Onko hän ystävä, rakastettu, hoidokki, kaveri, toveri vai tuttava?

Voit huviksesi ja silkasta mielenkiinnosta kirjoittaa jokaisen kumppanin, ystävän, kaverin, toverin nimen erillisille lapuille. Sommittele laput mosaiikin tavoin ryhmiin oheisen mallin mukainen. Kuka on ystäväsi, kuka ex-rakastettu ja kuka nykyinen petikaveri ja/tai kumppani? Jos joku ei tunnu olevan oikeassa ryhmässä, mihin hänet haluaisit siirtää? Millainen ”lasimaalaus” elämäsi ihmisistä syntyy?

Suhdekukan ”terälehdet” voivat olla eri kokoisia. Jos ihmissuhteesi esimerkiksi koostuvat suurelta osin hoivasuhteista mutta petikavereita ei ole lainkaan, hoivalehden pinta-ala on suuri ja petikaverin pallukkaa ei ole ollenkaan.

Jotta saisit hieman osviittaa suhteiden lajitteluun ja sommitteluun, olen koonnut soveltaen joitakin erotteluja, joita Francesco Alberoni on tehnyt kirjassaan Ystävyys (Otava 1968).

 

Ystävä vai rakastettu

Mikä on ystävän ja rakastetun ero? Tärkein ero lienee se, että rakastunut ajattelee rakastettuaan lakkaamatta. Ystävät nauttivat leppoisasti yhteisistä hetkistä, mutta unohtavat toisensa väliaikoina. Vaikka he tapaisivat toisensa uudelleen vasta vuosikymmenien päästä, juttu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi. Ystävykset kulkevat pätkän elämänsä taivalta yhtä matkaa jakaen syvimmät ajatuksensa ja salaisuutensa. Ja jatkavat sitten kumpikin taholleen.

Vastikään rakastunut unohtaa ystävänsä, koska hänen täytyy jatkuvasti testata rakastettunsa rakkautta. Pettymys, välistävedot tai viha eivät tapa rakkautta, sillä vaikeuksien keskellä rakastunut pyrkii kaikin tavoin voittamaan mielitiettynsä vain itselleen. Häissä rakastavaiset vannovat julkisesti ja seurakunnan edessä uskollisuutta kunnes kuolema heidät erottaa.

Jos ystävykset alkavat vannoa uskollisuuttaan, ystävyys on pahassa kriisissä ellei peräti katkolla. Toisin kuin rakkaussuhteessa, ystävyyttä ei analysoida eikä määritellä. Epämukavuus, pitkästyminen ja etenkin luottamuksen pettäminen tappaa ystävyyden siihen paikaan. Toisin kuin kuoleva rakkaus, kuoleva ystävyys ei järjestä suuria riitoja tai kohtauksia vaan se hivuttautuu takavasemmalle.

 

Ystävä vai hoitaja

Rakkaudesta on tehty lukemattomia lauluja ja iskelmiä, mutta ystävyydestä ei montaakaan. Suomenkielisistä lauluista tulee mieleen Vladimir Vysotskijin säveltämä ja Juha Vainion sanoittama Ystävän laulu, joka alkaa sanoilla: ”Mistä tunnet sä ystävän / Onko oikea sulle hän / Anna meren se selvittää / Kuka viereesi jää…”. Elämän myrskyssä ystävä voi jäädä rinnalle seisomaan, mutta vain omasta halustaan – ei velvollisuudesta.

Ystävän laulun kohdalla voidaan tietysti väittää, että se kuvaakin hoitosuhdetta. Laulussa kun sanotaan: ”Kun on sinulla vaikeaa / Ja kun tarvitset auttajaa / Silloin ystävyys punnitaan / Menee muut menojaan…”. Hoivaajan edellytetään olevan kuin loputtomasti hyväksyntää antava äiti tai isä, joka ohjaa, neuvoo ja huolehtii. Jos hoivaajan rooliin asetettu ”ystävä” ei haluakaan ravita hoidokkia, hoidokki syyllistää hoivaajaa kiristämällä: ”Jos et nyt auta, olitkin turha tuttava.” Kiristys tietenkin kuristaa ystävyyden hengiltä.

Yllättävän moni ystävyydeksi tituleerattu suhde on todellisuudessa holhoava hoivasuhde, joka jatkuu niin kauan kuin holhoaja viitsii olla antava osapuoli. Joitakin ihmisiä antavana osapuolena pysyminen miellyttää, koska se antaa vahvuuden ja vallan tunnetta suhteessa hyväntekeväisyyden kohteena olevaan ressukkaan. Riippuvuussuhteet voivat olla hyvinkin pitkäaikaisia ja syviä, joten niitä kannattaa tarvittaessa purkaa varoen ja sisintään kuulostellen.

 

Ystävä vai toveri

Toveruus syntyy jaetusta elämäntilanteesta. Siksi suhteet kohtalotovereihin väljähtyvät uuteen elämänvaiheeseen siirtymisen myötä. Koulutoverit vaihtuvat työtovereihin. Työpaikkaa vaihtanut ei viitsi haukkua entisten työtovereiden kanssa entistä pomoaan, mikä tietenkin loitontaa tovereita toisistaan.

Myös aate voi yhdistää, joten aatteen vaihtuessa vaihtuvat myös toverit. Vaikka toverista ei pitäisikään ihmisenä, hänen rinnallaan työskennellään lojaalisti tärkeän asian puolesta.

Yhteisen koettelemuksen läpikäyminen voi synnyttää lujan kohtalotoveruuden – aseveljeyden. Tietyn elämänkriisin pyörteisiin joutunut voi kokea vertaisryhmän elintärkeänä. Selviytynyt toveri on opas, joka johdattaa noviisin kohti uutta alkua. Suhteeseen ei liity sääliä eikä hyväntekeväisyyttä, koska opas kokee oman kokemuksensa jakamisen mielenkiintoisena. Opas näkee opastettavassaan oman menneisyytensä.

 

Ystävä vai kaveri

Ystävyys on molemminpuolinen hiljainen valinta, joka löyhyydessään näyttää ulkoapäin katsottuna erehdyttävästi kaveruudelta. Ystävyyden voi nähdä vain suhteen sisältä, joten vain ystävykset tietävät siteen olevan syvääkin syvempi.

Kuten ystäviä myös kaveria tavataan tässä ja nyt, aina kun halutaan, ilman sitoumuksia ja suunnitelmia tulevaisuudesta. Tärkeintä ovat yhteiset kokemukset ja kiva yhdessäolo. Eroottinen ja nautinnollinen hetken kokemus yhdistää petikavereita, kun taas kaiken nielevä romantiikka sitoo rakastavaiset yhteen ikuisuusperiaatteella.

Ystävän puute on varsinkin nuorelle kipeä asia, joten sen tuottamaa häpeää pyritään peittelemään edustavalla kaveripiirillä. Omassa nuoruudessani tytöt keräsivät kiiltokuvilla höystettyjä runoja ystäväkirjaan. Myöhemmin alkoi ilmestyä lomakepohjaisia kirjoja, jossa oli kysymyksiä mieliväreistä tai harrastuksista. Suosituin oli se, jonka ystäväkirja täyttyi ensimmäisenä. Nykyään suosion mitta lienee Facebook-kavereiden lukumäärä.

Vaikka ystävyys onkin asteittain syvenevien kohtaamisten verkko, yksikin kohtaaminen saattaa tehdä toisesta ikuisen sydänystävän. Kaverimme voivatkin järkyttyä pahanpäiväisesti, kun kriisitilanteessa nimeämme lähimmäksi ystäväksi kavereille tuiki tuntemattoman ihmisen. Jopa elämäntoveri voi kokea itsensä syrjäytetyksi.

 

Ystävä vai tuttava

Ystävälle kerrotaan salaisimmatkin tunteet ja ajatukset, mutta ystävykset eivät koskaan puhu ystävyydestään tai sano toisilleen: ”Meidän on niin hyvä yhdessä”. Jos ja kun ystävykset eivät tohdi puhua ystävyydestään edes keskenään, läheisillä ”ystävillä” julkisesti leuhkiva todellisuudessa kertoo olevansa korkeintaan ”ystävänsä” tuttava – jos sitäkään. Tosi ystävä esitellään muille korkeintaan parhaana kaverina tai ohimennen jopa satunnaisena tuttavana.

Monet oppaat, kuten esimerkiksi Dale Garnegien legendaarinen kirja Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa, kertovatkin siitä, miten saa tuttavia, menestystä ja vaikutusvaltaa. Ystävyys voi toki itää tuttavuuden kautta, mutta ystävyys kytkeytyy päälle vain, jos se on syntyäkseen.

Ystävyyteen liitetään monesti vastavuoroisuus, mutta tiukimmin vastavuoroisuus toteutuu tuttavuudessa ja kaveruudessa. Kumpikaan osapuoli ei halua jäädä kiitollisuudenvelkaan, koska se torpedoi tuttavuuden. Niinpä joulukorttiin vastataan orjallisesti joulukortilla ja paukkuja tarjotaan pubissa vuorotellen.

Ystävyydessä antamisista ja saamisista ei pidetä kirjaa. Omat resurssit annetaan toisen käyttöön, mutta toinen tajuaa olla rohmuamatta niitä. Vanhan kansanviisauden mukaan tehokkain keino päästä eroon ystävästä on lainata tälle rahaa. Jos ystävä on pulassa, on parasta antaa hänelle rahat ja olla sitä kautta heti sujut. Kyseessä on satunnainen lahja, ei pysyvää hyväntekeväisyyttä tai vastalahjan odottamista. Ystävyys voi olla sankarillista, mutta ei koskaan uhrautuvaa.