Yhteiskunta kimppakämppänä

 

Yhteiskuntaa on verrattu hotelliin. Jos hotellissa asuu maksamatta, jää velkaa ja joutuu ”tiskaamaan”. Minulle yhteiskunta on kuin iso piknik tai kimppakämppä.

Hauskimmat piknikit ovat niitä, joissa jokainen tuo viltille jotain hyvää syötävää. Koska ihmiset pitävät niin erilaisista syömisistä ja juomisista, tarjonta on monipuolinen. Toisaalta pieni koordinaatio on paikallaan, etteivät kaikki tuo samaa herkkua ja joku tärkeä herkku jäisi kokonaan pois.

Kimppakämpässä paras viihtyisyys saavutetaan, kun jokainen hoitaa kykyjensä ja taipumustensa mukaan oman osuutensa. Siis sen jälkeen, kun kaikki soveltuvat hommat on siirretty kodinkoneille. Viihtyvyys on kaukana, jos yhdet näännyttää itsensä taakan alla ja toiset senkun velttoilee. Onneksi me ihmiset olemme erilaisia, joten toiset rakastaa tehdä jotain, mitä toiset syvästi inhoaa.

Kimppakämpän toimivuuden kannalta on äärimmäisen tärkeää löytää jokaisen mieltymykset ja inhotukset. Sitruunaa ei kannata jakaa puoliksi, jos yksi haluaa mehun kalankastikkeeksi ja toinen haluaa raastaa kuoren simaa varten. Ihanteellista olisi, jos jokainen saisi tehdä sellaista työtä, mitä itse rakastaa. Jos ihan mielipuuhaa ei aina löydykään, ainakaan koko ajaksi, niin aina löytyy jokaiselle kohtalaisen siedettävää tekemistä.

Mutta sitten vielä jää sellaisia paskahommia, joita kukaan ei halua tehdä. Ne tulee jakaa kristillisesti tai sitten niiden tekijöitä pitää palkita runsaasti. Ketään ei kannata yrittää pakottaa tekemään inhomaansa työtä, koska siinä sirkuksessa tulevat vihaiseksi kaikki.

Nykyään erilaiset johtotehtävät näyttävät olevan paskahommia, koska niistä pitää maksaa ihan sikana.