vasemman nännin alta ja päätyy oikean kylkikaaren alle. Kun ihmiset sanovat, että heillä on mahavaivoja, kyse on oikeasti suolistovaivoista. Heti mahalaukun yläpuolella pallealihas, jonka yläpuolella on sydän ja keuhkot. Runsaan aterian jälkeen voi olla raskasta hengittää sisään, koska pallean on vaikeampaa liikkua alas vatsaontelon täyteyttä vastaan.

Roemheldin oireyhtymä

Mahalaukun vinouden tulos on Roemheldin oireyhtymä. Oire lähtee liikkeelle, kun mahalaukun vasemmalle ”pesukonepuolelle” kerääntyy paljon ilmaa ja/tai suoliin runsaasti massaa. Kun ilmakupla tai vatsaontelon sisältö painaa alhaalta päin sydäntä, autonominen hermosto stimuloituu. Oireena voi olla pyörryttävä tunne ja/tai kuvottava pahoinvointi. Syntyy hengityshäiriö ja sitä kautta ahdistuskohtaus. Voimakkaat ja pelottavalta tuntuvat sydänkohtauksen kaltaiset rintakivut ovat mahdollisia. Lääkärit pitävät näitä potilaita luulosairaina sen sijaan että kysyisivät näiltä: ”Oletteko yrittänyt röyhtäistä tai pieraista? Se voisi auttaa vähentämällä vatsaontelon painetta.”

Ilman saa pois nielemällä hieman lisää ilmaa, koska nieleminen siirtää ruokatorven aukkoa lähemmäs ilmakuplaa, jolloin ilma pääsee röyhtäyksen kautta vapauteen. Ilmakupla voi tuottaa varsinkin oikealla kyljellä maattaessa painetta, mitä voi helpottaa siirtymällä vasemmalle kyljelle.

Oireyhtymästä kärsivien kannattaa välttää turvottavaa ruokaa sekä hoitaa maha- ja suolistoflooran epätasapaino kuntoon. Jos suolistossa on ahkeria kaasuntuottajia, öinen disko vaihtuu aamulla trumpettikonsertiksi. Varsinkin alkoholin käyttöä kannattaa välttää, koska alkoholi lisää ilmanmuodostusta aiheuttavien bakteerien määrää tuhatkertaisesti.

Refluksitauti

Jos ruokatorvi tähtäisi keskelle mahalaukkua, jokaisella kävelyaskeleella kaksinkertaistuva vatsaontelon ja mahapaine nostaisi ruokaa ylös. Nauraessa tai yskiessä vatsalihasten tuottama paine vielä moninkertaistuu. Nokkela ruokatorven mutka sekä ruokatorven ja mahalaukun välinen sulkijamekanismi eli ”takaiskuventtiili” pitää huolen siitä, että naurun mukana ei tule myös oksennus.

Tupakointi aktivoi samoja aivojen alueita kuin syöminen. Olo tuntuu täydemmältä ja mahahappojen tuotanto lisääntyy ilman todellista syytä. Ruokatorven sulkijalihas erehtyy aukeamaan turhan takia, mistä syntyy röyhtäily- ja närästysoireita. Siksi refluksin vähentämiseksi suositetaan tupakoinnin, voimakkaiden mausteiden, alkoholinkäytön, hyvin sokeripitoisen ruokien ja suklaan sekä kahvin nauttimisen vähentämistä.

Kielen hermoissa makusignaaleja vahventava glutamaatti eli glutamiinihappo vapautuu hermoista normaalisti. Jos ja kun glutamaattia lisätään ruokaan mausteeksi, mahalaukun hermot ei hämmennykseltään tiedä, tuleeko glutamaatti kollegoilta vai onko kyseessä lisämauste. Niinpä hermosto erehtyy nostamaan ”oksennusta suuhun”. Refluksista kärsivän kannattaa pitää pieni glutamaattipaasto eli tiirailla esiintyykö ruoan tuoteselosteessa sana natriummonogultamaatti tms.

Happovaivoista alle kerran viikossa kärsivä voi turvautua tiukan paikan tulleen mahahappoja neutraloiviin lääkkeisiin, jotka tosin sisältävät haitallista alumiinia. Kotikonstina on perunamehun juominen. Pysyväksi ratkaisuksi happolääkkeistä ei ole, koska ennen pitkä maha alkaa tuottaa lisää happoa, koska se haluaa happonsa takaisin. Mahahapot ovat tärkeitä, koska ne hävittävät allergeeneja ja haitallisia bakteereja. Lisäksi ne auttavat hajottamaan valkuaisaineita. Tarvitaan siis elämäntapamuutoksia. Kun hermoston toiminta palaa oikealle tielle herkistävien ruoka-aineiden välttämisen ja/tai rentoutuskeinojen avulla, refluksioireet helpottuvat.

Oksentaminen ja sen estäminen

Oksentaminen vaatii tarkkaa koordinaatiota. Miljoonat aistinsolut testaavat mahan sisältöä, tutkivat verta ja käsittelevät aivojen vaikutelmia. Tieto välitetään aivoihin, jotka punnitsevat oksennetaanko vai ei. Jos aivot päättävät oksentaa, pahoinvointialue aktivoituu. Muutumme kalpeaksi, koska veri vetäytyy poskista ja vaeltaa mahaan. Verenpaine laskee ja syke hidastuu.

Varma oksennuksen varoitusmerkki on syljen voimakas erittyminen, mikä suojelee hampaita mahahapoilta. Masu eli maha ja ohutsuolen alku tekevät pientä hermostunutta liikettä. Lihakset soutavat huopaavat masun sisältöä pikkupaniikissa edestakaisin. Liike tapahtuu sileiden eli tiedostamatta ohjautuvan lihaksiston alueella. Masun vellominen synnyttää halun etsiä sopiva astia.

Tyhjä maha ei auta oksennusta vastaan, koska myös ohutsuoli voi tyhjentää sisältönsä. Ohutsuoleen johtava sulkijalihas päästää ohutsuolen sisällön mahalaukkuun, mikä ärsyttää mahan herkkiä hermoja. Ne lähettävät tiedon aivojen oksennuskeskukseen. Keuhkoihin vedetään syvästi ilmaa, hengitystiet sulkeutuvat. Mahalaukku ja ruokatorven sulkijalihas eli takaiskuventtiili rentoutuvat täysin, jolloin (pallea?) ja vatsalihakset pusertavat mahalaukun ja pohjukaissuolen tyhjäksi ikään kuin olisimme hammastahnaputkilo.

Oksentamisen tapa kertoo syistä. Oksennus voi tulla lähes varoittamatta ja voimakkaana hyökynä. Tällöin aistinsolut ovat laskeneet, että taudinaiheuttajia on tullut vastaan liikaa ja ne vetävät hätäjarrusta. Vaikka immuunijärjestelmä olisi ehkä voinut hoitaa asian, vastuu siirtyy vatsalihaksille ja suoliston lihaksille.  Pilaantuneen ruoan tai alkoholin aiheuttaman myrkytyksen yhteydessä tulee kohtelias etukäteisvaroitus, mutta oksennus tulee hyökynä.

Joskus oksennusreaktio suojelee meitä ilman todellista fyysistä vaaraa. Matkapahoinvoinnista johtuva oksennus johtuu siitä, että silmien kautta tuleva tieto poikkeaa huomiota herättävästi tasapainoaistin tuomasta tiedosta, jolloin aivot vetävät kaikista mahdollisista hätäjarruista meitä suojellakseen. Merisairaan kannattaa katsoa kauas horisonttiin eikä autossa kannata lukea.

Myös voimakkaat tunteet, stressi tai pelko voi ruiskuttaa verenkiertoon liikaa kortikotropiinia vapauttavaa ainetta = CRF, joka käynnistää HPA-kolmion. Aivolisäkkeen ohella myös ruoansulatuskanava tuottaa CRF:ää. Kun ruoansulatuskanavan solut havaitsevat suuria CRF-määriä, on yhdentekevää, tuleeko viesti aivoista vai suolistosta. Hermosto reagoi ripulilla, pahoinvoinnilla tai oksennuksella.

Jos ja kun aivot päättelevät, että elimistö ei jaksa eikä ehdi huolehtia ruokamassan leppoisasta sulatuksesta, oksennus kuljettaa ruokamassan ulos. Näin elimistö säästää siinä hetkessä energiaa ja aivot voivat keskittyä hätätilanteen hoitamiseen. Oksennus voi toimia myös puolustautumiskeinona: kun oksentaa hyökkääjän päälle, hyökkääjä saattaa jättää uhrin rauhaan.

Pahoinvointia kuriin

Tuoreessa inkiväärissä on ainesosia, jotka puuduttavat maha- ja suolihermoja sitä kautta rauhoittavat oksennuskeskuksen ja oksennusrefleksin. Myös allergialääkkeiden histamiinia tukahduttavat lääkkeet tukahduttavat oksennuskeskuksen toimintaa. Akupunktiopiste P6 painaminen ja/tai sively voi auttaa. P6 sijaitsee kolme sormen leveyttä ranteesta kyynärtaipeeseen päin keskellä. Pisteen hieromisen rentouttaa palleaa ja vaikuttavat mahalaukkuun ja lantioon. Rentoutustekniikat sekä musiinkin kuuntelu korvakuulokkeilla voi auttaa tähän lajiin.

On olemassa purukumeja ja matkapahoinvointilääkkeitä, jotka turruttavat suolistohermoja. Mutta samalla ne poistavat myös pelon tunteen. Jos suolistosta voi nousta selittämätöntä huonovointisuutta ja ikäviä tunteita, voisiko niistä päästä eroon suolistoa turruttavilla lääkkeillä.

Esimerkiksi alkoholi saavuttaa ensimmäisenä suoliston hermot. Kuinka suuri osa yömyssyn tai viinilasin vaikutuksesta on masuaivojen rauhoittumisesta. Tekeekö Lactobasillius reuteri paremman olon kuin Bifidobacterium animalis? Lactobasillus reuteri pystyy tyynnyttämään suolen kipua aistivia soluja.

Myös ajatukset vaikuttavat. Esimerkiksi hypnoterapeutit työskentelevät ajatusleikkejä ja mielikuvitusta hyödyntämällä. Näin voidaan muuttaa suhtautumistapaa stressaaviin ärsykkeisiin. Hypnoterapiasta on saatu hyviä tuloksia mm. ärtyneen suolen oireyhtymän hoidossa. Varsinkin lapsipotilaat hyötyvät eli heidän kipujaan on voitu vähentää merkittävästi.

Ohutsuoli

Neste menee ruokatorvesta mahalaukun läpi sukkana pohjukaissuoleen. Kiinteämpi ruoka jatkaa mahakeinussa kunnes osaset ovat tarpeeksi pieniä ja muruset siirtyvät uuden sulkijalihaksen eli mahaportin kautta pohjukaissuoleen.

Ohutsuolen alussa pohjukaissuolen puolella on pieni reikä, pohjukkainsuolinysty. Se muistuttaa jonkin verran suussa olevia sylkirauhastiehyeitä. Maksan ja haiman tuottamat ruoansulatusnesteet kulkeutuvat pohjukaissuoleen. Nesteissä on samoja ainesosia kuin kauppojen pesu- ja huuhteluaineissa eli rasvanliuottimia ja ruoka-aineita pilkkovia entsyymejä. Ne liottavat ja rasva-, valkuais- tai sokeripitoisia aineita.

Ohutsuolen motto kuuluu: eteenpäin. Kuitu edistää tavaran etenemistä, koska sulamaton kuitu painaa suolen seinämää, ja suoli vastaa painamalla takaisin. Tämä suolijumppa huolehtii siitä, että ruoka pääsee nopeammin läpi ja tavara pysyy sopivan pehmeänä. Ohutsuolessa on paljon tahdistinsoluja, joten suolta voi ajatella kirkkoveneenä, jossa perämies rummuttaa tahtia.

Ohutsuoli rakastaa puhtautta eli koko ”keittiö” siivotaan heti aterian jälkeen. Kaksi tuntia ruoansulatusprosessin jälkeen kaikki on putipuhdasta eikä mikään haise. Puhdistustoimenpiteen nimi on ”vaeltava motorinen kompleksi”. Kameralla seurattuna näky on niin liikuttava, että jopa kuivat luonnontieteilijät nimittävät vaeltavaa motorista kompleksia pikku taloudenhoitajaksi. Taloudenhoitajan toimet kuuluvat mahan, tai oikeammin ohutsuolen, kurinana. Maha ei kurise nälkää vaan sitä, että mahalaukku ja ohutsuoli ovat tyhjät, väylä on vapaa ja taloudenhoitajalla on aikaa ja tilaa siivota.

Paisti voi viipyä mahalaukussa kuusi tuntia ja ohutsuolessa viisi tuntia eli masulta (mahalaukku + ohutsuoli) kuluu sen käsittelyyn jopa 11 tuntia. Jos siivoustoiminnon aikana syödään jotain, prosessi keskeytyy. Jatkuva napostelu ja/tai ruoan huono pureskelu ei jätä aikaa ja tilaa siivoukselle. Olen vuonna 1976 kuullut vertauksen, että mahalaukku ja ohutsuoli on kuin pesukone: jos kesken pesuohjelman lisäät pesukoneeseen vaikkapa nenäliinan, pesuohjelma alkaa aina alusta. Ideana on, että masulle pitää antaa aterioiden välillä vähintään sulatusrauha eli tilaisuus käyttää ohjelma loppuun. Nestettä voi vapaasti juoda. Ainakin yöllä masulla on aikaa siivota itsensä putipuhtaaksi.

Vilauksen villat

Ohutsuolessa on kolminkertaiset ”karvat”. Jokaisella ohutsuolen seinämän neliömillimetrillä ruokasulaan tunkeutuu 30 pientä nukkasäiettä eli villusta. Villukset pystyy juuri ja juuri erottamaan paljaalla silmällä. Kokonaisuutena ohutsuolen pinta näyttää sametilta. Mikroskoopilla nähdään, että jokaisen villuksen karvan pinnalla on samettimaisia ulokkeita. Näiden ”villuksien villuksien” päällä on vielä hirvensarvien muotoon haaroittuvia rakenteita eli oligosakkarideja. Jos sisäkkäiset pinnat silitettäisiin tasaiseksi, ohutsuoli olisi 3 – 6 metrin sijaan 7 kilometriä pitkä. Suolistomme pinta-ala on noin sata kertaa suurempi niin kuin ihomme pinta-ala.

Molekyyleiksi pilkkoutuneet ravintoaineet imeytyvät jokaisessa mikrovilluksessa olevan verisuonen läpi puhdistettavaksi maksaan ja sieltä sydämen kautta verenkiertoon.

Rintatiehyt on rasvaviemäri

Rasvat napataan ohutsuolen kautta pieniin imusuoniin, jotka kaikki laskevat yhteen leveään rintatiehyeeseen (ductus thoracius). Heti rasvaisen aterian jälkeen rintatiehyessä on niin paljon pieniä rasvapisaroita, että neste ei ole enää läpinäkyvää vaan valkoista kuin maito. Kerättyään rasvan rintatiehyt tekee kaarroksen mahasta pallean kautta suoraan sydämeen. Toisin kuin ravinteikas veri, imuneste ei kierrä ja puhdistu maksan kautta. Näin sekä hieno oliiviöljy että mäkkärin uppopaistorasvakin kaadetaan suoraa päätä sydämeen.

Huonot ja vaaralliset rasvat tehdään vaarattomaksi maksassa eli kun sydän on pumpannut verta ympäriinsä ja rasvapisarat ajautuvat lopulta maksaan. Näin käy melko nopeasti, koska maksan kautta kulkee paljon verta. Sitä ennen sydän ja verisuonet ovat kuitenkin toimittaneet eteenpäin sitä, mitä mäkkäri ja kumppanit ovat ostaneet halvimpaan mahdolliseen hintaan.

Öljyissä ja rasvoissa on eroa. Oliiviöljy muuttuu roskarasvoihin verrattuna houkuttelevammalta, koska oliiviöljy kykenee estämään happosyntaasin. Rasvahapposyntaasi on rasvakudoksen entsyymi, joka valmistaa rasvaa ylimääräisistä hiilihydraateista. Oliiviöljy hyödyttää myös paksunsuolen hyviä bakteereja. Nieluun tuleva pistelevä (ikävä) tunne johtuu oliiviöljyn sisältämistä flavonoideista.

Lihan, maidon ja munien eläinrasvat sisältävät paljon enemmän arakidonihappoa kuin kasvisrasvat. Arakidonihaposta elimistö valmistaa kivulle herkistäviä välittäjäaineita. Rypsiöljyn, pellavaöljyn tai hamppuöljyn kaltaisissa rasvoissa on enemmän tulehdusta ehkäiseviä alfalinoliinihappoja. Oliiviöljyssä on oleokantraalia, jolla on myös tulehdusta ehkäisevä vaikutus eli se vaikuttaa samalla tavalla kuin ipuprofeeni ja asetyylisalisyylihappo. Akuuttiin päänsärkyyn ne eivät auta, mutta kroonisissa tulehdussairauksista kärsivää ne auttavat säännöllisesti käytettynä.

Sokerit

Iän myötä ohutsuolen kyky pilkkoa ja imeyttää niin maitosokeria eli laktoosia kuin hedelmäsokeria eli fruktoosiakin heikkenee. Kun GLUT-5 -kuljetusproteiinit eivät toimi, syödyn päärynään hedelmäsokeri vaeltaa maitosokerin tapaan sulamattomana paksuunsuoleen. Paksunsuolen eliöstö pitää niin laktoosin kuin fruktoosinkin osalta pilkkomisbileet, mistä seuraa mojovat ilmavaivat.

Laktoosi-intoleranssin tavoin fruktoosi-intoleranssi tuottaa mahakipuja. Niinpä iäkkäämmän painonpudottajan kannattaa varoa salaattikastikkeissa käytettyä fruktoosi-glukoosi-siirappia, joka vaimentaa kylläisyyshormoni leptiinin. Salaattikastike kannattaa pöyräyttää itse etikasta ja öljystä.

Valkuaisaineet

Muutamissa kasveissa on riittävästi kaikkia aminohappoja: soija, kvinoa, amarantti, spiruna-sinilevä, tattari ja chia-siemenet. Myös tofu toimii kuten liha, jos kohta moni on tofulle allerginen.

Aminohappo tryptofaani takertuu fruktoosiin. Jos sulamatonta fruktoosia on paljon, vapaata tryptofaania ei jää jäljelle onnelisuushormoni serotoniinin valmistukseen (95 % serotoniinista syntyy suolistossa). Tämä voi synnyttää masennusta. Serotoniini edistää kylläisyyden tunnetta, joten nälkäkohtaukset ja jatkuva napostelutarve voivat johtua fruktoosi-intoleranssista.

Paksusuoli

Paksusuoli alkaa umpisuolesta, jonka sivussa on suolen mikrobivirtaa seuraava ja säilövä umpilisäke.  Umpilisäke koostuu pelkästään imukudoksesta. Umpilisäke on turvasäilö hyville bakteereille, josta paksusuoli saa ripulin tai antibioottikuurin jälkeen ”hyviä” bakteereja.  Jos ja kun ikävä bakteeri saapuu umpilisäkkeen alueelle, bakteeri saarretaan kauttaaltaan. Mutta jos bakteeri on umpituhma, umpilisäke tulehtuu ja se on leikattava pois.

Paksusuoli on paksu, koska se tarvitsee hommailuilleen paljon tilaa. Ohutsuolessa imeytetään kukaties jo toista tai kolmatta ateriaa, mutta paksusuoli ei anna sen häiritä omaa rauhaansa.

Paksusuoli (pasu) työskentelee verkkaisemmin, koska sen täytyy ottaa niin monta osapuolta huomioon. Suolistobakteerit tarvitsevat itselleen riittävästi aikaa voidakseen vastaanottaa kaiken sulamattoman ravinnon. Muu keho haluaisi ruokasulasta lainaamansa ruoansulatusnesteet takaisin. Esimerkiksi kalsiumin tapaisia tärkeitä kivennäisaineita pystytään imeyttämään. Jos olemme peloissamme ja aivot hoputtavat pasua eikä pasulla ei riitä aikaa imeyttää nesteitä, seurauksena on ripuli. Jos aivot eivät haluaisi mennä aina vessaan, tuloksena on ummetus.

Suolistoflooran avulla saamme ylimääräisen annoksen energiapitoisia rasvahappoja, K-vitamiinia, B12 vitamiinia, tiamiinia (B1) ja riboflaviinia (B2). Sen ansiosta veri hyytyy paremmin, migreeni pysyy loitolla. Viimeisellä suolen metrillä myös neste- ja suolatasapaino tarkistetaan.

Myös paksunsuolen imeyttämät aineet päätyvät veren kautta tutkittavaksi maksaan. Poikkeuksena ovat suolen viimeiset senttimetrit, joiden imeytystuotteet menevät suoraan verenkiertoon. Tähän liittyy peräpuikkojen pillereitä nopeampi ja herkempi vaikutus. Lääkettä tarvitaan vähemmän kuin pillereissä. Jos ei halua rasittaa maksaa esimerkiksi kuumelääkkeillä, voi käyttää peräpuikkoja.

Tunteva ”tuulikaappi”

Ruoansulatus voi toimia normaalisti, mutta aivan paksunsuolen eli pasun lopussa ei olla enää yhtä mieltä siitä, pitäisikö sisältö päästää ulos vai ei.  Peräaukon tietoisen sulkijalihaksen parina ja on sisempi tiedostamaton sulkijalihas.  Sisemmän ja ulomman sulkijalihaksen väliin jää ikään kuin tuulikaappi, johon sisempi ”ovi” päästää kokeeksi joko ilmaa tai tukevampaa tavaraa. Jos tuulikaapin aistinsolut huomaavat tavaran olevan tukevaa, on asiaa pytylle. Suolikaasu eli pieru ei pyttyä vaadi, joten sen voi päästää ilmoille suolta kipristämästä.

Jos kiellämme luonnon kutsun monta kertaa peräkkäin, vaikka tositarve olisi, lannistamme sisäisen sulkijalihaksemme ja alamme opettaa sitä täysin ulkoisen sulkijalihaksen alamaiseksi. Jos työntää ruoansulatusjätteen takaisin ”tuulikaapista odotushuoneeseen”, koulii hermojaan ja lihaksiaan suuntautumaan taaksepäin. Suoliston hermojen ja tahdonalaisten lihasten määrätietoinen yhteistyö ontuu. Sen jälkeen on yhä vaikeampaa suunnata kääntää virtaa takaisin oikeaan suuntaan. Sulkijalihasten välinen kommunikaatio muuttuu kylmäkiskoiseksi. Seurauksena voi olla kroonisempi ummetus.

Liskoaivojen ohjaama paksusuoli on tapojensa orja. Jos käy pytyllä yleensä aamuisin, mutta tukehduttaa tavan matkoilla, tulee rikkoneensa sopimuksen. Matkoilla ja vieraisilla ”ei mun vessa” -syndrooma johtaa siihen, että riittävä rentoutuminen ei pytyllä onnistu. Jos tuntuu siltä, että pytylle pitää mennä, ei kannata pidättää, koska suolen loppupäässä suolella on aikaa sitouttaa vettä pois, mikä tekee ulostamisen vaikeaksi. Probiootit eli hyvät bakteerit sekä prebiootit eli hyvien bakteerien lempiruoka voivat herättää väsyneen suolen uuteen eloon.

Kun seisomme tai istumme, sulkijalihasten ei tarvitse käyttää paljoa voimaa. Kyykky on ihmisen luontainen ulostusasento, joten sitä kannattaa hyödyntää myös pytyllä nostamalla jalat eteen jakkaralle. Pytyllä voi myös keinua niin, että panee välillä pään polviin ja polvet ylös, minkä jälkeen voi suoristaa taakse kaarelle, jolla ollaan takakenossa vesisäiliötä vasten. Pytyllä suoritettu kyykkykeinutus voi edistää suolen refeksimäistä tyhjentymistä.

Tulosteena uloste

Ummetuksessa aineisto käyttää 100 tuntia kulkeakseen koko ruoansulatusjärjestelmän läpi. Ripulissa aika on 10 tuntia. Perään katsottavia ulostetyyppejä on seitsemän, joista 3 ja 4 ovat parhaita.

  1. Kovia pähkinän kaltaisia kikkareita, joita on vaikeaa ulostaa.
  2. Yhtenäinen makkaranmuotoinen, mutta muhkurainen.
  3. Kuin makkara, jonka pinnalla on halkeamia.
  4. Pehmeä, sileä käärme tai paksu hammastahna.
  5. Pehmeitä erillisiä kokkareita, joiden reunat erottuvat selvästi.
  6. Kuohkeita repalereunaisia palasia, vellin seassa.
  7. Täysin nestemäistä, ei kiinteitä osia.

Normaalissa ulosteessa ¾ on vettä. Ruoansulatustoiminnon aikana elimistöön imeytetään vajaa 9 litraa nestettä. Kolmasosa kiinteästä ulosteesta on bakteereja. Toinen kolmasosa koostuu sulamattomista kasvikuiduista. Viimeinen kolmannes on sitä sun tätä, mm. kolesterolia.

Ulosteen ruskea väri johtuu verestä. Joka sekunti meissä valmistuu 2,4 miljoonaa uutta punasolua ja saman verran poistuu. Kuin mustelmassa, punasolujen punainen väriaine muuttuu ensin vihreäksi, sitten keltaiseksi. Osa keltaisesta väriaineesta poistuu virtsan mukana, mutta suurin osa kulkeutuu maksan kautta suoleen. Lopulta paksunsuolen bakteerit tekevät aineistosta ruskean.

Jos tulos on vaaleanruskeasta keltaiseen, paksunsuolen bakteerit eivät esimerkiksi ripulin, antibioottikuurin tms. muun syyn vuoksi pysty hoitamaan tehtäviään. Syynä saattaa myös olla vaaraton Gilbertin syndrooma, josta kärsivä ei siedä parasetamolia. Vaaleanruskeasta harmaaseen sävyttyvä makkara voi kieliä siitä, että yhteys maksasta suoleen on (sappirakon jälkeen) katkennut. On tärkeää hakeutua lääkäriin, jos ulosteessa on harmaata väriä. Hyytynyt veri ja punajuurien syönnin lopputulos on mustaa ja vaatii lisätutkimuksia. Punainen veri ei ole epäilyttävää, sillä se johtuu yleensä peräpukamista. Kannattaa aika-ajoin katsoa peräänsä ja tehdä värianalyysi.

Ummetus ja lääke

Ummetuksen merkeistä tärkein on ulostamisen sietämätön vaikeus.

  • Ulostus tapahtuu harvemmin kuin kolme kertaa viikossa.
  • Vähintään neljäsosa ulosteesta on erityisen kovaa pientä nappulaa.
  • Aineisto täytyy työntää ulos voimaa käyttäen ja ”otsasuonet pullottaen”.
  • Ulostaminen tapahtuu avustavia välineitä tai temppuja käyttäen.
  • Suoli ei tunnu täysin tyhjentyneeltä.

Ummetukseen auttavat kuidut (esim. psylliumin eli rohtoratamon siementen kuoret) tai luumut. Lisäksi tulee juoda paljon nestettä, koska ilman nestettä kuidut ovat vain kiinteitä möykkyjä. Veden kanssa ne turpoavat palloksi. Lisää juomista hitaasti kunnes olo paranee. Kun olo ei enää lisää juodessa parane, vettä on liikaa. Tulee siis löytää sopiva suolen nestetasapaino.

Tunnetuin ulostelääke on laktuloosi, joka syntyy maitosokerista voimakkaasti kuumennettaessa, kuten pastöroinnissa. Se sitoo vettä, mutta myös ruokkii suolistobakteereja. Iskukuumennettu maito sisältää paljon lakuloosia. Sorbitoli ei sisällä maitoa. Sitä on joissakin hedelmissä kuten luumuissa, päärynöissä ja omenoissa. Niinpä liikaa omenamehua nauttinut voi kärsiä ripulista.

Varsinaisia ulostuslääkkeitä käytettäessä on tärkeää antaa suolen rauhoittua pari päivää, koska se on tyhjentynyt perusteellisesti. Jos suoli tiedetään entuudestaan erityisen laiskaksi, suolelle voi antaa kaksi päivää lisää. Ihan heti ei kannata ottaa uutta ulostuslääkeannosta.

Suoliston eläintarha

Perimme äidiltämme ensimmäiset suolistobakteerit syntymässä. Suolistossa voi tapahtua monta vallankaappausta eli jotkut suuhun joutuneet bakteerikannat leviävät nopeasti ja katoavat yhtä sukkelaan. Kolmivuotissynttäreitä juhliessa suolistoeläintarhamme on täysilukuinen.

Aikuisen mikrobiota painaa jopa kaksi kiloa ja sisältää noin sata biljoonaa bakteeria. Yhdessä grammassa ulostetta on enemmän bakteereja kuin ihmisiä maapallolla. Mikrobiyhteisö pilkkoo sulamattoman ruoan, huolehtii suoliston energiansaannista, valmistaa vitamiineja, hävittää myrkkyjä ja kouluttaa immuunijärjestelmää.

Kun sieraimissamme on noin 900 bakteerilajia, suolistossamme tuhat eri bakteerilajia. Myös suussa on henkilökohtainen lajitelma bakteereja, jotka muuttavat ruokaa ja juomaa kielen takaosassa. Vapautuvat aineet tunnemme jälkimakuna. Viininmaistajat siis oikeastaan kommentoivat sitä jälkimakua, joka syntyy viinin ja bakteerien kohtaamisesta. Chili maistuu nielun alueella, jossa se tappaa bakteereja.

Yhteenlaskettuna bakteereja on 150 kertaa enemmän geenejä kuin yhdellä ihmisellä. Jokaisella meistä on oma bakteerikokoelma eli meillä on ”bakteerisormenjälki” joita muilla ei ole. Bakteerit tuottavat ja noukkivat kukin oman kutsumuksensa mukaan happoja, kaasuja, rasvoja. Lisäksi suolistossa majailee viruksia, sieniä ja muita yksisoluisia.

Ja immuunijärjestelmän on otettava näistä kaikista selvä: ketkä ovat hyviksiä ja ketkä pahiksia. Kuten kaikki pahikset, pahisbakteeri haluaa vain parasta – nimittäin itselleen. Jopa ”serkuksista” toinen on hyvis (E.coli) ja toinen voi tuottaa ärhäkkää ripulia ja verenvuotoa (EHEC). 80 % immuunijärjestelmästämme sijaitsee suolistossa. Imusolu seuraa bakteerifestareita ja jammailee bakteerien kanssa oppiakseen tuntemaan ne.

Puhtauden suhteen kannatta pyrkiä siihen, että bakteereja kodissa olisi vähemmän. Se tapahtuu laimentamalla vedellä. Osa bakteereista sairastuttaa, kun niitä on tipassa 1000 kappaletta. Toiset vasta siinä vaiheessa kun niitä on tipassa 10 miljoonaa. Pari tuhatta salmonellabakteeria tiskialtaassa edustaa immuunijärjestelmälle tutustumisajelua. Vihannesten huuhtelu vähentää bakteerimäärää turvalliselle tasolle. Jos veteen lisää vielä etikkaa, bakteereille tulee tosi epämukava olo. Myös huoneiden tuulettaminen laimentaa. Bakteerit eivät myöskään tykkää kuivasta ja/tai kuumasta. Pyykin pesussa vesi laimentaa, mutta alushousut, keittiöpyyhkeet ja sairaiden ihmisten vuodevaatteet tarvitsevat 60 asteen pesun. Salmonellan tappamiseen tarvitaan yli 70 astetta.

Kolme suolistotyyppiä

Paksunsuolen bakteerikunnassa enemmistönä oleva bakteerityyppi kertoo suolistotyyppimme. Bakteerit myös kertovat minkä ikäisiä olemme. Suolistotyypin perusteella voidaan päätellä, kykenemmekö sulattamaan soijaa tai riskiä sairastua joihinkin tauteihin.

Bacteroides

Bacteroides on suuri bakteerisuku, joka pystyy pilkkomaan hiilihyderaatteja. Ne pystyvät tarpeen vaatiessa valmistamaan jokaista ruoansulatusentsyymiä. Ne tarkistavat, kuuluiko ateriaan pihviä vai salaattia ja valmistavat sitten tarvitsevat entsyymit. Bacteroidesien kollegat Parabacteroides-sukuun kuuluvat bakteerit ovat harvinaisen taitavia järjestämään meihin mahdollisimman paljon kaloreita.

Bacteroides suku pystyy tuottamaan biotiinia, jonka muita nimiä ovat B7 ja H-vitamiini. H-vitamiini sai nimensä 1930-luvulla saksan kielen parantamista tarkoittavasta sanasta heilen, koska se pystyi hoitamaan ihotaudin, joka johtui munanvalkuaisen yliannostuksesta. Biotiinia tarvitaan kauniin ihon, kiiltävien hiuksien ja kestävien kynsien tuottamisen lisäksi elintärkeisiin aineenvaihduntaprosesseihin, joiden avulla valmistamme elimistön hiilihydraatteja ja rasvoja sekä hajotamme valkuaisaineita. Biotiinin puute voi aiheuttaa alakuloisuutta, mielialan laskua, uneliaisuutta, infektioherkkyyttä, hermostohäiriöitä ja kohonneita kolesteroliarvoja. Nämä vaivat voivat tietysti johtua myös monesta muusta syystä kuten vaikkapa ruokavaliosta. Riskiryhmään kuuluvan kannattaa kuitenkin pohtia, puuttuuko häneltä biotiinia. Riskiryhmään kuuluvat odottavat äidit, pitkään antibioottia syöneet tai alkoholia juoneet sekä ne, joilta on poistettu pala ohutsuolta.

Bacteroidesit työskentelevät yhdessä toisten bakteerien kanssa. Jotkut bakteerilajit saavat elantonsa siivoamalla eli syömällä Bacteroidesien aiheuttamia jätteitä. Jotkut lajit kompostoivat jätteitä uuteen käyttöön eli valmistavat uutta syötävää.

Prevotella

Prevotella-suku on Bacteroides-suvun vastakohta. Niitä on eniten kasvissyöjillä, mutta myös lihaa syövillä. Prevotellat ovat kovia löytämään limakalvoilta käyttökelpoisia valkuaisaineita. Proteiinien popsimisen lisäksi ne rakentavat kaikenlaista. Prevotellan toimiessa syntyy hajuaistia provosoivia rikkiyhdisteitä. Jos Prevotellojen kavereita Desulfovibrionales-bakteereita ei olisi, Prevotellat seisoisivat pian omassa rikkisuossaan.

Suolistotyypille ominainen vitamiini on rikkipitoinen tiamiini eli B1-vitamiini. Aivomme tarvitsevat sitä ravinnoksi sekä hermosolun rasvaeristeen rakentamiseen. Tiamiinin puute on eräs mahdollinen syy lihasten tärinään ja unohtelevuuteen. Sen vakava puutos hohtaa beriberi-tautiin, joka tarkoittaa sananmukaisesti ”en osaa, en osaa”. Taudista kärsivät eivät lihaskadon ja hermojen vahingoittumisen vuoksi kykene enää juoksemaan. Lievä puutostila näkyy hermo- ja muistihäiriöiden ohella myös herkkänä ärsyyntymisenä, päänsärkynä ja keskittymisongelmina. Pitemmälle mennessä puutos tuottaa turvotusta ja sydämen vajaatoimintaa. Taas on hyvä muistaa, että nämä oireet voivat johtua monesta muustakin syystä kuin tiamiinin puutteesta.

Ruminococcus

Kaikki tutkijat eivät usko Ruminococcuksen olemassaoloon. Toiset tutkijat uskovat myös neljänteen ja viidenteen bakteerisukuun.

Ruminococcusten herkuksi ehdotetaan kasvien soluseinämää. Ne tuottavat hemiä, jota tarvitaan elimistössä mm. veren tuotantoon. Todennäköisesti kreivi Draculalla oli vaikeuksia hemin tuotannossa. Hänen kotiseudullaan tunnetaan geneettinen häiriö, joka ilmenee valkosipuli- ja auringonvalona sekä punaisensa virtsana, mikä johtuu kehityksessään kesken jääneiden verisolujen poistumisena. Onneksi häiriöstä kärsiviä hoidetaan nykyään asiallisesti eikä heitä uhata seipäillä.

Niiden kollegoja ovat Akkermansia-bakteerit, jotka hajoiltavat limaa ja imevät itseensä sokeria nopeasti.

Ravintoa bakteereille

Länsimainen ravinto koostuu 90 prosenttisesti siitä, mitä syömme. Loput 10 % koostuu siitä, mitä bakteerit meille syöttävät. Yhdeksän lounaan jälkeen ”talo tarjoaa” meille kymmenennen. Koska joidenkin bakteerien tehtävänä on toimia ruokanamme, on hyvä miettiä, mitä bakteereja syömisillämme ruokimme.

Jotkut bakteerit valmistavat propionaatia, joka estää kolesterolin muodostumista. Toiset taas tuottavat asetaattia, joka edistää kolesterolituotantoa. Painontarkkailussa ei siis kannata tuijottaa pelkästään kaloreihin vaan siihen, mitä bakteerit kaloreillemme tekevät. Banaani voi lihottaa vähemmän kuin puolikas suklaapatukka, vaikka kalorimäärä on täsmälleen sama.

Ns. punkerobakteerit ovat kovia lihottamaan, koska ne ovat tehokkaita hiilihydraattien pilkkojia. Hoikat hiiret ulostavat suuren osan sulamattomista hiilihydraateista, mutta niiden tukevat kollegat vähemmän. Samasta ruokavaliosta toinen ihminen kerää ympärilleen mittavan rasvakerroksen ja toinen ei. Kannattaa siis kattaa suoliston ruokapöytä laiheliinibakteereille punkerobakteerien sijaan.

Kiljuva nälkä

Koska suolistobakteerit ruokailevat kanssamme, niille voi tulla kiljuva nälkä. Niiden nälkäkohtaukset voivat ajaa meidät ahmimaan klo 22 suklaapäällysteisiä toffeekaramelleja sekä paketillisen suolatikkuja. Kolmen päivän dieetti saa paksunsuolen bakteerit kuolaamaan hampurilaisen perään. Kun meidän pitää valita kahden ruokalajin välillä, teemme valinnan mielialan perusteella. Kylläisyyden tunne taas sanelee, kuinka paljon lopulta syömme. Bakteereilla on keinonsa vaikuttaa kylläisyyteen ja mielitekoon.

Himo tiettyyn ruokaan voi syntyä vasta aivoissa, mutta aivoihin on vaikea päästä veriaivoesteen vuoksi. Bakteereilla on kyky tuottaa pieniä veriaivoesteen läpi pääseviä aineita. Näitä ovat tyrosiini ja tryptofaani. Aivoissa nämä aminohapot muuttuvat palkitsevaksi dopamiiniksi ja serotoniiniksi, joka tekee meidät tyytyväiseksi ja uneliaaksi. Bakteerimme palkitsevat meitä, jos/kun ne ovat saaneet mieleisensä ruoka-annoksen. Bakteerit palkitsevat meitä, jotta me söisimme niiden herkkuja eli nielemme aineita, jotka kulkeutuvat sulamatta paksusuoleen, jossa bakteerit popsivat ne. Kysymys kuuluu, voiko suoliston suklaa- tai nallekarkkiosaston näännyttää nälkään ja sitä kautta poistaa himon.

[Syynä kiljuvaan nälkään voi olla sekin, että bakteerien nälästä kulkee liskoaivojen logiikalla ”masuaivoista” massukieheen kautta aivoihin.]

Kytevä tulehdus

Ylipainon, diabeteksen ja kohonneiden veren rasva-arvojen kaltaisissa aineenvaihduntaongelmissa veren tulehdusmerkkiaineet ovat useimmiten subkliinisesti koholla. Bakteerit tuntevat tulehdukset kuin omat taskunsa. Niiden pinnalla on välittäjäainetta, joka komentaa kohtaamiaan soluja: ”Tulehdu”.

Kudosvaurion, kuten haavan, syntyessä tulehdus käy taistelemaan bakteereja vastaan ja tuottaa paranemisen. Jos suoliston bakteerikanta on epäedullinen ja ravinnossa on liikaa rasvaa, tulehduttavia välittäjäaineita imeytyy liikaa vereen ja elimistö joutuu lievään tulehdustilaan. Elimistö alkaa kerätä maksaan ja muihin elimiin vararasvaa pahan päivän varalle.

Bakteerien tuottamat tulehdusaineet vaikuttavat myös kilpirauhasen toimintaan siten, että kilpirauhashormonin tuotanto vähenee, jolloin rasvanpoltto hidastuu. Siinä missä tavalliset infektiot riuduttavat ja laihduttavat elimistöä, subkliininen tulehdus lihottaa. Toisaalta myös hormonaalinen epätasapaino, D-vitamiinin puutos, gluteiinipitoinen ruokavalio ja voivat olla subkliinisen tulehduksen syytä.

Probiootit

Probiootit sisältävät suoliston kannalta hyviä bakteereja. Jotta niistä olisi hyötyä, niiden tulee olla tuoreita (eikä viimeisen käyttöpäivän ylittäneitä) ja niitä tulee nauttia neljän viikon ajan säännöllisesti. Muuten bakteerit eivät ehdi kotiutua ja vaikuttaa riittävän kauan.

Parhaiten tutkittuja ovat maitohappobakteerit (laktobasillit ja bifidobakteerit). Nämä ovat usein laboratoriossa jalostettuja, joten ne tuppaavat häviämään suolistosta heti, kun niitä ei käytetä päivittäin. Tosin mikä estää juomasta arjessa AB-piimää tai Bulgarian jogurttia tai lassia.

Probiootit käyvät suoliston kuntoutuskuurista vaikkapa antibioottikuurin jälkeen. Hyvä sääntö on, että sekä antibioottikuuri että probioottikuuri pitää syödä loppuun. Koska probiootit toimivat toinen toistaan tukien kimpassa ja jopa toinen toisiaan popsien, nykyään on pyritty kehittämään hyvässä yhteistyössä toimivia probioottisekoituksia. Pulmana vain on, että meillä jokaisella on oma suolistofloora, joten bakteerisekoitukset eivät aina toimi. Probioottien ansiosta hyvän suolistoflooran palautus voi nopeutua, jolloin sen palautuminen ei kestä pahimmillaan kolmea vuotta.

On huomattu, että Clostridium difficele -bakteereihin antibiootit eivät juuri tehoa ja ne ottavat kuolleiden bakteereiden tyhjäksi jättämän tilan suolistossa. Saccharomyces boulardii on paljon tutkittu hiiva, johon antibiootit eivät pysty. Kun antibiootit häätävät suolistosta bakteerit, Saccharomyces pystyy asettumaan suoleen mukavasti, mikä estää pahisbakteereja valloittamasta koko huushollia. Lisäksi se pystyy sitomaan itseensä myrkyllisiä aineita. Valittavasti jotkut ihmiset eivät siedä hiivasieniä vaan saavat niistä ihotulehduksia, joten hyvisbakteerit ovat parhaita.

Suolistobakteereista 60 % on täysin tuntemattomia ja edessä on samanlainen tutkimustyö kuin lääketieteellisesti vaikuttavien yrttien tutkimuksessa. Toisaalta probiootteja on käytetty iät ja ajat. Käymisellä tuotetut elintarvikkeet on helppoa sulattaa, koska bakteerit ovat tehneet ruokamassan hajotustyötä etukäteen. Vahinko vain, että nykyään kaupasta ostettu hapankaali on valmistettu fermentoimalla, mutta sitten bakteerit on tapettu kuumentamalla. Näin hyviä bakteereja ei saada siirretyttä elävänä suolistoon. Lisäksi esimerkiksi suolakurkuissa on käytetty säilöntäaineena etikkaa eikä fermentointia.

Prebiootit

Kuitu on kaikkea sitä, mitä ei pystytä imeyttämään ohutsuolessa. Sen sijaan paksusuolen bakteerit rakastavat kuituja. Yhdet rakastavat sulamatonta parsakuitua, jotkut puolestaan sulamattomia lihakuituja.

Prebiootit ovat ruoka-aineita, joilla ruokitaan suolistossa majailevia hyviä bakteereja. Jos hyvisbakteereja ei suolistossa jo ole, ne eivät voi ruoka-aineen ansiosta lisääntyä ja ottaa valtaa pois pahiksilta. Probiootteja eli vain hyvisbakteereja ruokkivia kuituja ovat mm. artisokka, parsa, salaattisikuri, vihreät banaanit, valkosipuli, sipuli, palsternakka, mustajuuri, kokojyvävehnä, ruis, kaura ja purjosipuli.

Kuitujen ansiosta suolistomikrobeilla on riittävästi materiaalia vitamiinien ja terveellisten rasvahappojen valmistamiseen ja immuunijärjestelmän huolelliseen kouluttamiseen.

Puhdasta prebioottia voidaan ostaa luontaistuotekaupasta tai apteekista. Prebiootit ovat tiettyjä sokereita, jotka sitoutuvat ketjuihin. Kun puhutaan sokerin välttämisestä, on tärkeää muistaa, että sokerilajeja on yli sata. Makea sinänsä ei ole epäterveellistä vaan sokerijuurikkaan ja sokeriruokoon perustuva sokeri.

Salaattisikurista voidaan eristää pitkään tutkittua inuliinia. Geelimäisyytensä ja makeutensa vuoksi sitä käytetään elintarviketeollisuudessa sokerin ja rasvan sijasta.

Maidosta syntyy prebiootti galakto-oligosakkaridia, jotka ruokkivat vain tiettyjä bifidobakteereita ja laktobasilleja. Elimistömme tuottaa niitä itse, äidinmaito koostuu niistä 90 %:sti ja loppu on sulamatonta kuitua. Koska galakto-oligosakkaridit näyttävät kiinnittyvän soluissa sinne, mihin taudinaiheuttajat mielellään asettuisivat, niiden tehoa kokeillaan turistiripulin ehkäisyyn.

Toisaalta pahis bakteerit voivat sopivaa ruokaa saatuaan tuottaa myös myrkkyjä, kuten indolia, fenolia ja ammoniakkia. Jos myrkylliset suolistobakteerit ovat päässeet villiintymään eikä maksa jaksa hajottaa bakteerimyrkkyjä, väsymys, vapina ja jopa kooma voivat yllättää. Silloin sairaalassa annetaan prebiootteja suurina annoksina, jolloin ongelmat yleensä poistuvat.

Bakteerimyrkkyjä voi syntyä myös sellaiselle, jonka maksa on kunnossa. Tilanne syntyy silloin, kun vähät kuidut tulevat käytetyksi heti paksunsuolen alussa ja bakteerit törmäävät sulamattomiin proteiineihin paksunsuolen loppupäässä. Bakteerimyrkyt voivat tällöin laukaista syövän suoliston loppuosassa.

Ruoan kuitupitoisuutta ei kannata nostaa yhtäkkiä, koska se voi lyödä bakteeriyhteisön ällikällä ja kiihdyttää aineenvaihdunnan ylikierroksille, mistä seuraa armoton paukuttelu ja turvotus, mikä venyttää paksusuolta. Bifidobakteerit ja laktobasillit eivät tuota pahanhajuisia päästöjä. Kuitupitoisuutta kannattaa lisätä hitaasti ja välttää ylettömiä määriä, koska loppujen lopuksi on tarkoitus syödä itseä eikä paksunsuolen asukkeja varten.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luentoja samasta aiheesta