Timo Klemolan ABC

 

Koska tarjolla on monia mindfulness ja terapiamuotoja kuten DKT, HOT, MAC jne., Timo Klemola on (hieman kurillaan) luonut oman ABC-menetelmän, joka tulee sanoista Awareness Based Coping eli tietoisuuteen perustuvat selviytyminen. Kerran viikossa olevien kurssi-iltojen teemat ovat:

  1. Etääntymisen taito, joka on ”mielen katselua”. Siinä puretaan samastuminen mielen sisältöihin. Se on ”havainnoivan itsen” tai katsojan näkökulman omaksumisesta.
  2. Keskittymikyvyn ja läsnäolon taito panee huomaamaan, miten paljon vietämme aikaa menneisyydessä ja tulevaisuudessa nykyhetken sijaan.
  3. Hyväksymisen taito eli ei-arvioiva läsnäolo toimii psykologisesti ikävien tilanteiden käsittelyssä, koska se auttaa etääntymään tuskallisesta tilanteesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että epäeettiset teot pitäisi hyväksyä.
  4. Tietoisen valitsemisen taito. Mitä kaumpana mielemme vaeltaa nykyhetkestä, sitä vähemmän olemme tietoisia valintojen taustalla olevista vaikuttimista. Tietostamisen avulla pääsemme pois menneisyyden radalta tuoreisiin valintoihin.
  5. Omien arvojen pohtiminen ja tunnistaminen. Toimimme aina joko tiedostettujen tai tiedostamattomien arvojemme mukaan. Vanhemmat, koulu ja elämä istuttavat meihin arvoja, joita emme tiedosta. Tiedostamalla ja pohtimalla voimme muokata ja sovittaa arvojamme omaan elämään sopivaksi.
  6. Kehon optimaalinen asento ja asenne. Mielen harjoituksia voidaan tehdä istuen, seisten, kävellen ja erilaisiin liikkeisiin yhdistettynä. Asento on samalla asenne.
  7. Hengityksen viljeleminen ja voimapaikka vie olemisen painopisteen pois päästä rentoon hengitykseen vatsan alueelle (japaniksi hara). Klemolan laajempi kirja hengityksen viljelyn filosofiasta on nimeltään Taidon filosofia.
  8. Eheyttävä liike. Tietoisen hitaan liikkeen avulla voidaan ymmärtää syvemmin kehotietoisuuden merkitys mielen harjoittamisen prosessissa. Mielen harjoittaminen on kehotietoisuuden vahvistamista ja sitä kautta egotietoisuuden hiljentämistä. Kehotietoisuus, hengitysliike, liikkeen ja asennon aistiminen ovat mielen harjoittamisen ydintä.

Tietoisuuden osat: Ykä, Kake, Pera ja mä

Klemola havainnollistaa mielen eri osia neljänä ”persoonana”. Nimet tuovat mieleeni Hectorin muinaisen laulun, jonka kertosäe kuuluu: jos saisit kuulla mitä tein mä kanssa tyttöjen illoin.

Ykä

Ykä on sisäinen selostaja, joka puhuu meille tai kuvitellulle kumppanille. Ykä on keskeinen tietoisuutemme sisältö, jota luulemme minäksi tai egoksi. Se on jatkuvasti äänessä käskien, määreillen, menneisyyttä muistellen tai tulevaisuutta ennustaen. Ykä tulee sanasta yksi eli kuvittelemme sen ykkösminäksi. Ykä on harvoin tässä ja nyt.

Ykällä on kyltymätön halu olla oikeassa. Paratiisistakin jouduttiin pois, kun Aatami ja Eeva tulivat tietoiseksi hyvästä ja pahasta. Se kun edellyttää käsitteellistä ajattelua. Kuolemaa ei voi pelätä, jos ei ole kuoleman käsitettä. Käsitteenä kuolema synnyttää eksistentiaalisen ongelman eli tietoisuuden kuolevaisuudesta.

Samalla syntyy joukko miksi-kysymyksiä: miksi kuolen, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen jne. Vaikka kieli ja kyky ajatella ovat hyödyllisiä, Ykä pystyy tarinoineen vedättämään meitä. Kun kuvittelemme ymmärtäneemme jonkin asian, olemmekin ehkä joutuneet harhaisen ennakkoluulon valtaan. Se, että osaamme kysyä miksi, ei kuitekaan tarkoita, että vastaus olisi olemassa.

Tavoitteena ei ole tukahduttaa Ykää tai päästä ajatuksista eroon. Perusongelmana on, että otamme Ykän tarinat tosissamme. Kuvittelemme että itse on Ykä ja hänen tarinansa. Mindfulness-menetelmien ydin on antaa Ykän juttujen tulla ja mennä sekä oppia katsomaan Ykän tarinoita ikään kuin matkan päästä. Silloin huomaamme, että Ykän jutut eivät ole välttämättä totta.

Ykällä menevät faktat ja mielipiteet, koska Ykä pitää mielipiteitään faktoina. Ja kun eri ihmisten ”ykät” pitävät omia eriäviä mielipiteitä faktoina, riita on valmis. Harjoituksen myötä emme ota Ykän juttuja enää henkilökohtaisesti ja opimme suhtautumaan ”omaan” ajatteluumme kriittisesti.

Kake

Kaken kokemuspiiriin kuuluu kehotietoisuus ja varsinkin sisäaistimukset. Kun mindfulnessissa keskitytään hengityksen tuomiin aistimuksiin, pääosassa on Kake. Kehotietoisuus on mykkää tietoisuutta. Siinä ei ole Ykän puhetta eikä muistikuvia vaan lämpöä, painetta, sykettä jne. Lisäksi Kaken kokemuspiiriin kuuluvat suorat ulkoaistimukset.

Keho on kaikkine aisteineen aina paikalla, tässä ja nyt. Siksi läsnäoloa on helppoa lähestyä hienovaraisesti kehon kautta. Kehotietoisuuden harjaannuttaminen vaatii liikkeen sisäisen kontrollin tietoista harjoittamista, hidastamisen ja jopa liikkumattomuuden metodin käyttöä.

Koska lännessä kehotietoisuus ja sisäaistimukset ohitetaan, siihen viittaava sanasto on kehittymätöntä. Länsimainen lääketiede näkee mekaanisen objektikehon. Keho ei ole objekti. Esimerkiksi oman käden ”omistaminen” tuntuu erilaiselta kuin kännykän omistaminen. Sisäaistimusten kautta koettuna käsi on osa minua ja osa tietoisuuttani. Saman tulisi päteä myös toiseen ihmiseen. Toista ihmistä ei tule kokea tai käsitellä kuten esinettä. Paitsi ehkä silloin, kun tämä on vainaja.

Ykä on tietoisuutemme keskiössä ja peittää kaiken muun näkyvistä. Lännessä ei löydy kehon harjoittamisen pitkää perinnettä, jossa kehoa olisi opeteltu kuuntelemaan sisäkautta. Tulemme tietoiseksi kehosta lähinnä poikkeustilanteissa kuten sairastuessa.

Mä eli minä on se ”havainnoivan itsen” näkökulma, josta voit ”katsoa” Ykän ja Kaken toimintaa. Mä suuntaa huomion Ykän ja tai Kaken mielen ja kokemusten sisältöihin, kun laskemme ja tunnustelemme esimerkiksi hengitystä.

Pera

Pera on se tausta tai valkokangas, jota vasten Mä ”katsoo” Ykää ja Kakea. Peran tietoisuus on mielen sisältöjen tausta samoin kuin fyysinen tila tai avaruus on esineiden tausta. Sanaa tietoisuus pitäisi käyttää vain tästä taustasta.

Vain säännöllisen itsensä kasvattamisen myötä saamme hiljalleen kokemusta siitä sinisestä taivaasta, joka alkaa paistaa ajatusten ja tuntemusten pilvien täyttämältä taivaalta. Se on olemisemme hiljainen perusta ja tausta, jota vasten Ykä, Kake ja Mä näyttäytyvät. Buddhalaisessa perinteessä sitä kutsutaan dharman polulla kulkemiseksi.

Peran huomion ja tietoisuuden luonne tulee esiin runossa: ”Vanha lampi. Sammakko sukeltaa. Veden ääni.” Runo on tyhjää täynnä. Voimme nähdä tapahtuman ikään kuin hidastetussa elokuvassa. Runo on myös tyhjä runoilijan egosta. On vain tietoisuus, jossa tapahtuu jotakin, mutta ei ole mitään minua paikalla.

Perassa ei ole ketään, joka kysyisi: mitä tässä on minulle. Tämän hiljaisen nollapisteen etsiminen omasta tietoisuudesta on mielen harjoittamisen keskeinen päämäärä. ”Mu” tai ”ku” ovat japanin sanoja, jotka tarkoittavat tyhjyyttä. ”Mushin” tarkoittaa mieltä, jonka läpi todellisuus pääsee heijastumaan ilman minän astumista sen tielle.

Mä eli haivainnoiva itse tuntuu päässä, Ykä eli egotietoisuus kaulan, hartijoiden ja rintalastan alueella ja Kake eli kehotietoituus alavatsassa eli haran alueella.

”’

Lähteenä Timo Klemolan kirja Mindfulness: tietoisuuden harjoittamisen taito. (Docendo 2015)